Jumalan huumorintaju on todellakin aivan huippuunsa viritettyä!! Kanoja kävi tänään katsomassa eräs henkilö. Sellainen, jolla on ollut mm. oma radio-ohjelma "Kanalasta kajahtaa". Sellainen, jolla on omat nettisivut http://www.kanashow.com/. Sellainen, joka esiintyy teeveessä ja tapahtumissa ja ties missä taiteilijanimellä Kana. Kyllä, tämä nimenomainen laulaja-juontaja Kana tuli tänne vähän ihastelemaan kanoja! Oli se niin mainiota. Kana tykkäsi kovasti kanoista. Kiinni otettu kanakin pysyi melkein paremmin Kanan sylissä kuin minun. Kanalla oli selvästi eläintenkäsittely erinomaisesti hallinnassa.
Minua vain ihmetyttää tämä Jumalan johdatus ja huumori tässä kaikessa. Että kaikista maailman laulajista ja esiintyjistä minä tiedän/tunnen juuri Kanan! Etten edes Sorsakoskea, joka sekin olisi lintumaailmaanpäin vaan nimenomaan Kanan. Ja sitten tämä ajoituskin tässä: Päivälleen tänään, tasan vuosi, kirjoitin blogitekstin Julkkis-Kana (http://munavaikana.blogspot.com/2008/07/julkkis-kana.html), jossa mainitsin kyseisestä henkilöstä. Ja nyt juuri tänään, tarkalleen tasan vuosi tuon kirjoituksen jälkeen, tämä nimenomainen Kana on ihka elävänä ihastelemassa täällä meikäläisen tipuja. Ja jos nyt joku luulee, että olen vuoden päivät tätä asiaa hautonut ja järjestellyt, niin erehtyy siinä pahemman kerran. Satuin vaan tuossa toissapäivänä törmäämään Kanaan, ja sitten kysyin haluaisiko hän tulla katsomaan kanoja, hän halusi, juuri tämä päivä sopi molemmille ja sitten katseltiin kanoja ja heiteltiin niille herkkuaan, keitettyä perunaa.
Tätä se Jumalan johdatus sitten mainioimmillaan on. Asiat vain tulevat kuin Manulle illallinen. Tai siltä se sitten itsestä tuntuu. ”Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen.” (Jer. 31:9). On se niin valtavaa kun saa olla uskossa! Ja nähdä Jumalan johdattavan oman elämän pienemmissä ja suuremmissa asioissa! Ja havaita Jumalan huumorintaju. Että nyt Kana tulee katsomaan kanoja! Vaikka minullakin on joskus vilkas mielikuvitus, niin tätä en kyllä olisi itse osannut ajatellakaan! :) Ja Herra kertookin: ”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:9). ”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi ainkaikkisesti.” (Ps. 16:11) Totisesti näin on näreet! :)
P.S. Jos Kana laittaa kanakuvia omille nettisivuilleen joskus, niin linkitän kuvia sitten tänne, mutta annetaan nyt muuten hälle yksityisyydensuojaa. Näillä sivuilla ei kenenkään ihmisten pärstiä ole ollut tapana esitellä.
P.P.S. Tuossa eilen opin senkin että idoli-sana on alun perin tarkoittanut (epä)jumalankuvaa. Jos jonkun ihmisen nostaa idolikseen niin jokseenkin heikoilla jäillä kulkee. Jeesus sen sijaan on oikea Idoli, Jumalan kuva, ja Häntä kannattaa seurata, Hänen kaltaisuuteensa pyrkiä ja Hänen tuntemisestaan iloita.
tiistai 14. heinäkuuta 2009
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Kierrätystä
Kuvassa on kananmunankuorten palasia. Kanoille annetaan niitä syötäväksi. Omien muniensa kuoria rikottuna. Niistä saavat sitten kalkkia ja muuta tarvittavaa taas uusien munankuorien muodostamiseen. Kätevää kierrätystä! Murut sulavat elimistössä ja muodostavat uuden munankuoren.Kovin on vähissä kirjoitusaiheet, kun murskatuista munankuorista kirjoittaa. Mutta ei sitä kellään Jumalalle muuta annettavaa olekaan kuin oman elämän rippeet, mitä itse kullakin on. Yleensä vielä kovin perin murskattuina. Ne ovat kuitenkin mieluisa anti, jos ne Jumalan käsiin annetaan ja hän pystyy muodostamaan murtuneista kuorista uuden luomuksen. Sekä tässä ajassa uudestisyntymisen eli uskoontulon kautta ja toisaalta sitten aikanaan ruumiin ylösnousemuksen yhteydessä uusi kuori tulee myös. Kun antaa itsensä Jumalan käsiin, hän kyllä pystyy luomaan siitä uuden, niin kuin kanakin pystyy tekemään munankuorista uuden munan. :) Tähän kehotetaan mm. seuraavin sanoin: ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja mikä otollista ja täydellistä. (Room. 12:1-2).
Eräskin tapaus Jeesuksen toiminnassa kertoo siitä, kuinka hän on kykenevä siunaamaan ihmisten mitättömät muruset. Moni tietää kuinka Jeesus siunasi pienen pojan viisi leipää ja kaksi kalaa ja niistä riitti syötävää viidelle tuhannelle miehelle + naisille ja lapsille. Tämä voi tuntua vähän oudolta, mutta Jeesuksen tietäen hänelle ei todellakaan ole mikään mahdotonta. Ihmeet eivät kuitenkaan ole rajoittuneet tuohon aikaan, vaan yhtä lailla tänä päivänä Jeesus siunaa jokaisen ihmisen ”eväät”, jos hän tuo ne Jeesuksen käteen, siis antaa jossain asiassa hallinnan Jeesukselle. Olisihan tuo poika voinut vetäistä huikopalaksi itsekin omat leipänsä ja kalansa, mutta hän antoi ne Jeesukselle. Yhtä lailla tänä päivänä on mahdollista, että kun antaa elämänsä Jeesukselle, niin vaikka on aivan selvää, ettei itsessä mitään ihmeellistä ole, niin kuin ei ollut pojan peruseväissäkään, niin Jeesus kuitenkin voi tehdä kenen tahansa elämästä sellaisen, jonka kautta voi moni tulla siunatuksi. Ihan tuhannetkin.
Uudesta erilaisesta elämästä Jeesuksen seuraajana kertoo mm. seuraava kohta: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” (2. Kor. 5:17). Jeremiaa puolestaan kehotettiin menemään ja katselemaan savenvalajan töitä, jotta hän oppisi miten Jumalakin toimii: ”Sana, joka tuli Jeremialle Herralta ja kuului: ”Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä annan sinun kuulla sanani.” Niin minä (Jeremia) menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. Silloin tuli minulle tämä Herran sana: ”Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niin kuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niin kuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.”(Jer. 18:1-6) Yhtä lailla kuin Israelin heimon kohdalla, Jumala voi toimia myös yksittäisen ihmisen kohdalla. Hänen on mahdollista tehdä rikkinäisestä uusi. Jeesuksen synneistä puhdistavan veren kautta.
Sitten on tosiaan vielä se tapaus, kun Jumala antaa tämän ruumiin tilalle uuden ruumiin. Oli sitten keriinnyt jo mädäntymään ja maatumaan kuinka pitkälle hyvänsä siinä vaiheessa kun kuolleiden herättämisen aika on. Tästä kerrotaan: ” Mutta joku ehkä kysyy: millä tavalla kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat? Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole! Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten. Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa nousee voimassa; kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. ” (1. Kor. 15:35,40,42-44) (Kaikki kuolleet herätetään aikanaan, mutta tämä kirkkaudessa nouseminen kuvaa uudestisyntyneiden Jeesuksen veren tähden syntinsä anteeksisaaneiden ylösnousemusta: ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa.” (Ilm. 20:5-6))
Jeesus itse on esimerkki ja edelläkävijä, joka on kuollut ja sen jälkeen noussut ylös erilaisessa ruumiissa kuin oli se ensimmäinen maallinen ruumis. Samaa tyyliä Jumala soveltaa sitten muihinkin kun ylösnousemuksen aika itse kullekin tulee. Jeesuksesta sanotaan: ”Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen” (Kol. 1:18). Ja tunnetusti tiedämme että hänen hautansa oli tyhjä eikä sinne ruumista jäänyt, koska Jeesuksen kanssa eläneet olivat valmiit pistämään päänsäkin pantiksi tämän heidän itse todistamansa asian vuoksi. He olivat nähneet Jeesuksen sekä ennen kuolemaansa ja sen jälkeen: before – after. Ja tiesivät että tyypin ruumis oli erilainen. Jälkimmäisen kanssa mm. ilmestyttiin lukittuihin huoneisiin ja noustiin ilmaan, kun taas ensimmäinen ruumis tunsi väsymystä, nälkää, janoa, kipua ja oli siis justiinsa samaa tyyppiä kuin jokaiikan kroppa.
