Alkaa olla ihan viimeisten kirjoitusten aika. Kanat ovat pois ja itsekin olen muuttolintu, kohta lentämässä syksyksi ja talveksi toiselle paikkakunnalle ihan toisenlaisiin kuvioihin kuin mitä tämä kesä on ollut kotona. Vähitellen pitää alkaa valmistautua tuohon muuttomatkaan. Ensin aluksi näin ajatusten tasolla, ensi viikolla ihan konkreettisesti.
Palaan ensi viikolla sinne, mistä kanatkin hain. Pohjanmaalle. Kesäkanat olivat Etelä-Pohjanmaalla kuoriutuneita ja siellä nuorikkoaikansa kasvaneita, siellä ensimmäiset munansa munineita. Sitten minä kyydin ne omalle pihalle.
Eräs ystäväni lähetti minulle linkin Klamydia-yhtyeen Pohjanmaalla –videoon, jos saisin siitä lisäintoa Pohjanmaalle paluuseen. Videolla olikin asioita, jotka liittyivät elämääni yllättävän läheisellä tavalla. Tässä videolinkki: http://www.youtube.com/watch?v=1pbsz_mf9dE
Mä ny vaihran täs kohtaa eteläpohojammaaksi. Kirijootan varmahan mones kohtaa vääri, ku tämei oo mun äirinkiäli, mut jonkun verran on pitäny harijootella, jotta tuloo ymmärretyksi ja jotta mä ymmärtääsin muita. Sen verran löytyy kiälitaitua. Englanti ja eteläpohojammaa. Non sellaaset kielet, joita pystyn puhumaha, kummoon kummaskin paikas kortteerannu. Virheetä tiätysti tuloo aina ku viarahalla kielellä laittaa menemähä.
Tuas Pohjanmaalla-vireos oli sanootus: ”Joku hyljeksii, joku pelekää” ja ”Toinen reppana turvautuu nuoraan, kun on asiat sanottu sille liian suoraan.” Mä ny haluan olla rehelline täskin asias ja kerron, jotta mua kyllä peljätti lähtiä eteläpohjanmaalle aikanansa. Itte asias, kun valamistuun yliopistosta niin aattelin, jotta ihan mihinkä tahansa muualle voin lähtiä, mutten Pohojammaalle. Ja miälesnäni aattelin, jotta ihan oikiasti ihan mihinkä tahansa koko maailmas muualle muttei Pohojammaalle. Aattelin, jotta jos Herra vaikka johorattaas mun lähetystyähön jonneki ulukomaalle, ulukomaatki oli ihan yks vaihtoehto oikiasti. Mutta sanoon tiätysti Herralle, jotta oon valamis menemähän minne Sä haluat johorattaa.
No arvashan se sitten mistä mä itteni valamistumisen jäläkehen löysin! Etelä-Pohojammaalta tiätysti! Eikä itte asias oo aina ollu aivan helppua ollenkaan olla siälä. Mut sit kummiski on saanu kokia kuitenki olevansa myös oikias paikas. Ettei Jumala oo kiusallansa mua Etelä-Pohojammaalle laittanu, vaan että silläkin on joku tarkootus.
Etelä-Pohojammaa on hengellisestiki miälenkiintoonen paikka. Oon saanu tutustua paljo uskovihin siällä. Oon oppinu tosi paljon ollesnani eepeellä. Jotenki luulen, jotta eteläpohjammaalla on väestös uskovaasia keskimäärin pikkuusen enemmän ku muualla Suames. Eteläpohojalaaset itte luuloo joskus, jotta non kauhian erinomaasia omas voimas, mutta mä luulen, että yks syy siihen, jotta siälon ollu menestystä on se, että siäl on rukoolevia uskovaasia ja nekin jokkei oo uskos niin niil on kuiteski vähän enempi Jumalanpelekua ku jollaan muulla. Et vois sanua, jotta siäl on ollu siunausta. Tämon mun miälipire.
Toisahalta Etelä-Pohojammaalla on myäs sit uskonnollisuutta. Paljo ihmisiä, jokka luuloo olevansa uskos, mut jokka kummiskaan ei oo uurestisyntynehiä, uskoon tullehia, henkilökohtaasta suhretta Jeesuksehen. Luullahan, jotta jos omat vanahemmat tai isovanahemmat on ollu hartahia ja jos on itte lapsena kastettu, niin että se sitten riittääs taivaaseen pääsyhy. Tai jos käy kirkos ja hautuumaalla. Olis se hianua, jos lisää eteläpohjalaasiaki kääntyys henkilökohtaasesti Jeesuksen pualehe eikä vetuaasi, jotta kyllähän täs kirikkoon kuulutahan ja papin kans ollahan hyvis välees. Non aivan toisarvoosia asioota, joistei Isos Kirjas puhuta mitää.
Vaikka mun on välillä ollu vaikia olla Pohojammaalla, niin emmä näitä vuasia poiskaan vaihtaasi. Ainaki on oppinu näkemähä, jotta Jumala rakastaa kaikkia ja näköjänsä erityysesti eteläpohjalaasiakin. Mulla ittellä ei oo omas voimas rakkaus riittäny, mutta Jumalalla on.
Vireolla sanottihin: ”Mutta heimoani minä rakastan.” Moon pualiksi pohojalaane eikä mun pohojalaasuus-geenit oo oikeen meinannu aktivootua, mutta yhyrestä mä ainakin tykkään ja se on se suaraan sanomine. Tosin mun miälestä on aivan mahroottomasti liiooteltua se, jotta eteläpohojalaaset sanoos aina asiat suarahan. Kyllä siällä esimerkiks kuuloo puhuttavan ihmisistä seljän takana häjysti niinku missä tahansa muuallaki. Toivoosin, jotta asiat oikiasti sanoottaskin avoomesti. Heikkourekki eikä vaan vahvuuret. ("Trossaan heikkourestani" (2. Kor. 11:30)) Muttemmä ittekään uskalla aina olla rehelline ja sanua