Joopa joo – kyllä muruista saa vaikka mitä. Ja munankuoren muruista tulee taas huomenna uusia ehjiä munankuoria kanan läpi mentyään!
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Kattoja
Istuttiin ihan normaalisti puolenpäivän aikaan ruokapöydässä, kun ulkoa alkoi kuulua epänormaalin kova kaakatus. Näköaisti havainnoi, kuinka pari kanaa kiiti pihan läpi ennätysajassa. Päästyään pihan toiseen laitaan ja seinän tullessa vastaan kanat lehahtivat ensimmäiseen vastaan tulleeseen turvapaikkaan: Peugeot 206:n katolle! Toinen kana varmisti katolla vielä paremman paikan ja tarttui kiinni antenniin ollen siinä kuin orrella. Näky oli aivan mainio, vaikka auton omistaja ei ollutkaan niin ihastuksissaan (ei ollut meidän pösö..).
Ihmetellessäni näkyä menin lähemmäs ikkunaa ja jonkun naapurin pikku kissimirrihän se siinä katseli kanoja. Pari reipasta kättentaputusta ja vähemmän lempeät näkemiin-tervehdykset saivat katin poistumaan paikalta. Saa sitten nähdä kuinka pitkään muistaa tajuta olla pois tältä tontilta, vai ollaanko pian uudelleen tilanteessa, jossa kanat roikkuvat auton antenneissa. Ei sitä ole osannut ajatella, että kanoista voisi olla vaaraa jonkun autoillekin.. Positiivista tässä oli hauskuuden lisäksi havainto, että kanat tunnistivat pedon ja osasivat lähteä karkuun ja kaakattaa varoitushuutoja. Luontaiset vaistot toimivat, vaikkeivät ole kissaa tainneet ennen nähdäkään. Hengellisessäkin elämässä on toivottavaa rukoilla viisautta niin että ymmärtää mikä asia on vaara ja mikä ei. Raamattu puhuu susista lampaiden vaatteissa, jotka täytyisi voida erottaa. Mutta en mene nyt siihen asiaan sen enempää. Tässä nyt ainakin oli kyseessä selkeä kissa, eikä mirri kanan höyhenissä.
Näitä kanojen häiritsijöitä on tässä torjuttu muullakin tavalla. Eilen laitettiin verkko kanahäkin päälle, jotteivät harakat pääsisi enää mässäilemään kanojen ruokia. Harakkatouhu meni aivan mahdottomaksi, kun pahimmillaan kuusi harakkaa nähtiin tyhjentämässä kanojen jyväkaukaloa sillä aikana kun munijat ovat ottamassa multakylpyjä kukkapenkeissä. Nyt saavat harakat etsiä muuta kuvuntäytettä.
Kanat olivat siis autonkatolla ja kanakoppi sai verkkokaton. Ja sitten meillä on täällä vielä menossa yksi muukin kattoprojekti, niin voidaan nyt sitten puhua katoista tässä plokissa. Kuinka tärkeää on, että katto on rakennuksessa hyvä. Vuotamaton. Jos katto vuotaa, rakennus tuhoutuu, vaikka se olisi kuinka hieno muuten. Huonokin rakennus pysyy pystyssä ja kestää pitkään, jos vain katto ja perustukset ovat hyvät.
Katto on rakennuksen ja taivaan välissä ja tässä vertauksessa katto kuvaa nyt suhdetta Jumalaan eli hengellistä elämää. Suhde Jumalaan on ihmiselämän katto. Jos sitä ei ole, tai se vuotaa pahemman kerran, niin se oma elämä muuten, muu rakennus, ei voi pidemmän päälle kestää ilman kattoa eli Jumalaa. Lahottajasienet iskevät, jos katto vuotaa. Ihminen voi haluta rakentaa mitä hienoimpia sisätiloja rakennukseensa, huoneissahan sitä yleensä oleillaan eikä katto sisälle näy, joten lyhytnäköisesti voi ajatella, ettei se katto ja suhde Jumalaan olekaan niin tärkeä. Moni ei tajua asiaa vielä siinäkään vaiheessa kun lahottajasienten jäljet alkavat näkyä rakennuksessa. Tai kun näkevät ne, niin alkavat korjata näitä vikoja, vaikka ongelma onkin täydellisen vuotava katto ja Jumalasuhteesta pitäisi aloittaa elämän korjaaminen. Sitten vasta voi edetä sisätilojen korjaukseen.
Tästä ”katto kuntoon ensin” järjestyksestä Raamatussa sanotaan: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (maalliset ihmisen tarvitsemat asiat) teille annetaan.” (Matt. 6:33).
Jeesuksesta sanotaan että hän on kulmakivi. Se kivi, jonka varassa holvikaaren koko paino on. Kivi, joka pitää koko rakennuksen pystyssä. Hän haluaisi olla jokaisen ihmisen elämän tärkeimmällä paikalla, mutta aika moni meinaa omassa elämän rakennuksessaan lykätä tuon kiven syrjään luullen, ettei sillä ole sijaa. Näinkin sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven (Jeesuksen); ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät tullut kulmakiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat.” (1. Piet. 2:6-8). Jeesus-kivi on kallis ja pitää rakennuksen pystyssä pahimmillakin rajuilmoilla, mutta jos Hänet hylkää niin silloin Raamatun mukaan asiasta tulee kompastuskivi elämään.
Sitten vaan kattotalkoisiin ja olemassaolevia kattoja paikkailemaan tai uusimaan. Etsimään Jumalan tahtoa elämäänsä ja antaa Herran sitten hoitaa se huonejärjestyksen suunnittelu ja sisustus.
Ihmetellessäni näkyä menin lähemmäs ikkunaa ja jonkun naapurin pikku kissimirrihän se siinä katseli kanoja. Pari reipasta kättentaputusta ja vähemmän lempeät näkemiin-tervehdykset saivat katin poistumaan paikalta. Saa sitten nähdä kuinka pitkään muistaa tajuta olla pois tältä tontilta, vai ollaanko pian uudelleen tilanteessa, jossa kanat roikkuvat auton antenneissa. Ei sitä ole osannut ajatella, että kanoista voisi olla vaaraa jonkun autoillekin.. Positiivista tässä oli hauskuuden lisäksi havainto, että kanat tunnistivat pedon ja osasivat lähteä karkuun ja kaakattaa varoitushuutoja. Luontaiset vaistot toimivat, vaikkeivät ole kissaa tainneet ennen nähdäkään. Hengellisessäkin elämässä on toivottavaa rukoilla viisautta niin että ymmärtää mikä asia on vaara ja mikä ei. Raamattu puhuu susista lampaiden vaatteissa, jotka täytyisi voida erottaa. Mutta en mene nyt siihen asiaan sen enempää. Tässä nyt ainakin oli kyseessä selkeä kissa, eikä mirri kanan höyhenissä.
Näitä kanojen häiritsijöitä on tässä torjuttu muullakin tavalla. Eilen laitettiin verkko kanahäkin päälle, jotteivät harakat pääsisi enää mässäilemään kanojen ruokia. Harakkatouhu meni aivan mahdottomaksi, kun pahimmillaan kuusi harakkaa nähtiin tyhjentämässä kanojen jyväkaukaloa sillä aikana kun munijat ovat ottamassa multakylpyjä kukkapenkeissä. Nyt saavat harakat etsiä muuta kuvuntäytettä.
Kanat olivat siis autonkatolla ja kanakoppi sai verkkokaton. Ja sitten meillä on täällä vielä menossa yksi muukin kattoprojekti, niin voidaan nyt sitten puhua katoista tässä plokissa. Kuinka tärkeää on, että katto on rakennuksessa hyvä. Vuotamaton. Jos katto vuotaa, rakennus tuhoutuu, vaikka se olisi kuinka hieno muuten. Huonokin rakennus pysyy pystyssä ja kestää pitkään, jos vain katto ja perustukset ovat hyvät.
Katto on rakennuksen ja taivaan välissä ja tässä vertauksessa katto kuvaa nyt suhdetta Jumalaan eli hengellistä elämää. Suhde Jumalaan on ihmiselämän katto. Jos sitä ei ole, tai se vuotaa pahemman kerran, niin se oma elämä muuten, muu rakennus, ei voi pidemmän päälle kestää ilman kattoa eli Jumalaa. Lahottajasienet iskevät, jos katto vuotaa. Ihminen voi haluta rakentaa mitä hienoimpia sisätiloja rakennukseensa, huoneissahan sitä yleensä oleillaan eikä katto sisälle näy, joten lyhytnäköisesti voi ajatella, ettei se katto ja suhde Jumalaan olekaan niin tärkeä. Moni ei tajua asiaa vielä siinäkään vaiheessa kun lahottajasienten jäljet alkavat näkyä rakennuksessa. Tai kun näkevät ne, niin alkavat korjata näitä vikoja, vaikka ongelma onkin täydellisen vuotava katto ja Jumalasuhteesta pitäisi aloittaa elämän korjaaminen. Sitten vasta voi edetä sisätilojen korjaukseen.
Tästä ”katto kuntoon ensin” järjestyksestä Raamatussa sanotaan: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (maalliset ihmisen tarvitsemat asiat) teille annetaan.” (Matt. 6:33).
Jeesuksesta sanotaan että hän on kulmakivi. Se kivi, jonka varassa holvikaaren koko paino on. Kivi, joka pitää koko rakennuksen pystyssä. Hän haluaisi olla jokaisen ihmisen elämän tärkeimmällä paikalla, mutta aika moni meinaa omassa elämän rakennuksessaan lykätä tuon kiven syrjään luullen, ettei sillä ole sijaa. Näinkin sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven (Jeesuksen); ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät tullut kulmakiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat.” (1. Piet. 2:6-8). Jeesus-kivi on kallis ja pitää rakennuksen pystyssä pahimmillakin rajuilmoilla, mutta jos Hänet hylkää niin silloin Raamatun mukaan asiasta tulee kompastuskivi elämään.
Sitten vaan kattotalkoisiin ja olemassaolevia kattoja paikkailemaan tai uusimaan. Etsimään Jumalan tahtoa elämäänsä ja antaa Herran sitten hoitaa se huonejärjestyksen suunnittelu ja sisustus.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Kana kadoksissa
Kumpi oli ensin -jatkokertomus ei jatku nyt, mutta toivottavasti joskus toisten kuitenkin jatkuu.
Tänään oli vähän toisenlaisia mietteitä kanojen suhteen. Huolestuneisuutta ja epätietoisuutta. Noin klo 12 vein kanoille jotain ruokia ja laskin taas, että ovathan kaikki tallessa. (Olin jo aiemmin aamupäivällä päästänyt kanat ulos häkistä). Kuuteen vain en laskuissani päässyt, vaikka kuinka yritin. Viisi kanaa vain löytyi. Jatkoin jotain askaretta sisällä ja tunnin päästä menin taas laskemaan kanoja. Vain viisi löytyi silloinkin. Sitten tuli jo vähän huoli, missä on yksi? Koitin etsiskellä, muttei löytynyt. Eräs toinenkin etsiskeli, muttei löytynyt.
Oma mieli alkoi jo valmistautua vastaanottamaan tietoa kokonaan kadonneesta kanasta. Epätietoisuus oli pahinta. Tiesin että kana voi hyvin olla vaan jossain omassa piilossaan, vaikka ne kyllä yleensä porukassa ovatkin. Mitään höyhenkasaa ei löytynyt ja muut kanat olivat rauhallisia, joten sen puoleen kunnollisia perusteluja kanahaukan tai koiran hyökkäykselle ei ollut. Mutta sitten kuitenkin mieleen tosiaan tulivat jo kanahaukat enteellisine nimineen tai joskus aiemmin nähty irrallaan oleva isokokoinen piski.
Ajattelin, ettei minkään kanankaan elämä lopu Herran sallimatta, enkä sen puoleen ollut ahdistunut. Mutta olihan se tylsää, kun ei tiennyt että onko tässä käynyt jotenkin vai eikö ole. Ja että pitääkö nyt ilmoittaa kana kadonneeksi vaiko eikö pidä. Ruoka ei oikein maistunut itselle kun teki mieli vaan mennä etsimään kanaa. Ja niin siinä sitten kävi, että parin tunnin kadoksissa olon jälkeen sain taas laskea yhteen kuusi kanaa. Kadonnut oli sitten vaan tullut takaisin. Olihan se ilo. Ja tässä kiitollisuuden tilassa istuin katselemassa kanojen touhuja vähän pidempään kuin normaalisti. Osasi taas arvostaa, eikä pitänyt niitä itsestään selvyyksinä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä päivä on sellainen, ettei olekaan enää kuutta kanaa.
Kuolemanmahdollisuus vei ajatukset kuolemaan. Ja siihen, kuinka jokaisen päivät on ennaltamäärätty ja tiedetty. Kukaan ei kuole vahingossa, vaikka ihmisten näkökulmasta asiat tulevatkin usein yllättävällä ja ehkä ikävälläkin tavalla – kuin kanahaukan syöksyllä. Raamatun mukaan Jumala tuntee ja tietää jokaisen päivät jo ennen kuin ihminen on syntynytkään: ”Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetun kaikki sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16).
Onhan se sitten suru, kun läheinen kuolee. Itseltä ei edes ole kuollut lähiomaisia, etten pysty sillälailla edes tietämään millaista se sitten on. Mutta uskon kuitenkin, että Jumala jotenkin valmistaa tilanteet ja antaa rauhan itselle sitten siihenkin. Näin ainakin kävi kun muutamia vuosia sitten autokolarin kautta Herra otti pois kaksi läheistä ystävääni. Se oli todella yllättävä tilanne. Mutta kaikessa siinä sai kokea Jumalan yli ymmärryksen käyvää rauhaa ja huolenpitoa. Ja nähdä Jumalan suunnitelman kaikessa siinä mikä ulkoisesti saattoi näyttää kauhealta vahingolta. Nämä molemmat ystävät olivat Jeesuksen omia. Ei tarvinnut murehtia, mihin heidän sielunsa meni, vaan kumpikin rakasti Jeesusta enemmän kuin edes moni muu uskova. Saan tietää, että on sitten jälleennäkemisen riemua odotettavissa, kun itsellä on lähdön aika edessä.
Uskovana kuolemaan suhtautuminen on niin erilaista kuin jos tätä toivoa ei ole: ”Mutta me emme tahdo pitää teitä veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. .. Niin lohduttakaa siis toisianne häillä sanoilla. (2. Tess. 4:14,18).
Ihmisen itse ei tule tietää poisnukkumisensa päivää, mutta periaatteessa siihen pitäisi olla valmis koska tahansa. Se voi olla itse kullakin tänään tai huomenna. Tärkeintä olisi tuntea Jeesus omana vapahtajana ja elämänsä Herrana. Silloin ei tarvitse arvuutella missä ikuisuuselämään kykenevä ihmissielu iankaikkisuuden viettää. Eikä myöskään tarvitse surra sitä, jos joku kuoli vauvana ja toinen vanhempana, sillä kun sielu kuitenkin elää ikuisesti, niin kyllä ne erot sitten siellä iäisyyden puolella tasoittuvat. Mutta kun vain olisi iäisyydenviettopaikaksi valittu syntien tunnustamisen ja Jeesuksen sovitusveren kautta kulkeva taivastie.
”Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika (Jeesus) tulee.” (Luuk. 12.40)
”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” (Luuk. 21:34)
”Olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat.” (Luuk. 12:36)
Kuusi kanaa päivälevolla.
Tänään oli vähän toisenlaisia mietteitä kanojen suhteen. Huolestuneisuutta ja epätietoisuutta. Noin klo 12 vein kanoille jotain ruokia ja laskin taas, että ovathan kaikki tallessa. (Olin jo aiemmin aamupäivällä päästänyt kanat ulos häkistä). Kuuteen vain en laskuissani päässyt, vaikka kuinka yritin. Viisi kanaa vain löytyi. Jatkoin jotain askaretta sisällä ja tunnin päästä menin taas laskemaan kanoja. Vain viisi löytyi silloinkin. Sitten tuli jo vähän huoli, missä on yksi? Koitin etsiskellä, muttei löytynyt. Eräs toinenkin etsiskeli, muttei löytynyt.
Oma mieli alkoi jo valmistautua vastaanottamaan tietoa kokonaan kadonneesta kanasta. Epätietoisuus oli pahinta. Tiesin että kana voi hyvin olla vaan jossain omassa piilossaan, vaikka ne kyllä yleensä porukassa ovatkin. Mitään höyhenkasaa ei löytynyt ja muut kanat olivat rauhallisia, joten sen puoleen kunnollisia perusteluja kanahaukan tai koiran hyökkäykselle ei ollut. Mutta sitten kuitenkin mieleen tosiaan tulivat jo kanahaukat enteellisine nimineen tai joskus aiemmin nähty irrallaan oleva isokokoinen piski.
Ajattelin, ettei minkään kanankaan elämä lopu Herran sallimatta, enkä sen puoleen ollut ahdistunut. Mutta olihan se tylsää, kun ei tiennyt että onko tässä käynyt jotenkin vai eikö ole. Ja että pitääkö nyt ilmoittaa kana kadonneeksi vaiko eikö pidä. Ruoka ei oikein maistunut itselle kun teki mieli vaan mennä etsimään kanaa. Ja niin siinä sitten kävi, että parin tunnin kadoksissa olon jälkeen sain taas laskea yhteen kuusi kanaa. Kadonnut oli sitten vaan tullut takaisin. Olihan se ilo. Ja tässä kiitollisuuden tilassa istuin katselemassa kanojen touhuja vähän pidempään kuin normaalisti. Osasi taas arvostaa, eikä pitänyt niitä itsestään selvyyksinä. Eihän sitä koskaan tiedä mikä päivä on sellainen, ettei olekaan enää kuutta kanaa.
Kuolemanmahdollisuus vei ajatukset kuolemaan. Ja siihen, kuinka jokaisen päivät on ennaltamäärätty ja tiedetty. Kukaan ei kuole vahingossa, vaikka ihmisten näkökulmasta asiat tulevatkin usein yllättävällä ja ehkä ikävälläkin tavalla – kuin kanahaukan syöksyllä. Raamatun mukaan Jumala tuntee ja tietää jokaisen päivät jo ennen kuin ihminen on syntynytkään: ”Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetun kaikki sinun kirjaasi ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16).
Onhan se sitten suru, kun läheinen kuolee. Itseltä ei edes ole kuollut lähiomaisia, etten pysty sillälailla edes tietämään millaista se sitten on. Mutta uskon kuitenkin, että Jumala jotenkin valmistaa tilanteet ja antaa rauhan itselle sitten siihenkin. Näin ainakin kävi kun muutamia vuosia sitten autokolarin kautta Herra otti pois kaksi läheistä ystävääni. Se oli todella yllättävä tilanne. Mutta kaikessa siinä sai kokea Jumalan yli ymmärryksen käyvää rauhaa ja huolenpitoa. Ja nähdä Jumalan suunnitelman kaikessa siinä mikä ulkoisesti saattoi näyttää kauhealta vahingolta. Nämä molemmat ystävät olivat Jeesuksen omia. Ei tarvinnut murehtia, mihin heidän sielunsa meni, vaan kumpikin rakasti Jeesusta enemmän kuin edes moni muu uskova. Saan tietää, että on sitten jälleennäkemisen riemua odotettavissa, kun itsellä on lähdön aika edessä.
Uskovana kuolemaan suhtautuminen on niin erilaista kuin jos tätä toivoa ei ole: ”Mutta me emme tahdo pitää teitä veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. .. Niin lohduttakaa siis toisianne häillä sanoilla. (2. Tess. 4:14,18).
Ihmisen itse ei tule tietää poisnukkumisensa päivää, mutta periaatteessa siihen pitäisi olla valmis koska tahansa. Se voi olla itse kullakin tänään tai huomenna. Tärkeintä olisi tuntea Jeesus omana vapahtajana ja elämänsä Herrana. Silloin ei tarvitse arvuutella missä ikuisuuselämään kykenevä ihmissielu iankaikkisuuden viettää. Eikä myöskään tarvitse surra sitä, jos joku kuoli vauvana ja toinen vanhempana, sillä kun sielu kuitenkin elää ikuisesti, niin kyllä ne erot sitten siellä iäisyyden puolella tasoittuvat. Mutta kun vain olisi iäisyydenviettopaikaksi valittu syntien tunnustamisen ja Jeesuksen sovitusveren kautta kulkeva taivastie.
”Niin olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika (Jeesus) tulee.” (Luuk. 12.40)
”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” (Luuk. 21:34)
”Olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat.” (Luuk. 12:36)
Kuusi kanaa päivälevolla.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
Kumpi oli ensin? Osa 1/3
Kumpi oli ensin, muna vai kana? Lähdenpä nyt huvin vuoksi tutkimaan tätä kysymystä kanojen sukupuuta selvittämällä.
Nämä kanat ovat kuoriutuneet eräässä kasvatuskanalassa. Kasvatuskanalasta ne ovat tulleet nuorikkokasvatuskanalaan, sen jälkeen häkkikanalaan ja sieltä meille. Tämä on siis niiden neljäs kanalapaikka. Näiden meidän kanojen vanhemmat, kana ja kukko ovat puolestaan kuoriutuneet (käsittääkseni) eräässä toisessa kanalassa, josta ovat sitten siirtyneet tuohon ensiksi mainittuun kasvatuskanalaan. Ja sitten taas näiden vanhemmat, eli omien kanojen isovanhemmat, niin, ne ovatkin lentäneet tänne Saksasta. Joo, lentäneet, muttei kuitenkaan ihan omin siivin vaan lentokoneella.
Kanat ovat LSL-rotuisia (Lohmann selected Leghorn) eli hybridijalostuksen tuotosta. Suurin osa suomalaisista munijoista on saman jalostusfirman eli Lohmann Tierzucht GmbH:n jalostuksen ”tuotteita”. Kun varsinaisen munijapolven isovanhemmat ovat tietyllä lailla jalostettu, ns. hybridijalostuksen keinoin, varsinainen munijapolvi tuottaa runsaasti munia. Jos minä nyt täällä alkaisin kananjalostajaksi ja saisin jostain vielä kukonkin, niin näiden munijakanojen jälkeläiset eivät kuitenkaan enää olisi niin hyviä munijoita kuin nämä täällä, munimisgeenit eivät enää osuisi niin hyvin kohdalleen. Niin tarkkaan se on säädelty.
Kanalinjaa tutkimalla olen nyt siis päässyt Saksaan. Seuraavaksi voinkin sitten hetken ihmetellä hengellisen elämän taustalinjoja ja huomaan että pieni pysähdyspaikka silläkin puolella osuu Saksaan.
Niin kuin Suomen kanoista suurimman osan isovanhemmat ovat Saksasta peräisin, niin samoin on monien suomalaisten hengellisistä käsityksistä monet Saksasta peräisin. Tai jos omat ajatukset eivät ole, niin ainakin isovanhempaispolven ajatuksissa lienee jotakin Saksasta perittyä. Niin kuin suuri osa kanoista on Lohmannin jalostusfirman tuotteita, samoin monien hengellisen elämän käsityksissä on jotakin saksalaisen Lutherin toiminnan tuotteita. Kananjalostusymmärrykseni hybridijalostuksesta on sen verran vähäinen, etten pysty tarkasti pidemmälle tutkimaan miten Lohmannin jalostuslaitoksessa kanoja jalostetaan. Kovin tarkasti en myöskään tunne Martti Lutherin toimintaa ja ajatuksia, mutta siitä on kuitenkin jonkun verran tietoa saatavillakin. Tutkin siis hiukan netistä Lutherin toimintaa.
Martin (suomalaisittain Martti) Luther oli ihan tavallinen saksalainen talliainen. Hän syntyi 1483. Martti opiskeli lakia yliopistossa, kun isänsä toivoi hänestä virkamiestä. Kerran matkalla opiskelupaikalleen sää oli jokseenkin huono ja salamat iskivät Marttia lähelle. Koska hän ei ollut uskossa, hän pelkäsi kovin kuolevansa ja lupasi siinä hädässä että alkaa munkiksi, jos selviää hengissä. Hän selvisi hengissä ja meni luostariin. Siellä häntä opetti uskovainen Johann von Staupitz, joka johdatti Martin Jeesuksen luo ja sisälle armollisen Jumalan tuntemiseen.
Katolisen kirkon oppi on aina ollut täysin raamatunvastainen ja niin se oli tuohonkin aikaan. Katolisella kirkolla oli oppinsa lisäksi myös valtava valta ja maalliset ruhtinaatkin joutuivat noudattamaan kirkon määräyksiä. Kenelläkään ei ollut oikeutta kritisoida kirkon oppia julkisesti. Kun tällaista tapahtui ja joku nosti esille että kirkon opin pitäisi perustua Raamattuun eikä paavin sanomisiin, niin hänet poltettiin elävältä jos ei sanojaan perunut. Raamattuja ei ollut kuin latinaksi eikä tavallinen kansa ei voinut mistään kuulla Jumalan Sanaa kun jumalanpalveluksetkin olivat latinaksi. Koska vain yliopistossa saattoi opiskella latinaa, perin harvalla oli mahdollisuuksia itse Raamatusta tutkia, että millainen Jumala oikeasti on. Kirkko käytti tätä tietämättömyyttä törkeästi hyväksi ja kaiken huippuna oli anekauppa jolla ihmisiä rahastettiin väittämällä heidän saavan syntinsä anteeksi ja taivaspaikan ostamalla tällaisen todistuksen. Kirkon rahantarve olikin erityisen suuri, sillä Roomassa oli menossa Pietarinkirkon rakentaminen ja aneita kaupiteltiin laajoilla alueilla että pytingin loisto saataisiin maksuun.
Martti pääsi Wittembergin yliopistoon opiskelemaan ja sitä kautta myös Raamatun lukeminen tuli hänelle mahdolliseksi. Raamatun äärellä Martillekin vahvistui se sama asia, kun niin monille muille jotka ovat uskoon saaneet tulla. Ettei mitään tarvitse eikä voi itse tehdä, vaan että Jeesus on kuollut syntien tähden. Kirkon parissa tämä asia ei voinutkaan aueta, kun kirkon oppi oli aivan toinen.
Uskoontulo oli ollut Martille yhtä iso asia kuin se on kelle tahansa. Ja koska Martti välitti muistakin ja halusi että muutkin voisivat löytää tien Jeesuksen luo, niin hän alkoi toimia siten että ihmiset alkaisivat kiinnittää huomiota kirkon harhaoppeihin. Martti toivoi, että kirkko voisi jotenkin poistaa pahimmat harhansa. Hän kirjoitti teesinsä anekaupasta. Ne painettiin 1517. Kirkon sisällä asiasta nousi kauhea haloo, kun kerran joku kehtasi nousta paavin oppia vastaan. Martti ei puolestaan ollut asiassa aivan yksin, vaan oli toki muitakin, jotka kritisoivat kirkon touhua. Kiinnostusta oli sekä aidosti hengellistä asioista huolissaan olevilla henkilöillä kuten Ulrich Zwinglillä ja Philipp Melanchtonilla ja sitten taas toisaalta maallisilla ruhtinailla, jotka halusivat vain alueensa pois katolisen kirkon vallan alta.
Keisari määräsi Martin valtakunnankiroukseen, mutta hänen ystävänsä valekaappasi hänet Wartburgin linnaan suojaan, jossa hän vietti aikaa vastustajilta piilossa kuitenkin ajan hyödyksi käyttäen eli kääntäen Raamattua saksan kielelle. Uusi Testamentti tuli painosta 1522. Jossain vaiheessa tämä entinen munkki meni naimisiin entisen nunnan kanssa, kun sekin kävi selväksi, etteivät avioimattomuussäädökset ole millään lailla Raamatunmukaisia. Zwingli puolestaan taisteli omalla sarallaan ja totesi että evankeliumi pätee myös vaikka kirkko ei sitä vahvistaisikaan. Oikein mielenkiintoista aikaa tuntuu pojilla olleen tuolloinkin. Uskovana eläminen ei kyllä ole todella ollut tylsää 1500-luvullakaan!
Aikamoista härdelliä se sitten oli, pannaa ja bullaa ja ties mitä. Hengellisesti tapahtui hienoja asioita, kun Raamattu tuli periaatteessa kaikkien luettavaksi. Tosin käytännössä kovin moni ei tuohon aikaan ollut lukutaitoinen eikä raamattujakaan varmaan ihan jokaisen saatavilla ollut, mutta ainakin jumalanpalveluksia muutettiin kansankielelle. Härdelliin sotkeutuivat kuitenkin myös maalliset tahot, jotka käyttivät tilannetta hyödykseen vain päästäkseen irti paavin vallasta. Martti painotti Raamatun arvovaltaa ja sitä että usko otetaan vastaan vapaaehtoisesti ja itsestään ilman pakotteita. Hän joutui kauhistumaan sitä, kuinka jotkut hänen puolellaan olevista käyttivät tilannetta väärällä lailla hyväkseen.
Tietyillä alueilla Lutherin ajatukset pääsivät hyvin vallalle ja kirkon oppia uudistettiin jonkun verran heittämällä pahimmat törkeydet pois. Suomi oli tuohon aikaan Ruotsin hallinnassa ja 1527 Västeråsin valtiopäivillä Kustaa Vaasa halusi Ruotsiin nämä uudet opit poliittisista syistä, jotta hän pääsi takavarikoimaan katolisen kirkon omaisuuden valtiolle ja katkaisemaan suhteet paaviin. Näin ollen kirkon parissa toimivia henkilöitäkin piti uudelleenkouluttaa ja oppiin Saksaan lähetettiin myös suomalainen Mikael Agricola. Palattuaan takaisin Suomeen Mikael käänsi Uuden Testamentin suomen kielelle ja muutenkin katolisen kirkon oppeja karsittiin jumalanpalvelustoiminnasta.
Mitähän tästä nyt sitten oikein pitäisi päätellä? Pojat ovat tehneet hyvää työtä ja rohkeasti puolustaneet Jumalan Sanaa, kääntäneet Raamatun ja olleet monella lailla Jumalan käytössä. Kuitenkaan ketään ihmistä ei saisi korottaa sen enempää kuin ketään muutakaan. Kun en ole Martin kanssa henk.koht. päässyt juttelemaan niin en toki tiedä kaikkia hänen ajatuksiaan, mutta ainakaan nyt tämä nykyinen kirkon oppi, joka Lutherin nimeä kantaa, ei kyllä ole niin ”Sola Scriptura – Raamattu yksin” kuin se voisi olla. Ei sinnepäinkään. Mutta uskon kyllä, että Martti on oman osuutensa uskovana tehnyt ja Herran käytössä ollut. (Tällaisesta edelleenkin aivan ajankohtaisesta aiheesta tänään muuten tasan 490 v.: ”Lutherin ja Eckin väittely paaviudesta alkoi 4.heinäkuuta 1519. Keskustelussa Luther otti sola scriptura -kannan (suom. "Raamattu yksin"), jossa hän nosti Raamatun arvovallan paavin ja kirkolliskokousten yläpuolelle” lähde: Wikipedia)
Päädyttiin Saksaan ja jalostuskanalaan ja päädyttiin Saksaan ja ev.lut.kirkon opin syntysijoille. Molemmat tuottavat pahimmillaan tietynlaista samankaltaisuutta ja kaavaa. Onko saksalainen hybridijalostuskana alkuperäinen Luojan luoma monimuotoisuuden ilmentymä? Onko luterilaisen kirkon oppi alkuperäinen puhtaaseen Raamatun sanaan perustuva? Eipä niin. Vaikka hyvää yritystä ja parannusta aikaisempaan vallinneeseen tilaan kummassakin toki onkin. Kanapuolella vaihtoehdotkin ovat vähissä kun suomalainen kananjalostus loppui 1990-luvun lopulla kokonaan.
Mutta aivan niin kuin Martti, kuka tahansa voi tarttua Raamattuun, nyt ihan suomenkielellä, tutkia sieltä miten ihminen saa syntinsä anteeksi, minkälainen todella on raamatullinen seurakuntamalli, mitä kaikkea väitetään kristilliseksi vaikkei asiat perustukaan Raamattuun jne. Todella mielenkiintoista! Jokainen voi alkaa uskonpuhdistajaksi omassa elämässään! Eikä ole tylsää sen jälkeen!
Kumpi oli ensin, muna vai kana, kysymyksessä en päässyt tällä kertaa vielä Lohmannin firmaa pidemmälle, mutta jatkuu seuraavassa numerossa jos Herra suo. Tässä vaiheessa tekee myös mieli todeta, että Lohmannin jalostuskanalan kasvatit pystyvät myös vapaan kanan elämään. Havaintona on myös, että kirkosta eronnutkin uskova voi elää rikasta hengellistä elämää :)
Nämä kanat ovat kuoriutuneet eräässä kasvatuskanalassa. Kasvatuskanalasta ne ovat tulleet nuorikkokasvatuskanalaan, sen jälkeen häkkikanalaan ja sieltä meille. Tämä on siis niiden neljäs kanalapaikka. Näiden meidän kanojen vanhemmat, kana ja kukko ovat puolestaan kuoriutuneet (käsittääkseni) eräässä toisessa kanalassa, josta ovat sitten siirtyneet tuohon ensiksi mainittuun kasvatuskanalaan. Ja sitten taas näiden vanhemmat, eli omien kanojen isovanhemmat, niin, ne ovatkin lentäneet tänne Saksasta. Joo, lentäneet, muttei kuitenkaan ihan omin siivin vaan lentokoneella.
Kanat ovat LSL-rotuisia (Lohmann selected Leghorn) eli hybridijalostuksen tuotosta. Suurin osa suomalaisista munijoista on saman jalostusfirman eli Lohmann Tierzucht GmbH:n jalostuksen ”tuotteita”. Kun varsinaisen munijapolven isovanhemmat ovat tietyllä lailla jalostettu, ns. hybridijalostuksen keinoin, varsinainen munijapolvi tuottaa runsaasti munia. Jos minä nyt täällä alkaisin kananjalostajaksi ja saisin jostain vielä kukonkin, niin näiden munijakanojen jälkeläiset eivät kuitenkaan enää olisi niin hyviä munijoita kuin nämä täällä, munimisgeenit eivät enää osuisi niin hyvin kohdalleen. Niin tarkkaan se on säädelty.
Kanalinjaa tutkimalla olen nyt siis päässyt Saksaan. Seuraavaksi voinkin sitten hetken ihmetellä hengellisen elämän taustalinjoja ja huomaan että pieni pysähdyspaikka silläkin puolella osuu Saksaan.
Niin kuin Suomen kanoista suurimman osan isovanhemmat ovat Saksasta peräisin, niin samoin on monien suomalaisten hengellisistä käsityksistä monet Saksasta peräisin. Tai jos omat ajatukset eivät ole, niin ainakin isovanhempaispolven ajatuksissa lienee jotakin Saksasta perittyä. Niin kuin suuri osa kanoista on Lohmannin jalostusfirman tuotteita, samoin monien hengellisen elämän käsityksissä on jotakin saksalaisen Lutherin toiminnan tuotteita. Kananjalostusymmärrykseni hybridijalostuksesta on sen verran vähäinen, etten pysty tarkasti pidemmälle tutkimaan miten Lohmannin jalostuslaitoksessa kanoja jalostetaan. Kovin tarkasti en myöskään tunne Martti Lutherin toimintaa ja ajatuksia, mutta siitä on kuitenkin jonkun verran tietoa saatavillakin. Tutkin siis hiukan netistä Lutherin toimintaa.
Martin (suomalaisittain Martti) Luther oli ihan tavallinen saksalainen talliainen. Hän syntyi 1483. Martti opiskeli lakia yliopistossa, kun isänsä toivoi hänestä virkamiestä. Kerran matkalla opiskelupaikalleen sää oli jokseenkin huono ja salamat iskivät Marttia lähelle. Koska hän ei ollut uskossa, hän pelkäsi kovin kuolevansa ja lupasi siinä hädässä että alkaa munkiksi, jos selviää hengissä. Hän selvisi hengissä ja meni luostariin. Siellä häntä opetti uskovainen Johann von Staupitz, joka johdatti Martin Jeesuksen luo ja sisälle armollisen Jumalan tuntemiseen.
Katolisen kirkon oppi on aina ollut täysin raamatunvastainen ja niin se oli tuohonkin aikaan. Katolisella kirkolla oli oppinsa lisäksi myös valtava valta ja maalliset ruhtinaatkin joutuivat noudattamaan kirkon määräyksiä. Kenelläkään ei ollut oikeutta kritisoida kirkon oppia julkisesti. Kun tällaista tapahtui ja joku nosti esille että kirkon opin pitäisi perustua Raamattuun eikä paavin sanomisiin, niin hänet poltettiin elävältä jos ei sanojaan perunut. Raamattuja ei ollut kuin latinaksi eikä tavallinen kansa ei voinut mistään kuulla Jumalan Sanaa kun jumalanpalveluksetkin olivat latinaksi. Koska vain yliopistossa saattoi opiskella latinaa, perin harvalla oli mahdollisuuksia itse Raamatusta tutkia, että millainen Jumala oikeasti on. Kirkko käytti tätä tietämättömyyttä törkeästi hyväksi ja kaiken huippuna oli anekauppa jolla ihmisiä rahastettiin väittämällä heidän saavan syntinsä anteeksi ja taivaspaikan ostamalla tällaisen todistuksen. Kirkon rahantarve olikin erityisen suuri, sillä Roomassa oli menossa Pietarinkirkon rakentaminen ja aneita kaupiteltiin laajoilla alueilla että pytingin loisto saataisiin maksuun.
Martti pääsi Wittembergin yliopistoon opiskelemaan ja sitä kautta myös Raamatun lukeminen tuli hänelle mahdolliseksi. Raamatun äärellä Martillekin vahvistui se sama asia, kun niin monille muille jotka ovat uskoon saaneet tulla. Ettei mitään tarvitse eikä voi itse tehdä, vaan että Jeesus on kuollut syntien tähden. Kirkon parissa tämä asia ei voinutkaan aueta, kun kirkon oppi oli aivan toinen.
Uskoontulo oli ollut Martille yhtä iso asia kuin se on kelle tahansa. Ja koska Martti välitti muistakin ja halusi että muutkin voisivat löytää tien Jeesuksen luo, niin hän alkoi toimia siten että ihmiset alkaisivat kiinnittää huomiota kirkon harhaoppeihin. Martti toivoi, että kirkko voisi jotenkin poistaa pahimmat harhansa. Hän kirjoitti teesinsä anekaupasta. Ne painettiin 1517. Kirkon sisällä asiasta nousi kauhea haloo, kun kerran joku kehtasi nousta paavin oppia vastaan. Martti ei puolestaan ollut asiassa aivan yksin, vaan oli toki muitakin, jotka kritisoivat kirkon touhua. Kiinnostusta oli sekä aidosti hengellistä asioista huolissaan olevilla henkilöillä kuten Ulrich Zwinglillä ja Philipp Melanchtonilla ja sitten taas toisaalta maallisilla ruhtinailla, jotka halusivat vain alueensa pois katolisen kirkon vallan alta.
Keisari määräsi Martin valtakunnankiroukseen, mutta hänen ystävänsä valekaappasi hänet Wartburgin linnaan suojaan, jossa hän vietti aikaa vastustajilta piilossa kuitenkin ajan hyödyksi käyttäen eli kääntäen Raamattua saksan kielelle. Uusi Testamentti tuli painosta 1522. Jossain vaiheessa tämä entinen munkki meni naimisiin entisen nunnan kanssa, kun sekin kävi selväksi, etteivät avioimattomuussäädökset ole millään lailla Raamatunmukaisia. Zwingli puolestaan taisteli omalla sarallaan ja totesi että evankeliumi pätee myös vaikka kirkko ei sitä vahvistaisikaan. Oikein mielenkiintoista aikaa tuntuu pojilla olleen tuolloinkin. Uskovana eläminen ei kyllä ole todella ollut tylsää 1500-luvullakaan!
Aikamoista härdelliä se sitten oli, pannaa ja bullaa ja ties mitä. Hengellisesti tapahtui hienoja asioita, kun Raamattu tuli periaatteessa kaikkien luettavaksi. Tosin käytännössä kovin moni ei tuohon aikaan ollut lukutaitoinen eikä raamattujakaan varmaan ihan jokaisen saatavilla ollut, mutta ainakin jumalanpalveluksia muutettiin kansankielelle. Härdelliin sotkeutuivat kuitenkin myös maalliset tahot, jotka käyttivät tilannetta hyödykseen vain päästäkseen irti paavin vallasta. Martti painotti Raamatun arvovaltaa ja sitä että usko otetaan vastaan vapaaehtoisesti ja itsestään ilman pakotteita. Hän joutui kauhistumaan sitä, kuinka jotkut hänen puolellaan olevista käyttivät tilannetta väärällä lailla hyväkseen.
Tietyillä alueilla Lutherin ajatukset pääsivät hyvin vallalle ja kirkon oppia uudistettiin jonkun verran heittämällä pahimmat törkeydet pois. Suomi oli tuohon aikaan Ruotsin hallinnassa ja 1527 Västeråsin valtiopäivillä Kustaa Vaasa halusi Ruotsiin nämä uudet opit poliittisista syistä, jotta hän pääsi takavarikoimaan katolisen kirkon omaisuuden valtiolle ja katkaisemaan suhteet paaviin. Näin ollen kirkon parissa toimivia henkilöitäkin piti uudelleenkouluttaa ja oppiin Saksaan lähetettiin myös suomalainen Mikael Agricola. Palattuaan takaisin Suomeen Mikael käänsi Uuden Testamentin suomen kielelle ja muutenkin katolisen kirkon oppeja karsittiin jumalanpalvelustoiminnasta.
Mitähän tästä nyt sitten oikein pitäisi päätellä? Pojat ovat tehneet hyvää työtä ja rohkeasti puolustaneet Jumalan Sanaa, kääntäneet Raamatun ja olleet monella lailla Jumalan käytössä. Kuitenkaan ketään ihmistä ei saisi korottaa sen enempää kuin ketään muutakaan. Kun en ole Martin kanssa henk.koht. päässyt juttelemaan niin en toki tiedä kaikkia hänen ajatuksiaan, mutta ainakaan nyt tämä nykyinen kirkon oppi, joka Lutherin nimeä kantaa, ei kyllä ole niin ”Sola Scriptura – Raamattu yksin” kuin se voisi olla. Ei sinnepäinkään. Mutta uskon kyllä, että Martti on oman osuutensa uskovana tehnyt ja Herran käytössä ollut. (Tällaisesta edelleenkin aivan ajankohtaisesta aiheesta tänään muuten tasan 490 v.: ”Lutherin ja Eckin väittely paaviudesta alkoi 4.heinäkuuta 1519. Keskustelussa Luther otti sola scriptura -kannan (suom. "Raamattu yksin"), jossa hän nosti Raamatun arvovallan paavin ja kirkolliskokousten yläpuolelle” lähde: Wikipedia)
Päädyttiin Saksaan ja jalostuskanalaan ja päädyttiin Saksaan ja ev.lut.kirkon opin syntysijoille. Molemmat tuottavat pahimmillaan tietynlaista samankaltaisuutta ja kaavaa. Onko saksalainen hybridijalostuskana alkuperäinen Luojan luoma monimuotoisuuden ilmentymä? Onko luterilaisen kirkon oppi alkuperäinen puhtaaseen Raamatun sanaan perustuva? Eipä niin. Vaikka hyvää yritystä ja parannusta aikaisempaan vallinneeseen tilaan kummassakin toki onkin. Kanapuolella vaihtoehdotkin ovat vähissä kun suomalainen kananjalostus loppui 1990-luvun lopulla kokonaan.
Mutta aivan niin kuin Martti, kuka tahansa voi tarttua Raamattuun, nyt ihan suomenkielellä, tutkia sieltä miten ihminen saa syntinsä anteeksi, minkälainen todella on raamatullinen seurakuntamalli, mitä kaikkea väitetään kristilliseksi vaikkei asiat perustukaan Raamattuun jne. Todella mielenkiintoista! Jokainen voi alkaa uskonpuhdistajaksi omassa elämässään! Eikä ole tylsää sen jälkeen!
Kumpi oli ensin, muna vai kana, kysymyksessä en päässyt tällä kertaa vielä Lohmannin firmaa pidemmälle, mutta jatkuu seuraavassa numerossa jos Herra suo. Tässä vaiheessa tekee myös mieli todeta, että Lohmannin jalostuskanalan kasvatit pystyvät myös vapaan kanan elämään. Havaintona on myös, että kirkosta eronnutkin uskova voi elää rikasta hengellistä elämää :)
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Rikkonainen
Tänään munintapesästä löytyi kolmannen kerran rikkinäinen muna. Ensimmäinen rikottu havaittiin reilu viikko sitten, toinen pari päivää sitten ja kolmas tosiaan tänään. Tylsää. Jossain vaiheessa epäiltiin rikkomista harakan tekosiksi, mutta enemmän epäilyksen alla on nyt kuitenkin joku kanoista. Että joku on päässyt munan makuun ja alkanut rikkoa niitä. Tosin sekin on vähän kyseenalaista, koska joka kerta löytyessä munassa on vielä sisältöä jäljellä. Että jos joku oikein herkuttelisi omilla munillaan, niin ajattelisi että söisi sitten koko sisällön. Mutten tiedä nyt aivan tarkkaan mistä on kysymys. Kyllä kanat tosiaan voivat oppia omia muniaan rikkomaan ja sisältöjä syömään. Pitäisiköhän istua häkin laidalla joku aamu ja katsoa mitä tapahtuu. Vai kenties asentaa valvontakamerat kuvaamaan munintapesän tapahtumia?
Onhan se vähän onnetonta, kun muna tulee, mutta sitten se heti rikotaan ennen kuin se ehtii käyttöön. Munia tulee nyt kyllä säännöllisesti joka kanalta, ettei varsinaista munapulaa tule, vaikka joskus joku onkin rikkoutunut, mutta onhan se silti tympeää löytää rikkihakattu muna. Sillä ei sitten tee yhtikäs mitään. Loppuja sisältöjäkään ei voi kanoille antaa, etteivät kaikki pääse munan makuun ja ala harrastaa samaa toimintaa.
Pyhän Hengen vaikuttamat hedelmät niin kuin munatkin on ensisijaisesti tarkoitettu muiden iloksi. Parempi vaan, ettei niitä välttämättä niin itsessään huomaisikaan, ettei ala kiinnittää huomiota itseensä, Herraan vain. Usein kuitenkin tuntuu, että itseltä löytyy vain rikkimenneitä munia, tai että ainakin niiden osuus on huomattava. Eikä osaa sanoa, että mistä sekään johtuu.
”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” (Gal. 5:22). Näitä tietysti haluaisi tuottaa, ja uskovan elämässä sen pitäisi olla mahdollista. Ei siksi, että olisi jotenkin parempi ihminen, vaan siksi, että Jeesus voi sellaisia Häneen uskovan kautta vaikuttaa. Näitä hedelmiä on monien kohdalla saanut itsekin nähdä. Jeesus kertoo tästä hengen hedelmän tuottamisesta: ”Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä ole viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15:4-5).
Kyllä sitä tietää, että oma elämä kantaa hengen hedelmiä melko vähän. Miksi ilo rikkoutuu niin monessa tilanteessa? Miksei rauha vallitse? Miksi rakkauden suhteen oma astia on niin tyhjä niin usein? Hyvyydestä ei tahdo edes mainita. Ystävällisyyden sijaan on karvas mieli. Siilin piikit ja kova kuori aran ja kipeän sisimmän suojana.
Elämä on niin tätä. Kuin Pikku-Kallen kauppareissulla kun kaatui pyörällä ja kysyttiin että kuinka kävi: - Kurkku katkesi, maksa levisi ja munat halkesivat. (Mikä häikäisevä vitsi tähän väliin..)
Ja sitten taas kuitenkin, Jumala voi kaiken. Viedä syvemmälle Jeesuksen tuntemiseen. Että saa pysyä Hänessä. Eikä Hän heitä pois, vaikka munat meneekin rikki. Joka päivä aloitetaan muninta uudelleen.
”Niin kuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä, juurtuneena häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen.” (Kol. 2:7)
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Harakat
Kun kanoille on ruokaa tarjolla, niin muutkin linnut ovat siitä kiinnostuneita. Erityisen röyhkeitä ovat harakat. Ne tulevat kanahäkkiin, vaikka kanatkin olisivat siellä ja silloin ainakin käyvät einehtimässä kananrehuja kun kanat itse kuopsuttavat kukkapenkeissä. Harakannaurua aina välillä kuuluu ja musta lehahdus käy, kun kanahäkille päin astelee. Harakoita on aika montakin välillä siellä. Siinä saa sitten jo ajatella, että voiko niistä tarttua jotain tauteja, jos vaikka paskovat kananruokiin. Jotain virityksiä on mietitty, että millä harakoiden ruokintaa voisi estää. Tarkoitus olisi ruokkia kanoja eikä antaa harakoiden viedä niiden herkkupaloja. Kanatkaan eivät oikein näytä kovasti osaavan karhata harakoita pois.
Heti kun on jotain hyvää tarjolla jossain, niin ottajia löytyy. Varastajiakin. Jos mikään on yhtään arvokasta, niin varastuksen mahdollisuuskin on olemassa.
Kanoilta varastetaan jyviä. Jeesus kertoi myös vertauksen kautta vähän vastaavasta tilanteesta. Hänenkin vertauksessaan linnut olivat varastajan vertauskuva. Jeesus siis kertoi kuulijoilleen henkilöstä, joka lähti kylvämään. Siinä puuhassa sitten osa siemenistä putosi tielle ja linnut tulivat ja söivät ne. Myöhemmin Jeesus selitti vertauksen: ”Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.” (Luuk. 8:11-12).
Jumalan sana on niin arvokasta, että varastaja heti löytyy, jos ihminen ei visusti talleta itseensä kuulemaansa sanaa. Saatana ei halua, että ihmiset alkaisivat tutkia Raamattua, miettiä hengellisiä asioita omalle kohdalleen ja rukoilla Jeesusta. Tällaisen ihmisen sydän on vielä niin kova, ettei jyvä eli Jumalan sana pääse juurtumaan, vaan perkele pystyy pystyy helposti poimimaan siemenet. Ihminen ei itse tajuakaan, että häneltä on juuri varastettu Jumalan sana, kun epäuskon ajatukset ovat niin kova kuori sydämen ympärillä.
Olen yrittänyt ottaa kuvaa harakoista, jotta saisin sen tämän kirjoituksen oheen, mutta se ei ole onnistunut, kun ovat niin äkisti lehahtaneet pois. En siis pysty kuvalla todistamaan että harakoita on nähty. Yhtä vähän pystyn konkreettisesti todistamaan, että saatana on se, joka aiheuttaa epäuskon ajatukset ihmisen mieleen ja varastaa halun olla kiinnostunut Jumalan sanasta. Henkimaailman juttujahan nämä ovat. Näkymättömiä asioita. Ja silti niin todellisia. Jos ei ole kiinnostunut Raamatusta, tarkoittaa se sitä että maaperä on vielä kova ja että varas on ollut asialla. Hän kyllä tietää, mikä on varastamisen arvoista.
Jumala onneksi pystyy muokkaamaan sydämen maaperäämme. Jokaisen sydän on varmaan jossain vaiheessa se tienvierus, jossa ei Sana pääse kasvamaan. Jeesuksen vertauksessa siementä putoaa sitten myös hyvää maahan, jossa siemen kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän: ”Ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.” (Luuk. 8:15). Joskus tarvitaan kovaakin muokkausta että sydämen maaperästä tulee otollinen ja hyvä kasvualusta Jumalan sanalle. Jonkun sydän taas on valmiimpi vähän vähemmällä elämän muokkauksellakin. Jumalan Sanan siemen on niin arvokas, että se kannattaa ottaa vastaan omaan sydämeensä ja katsoa millaista kasvua ja hedelmää se lähtee tuottamaan.
Harakoita pitää yrittää karkoittaa, vaikkei siihen aina pystykään, kun ne niin salakavalasti tulevat paikalle. Ja aina kun kuulee jotakin Jeesuksesta ja lukee Raamattua niin kannattaa tallettaa ne asiat sydämeensä niin, ettei niitä pääse mikään eikä kukaan varastamaan.
Heti kun on jotain hyvää tarjolla jossain, niin ottajia löytyy. Varastajiakin. Jos mikään on yhtään arvokasta, niin varastuksen mahdollisuuskin on olemassa.
Kanoilta varastetaan jyviä. Jeesus kertoi myös vertauksen kautta vähän vastaavasta tilanteesta. Hänenkin vertauksessaan linnut olivat varastajan vertauskuva. Jeesus siis kertoi kuulijoilleen henkilöstä, joka lähti kylvämään. Siinä puuhassa sitten osa siemenistä putosi tielle ja linnut tulivat ja söivät ne. Myöhemmin Jeesus selitti vertauksen: ”Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, jotka kuulevat, mutta sitten perkele tulee ja ottaa sanan pois heidän sydämistään, etteivät he uskoisi ja pelastuisi.” (Luuk. 8:11-12).
Jumalan sana on niin arvokasta, että varastaja heti löytyy, jos ihminen ei visusti talleta itseensä kuulemaansa sanaa. Saatana ei halua, että ihmiset alkaisivat tutkia Raamattua, miettiä hengellisiä asioita omalle kohdalleen ja rukoilla Jeesusta. Tällaisen ihmisen sydän on vielä niin kova, ettei jyvä eli Jumalan sana pääse juurtumaan, vaan perkele pystyy pystyy helposti poimimaan siemenet. Ihminen ei itse tajuakaan, että häneltä on juuri varastettu Jumalan sana, kun epäuskon ajatukset ovat niin kova kuori sydämen ympärillä.
Olen yrittänyt ottaa kuvaa harakoista, jotta saisin sen tämän kirjoituksen oheen, mutta se ei ole onnistunut, kun ovat niin äkisti lehahtaneet pois. En siis pysty kuvalla todistamaan että harakoita on nähty. Yhtä vähän pystyn konkreettisesti todistamaan, että saatana on se, joka aiheuttaa epäuskon ajatukset ihmisen mieleen ja varastaa halun olla kiinnostunut Jumalan sanasta. Henkimaailman juttujahan nämä ovat. Näkymättömiä asioita. Ja silti niin todellisia. Jos ei ole kiinnostunut Raamatusta, tarkoittaa se sitä että maaperä on vielä kova ja että varas on ollut asialla. Hän kyllä tietää, mikä on varastamisen arvoista.
Jumala onneksi pystyy muokkaamaan sydämen maaperäämme. Jokaisen sydän on varmaan jossain vaiheessa se tienvierus, jossa ei Sana pääse kasvamaan. Jeesuksen vertauksessa siementä putoaa sitten myös hyvää maahan, jossa siemen kasvoi ja teki satakertaisen hedelmän: ”Ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä.” (Luuk. 8:15). Joskus tarvitaan kovaakin muokkausta että sydämen maaperästä tulee otollinen ja hyvä kasvualusta Jumalan sanalle. Jonkun sydän taas on valmiimpi vähän vähemmällä elämän muokkauksellakin. Jumalan Sanan siemen on niin arvokas, että se kannattaa ottaa vastaan omaan sydämeensä ja katsoa millaista kasvua ja hedelmää se lähtee tuottamaan.
Harakoita pitää yrittää karkoittaa, vaikkei siihen aina pystykään, kun ne niin salakavalasti tulevat paikalle. Ja aina kun kuulee jotakin Jeesuksesta ja lukee Raamattua niin kannattaa tallettaa ne asiat sydämeensä niin, ettei niitä pääse mikään eikä kukaan varastamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)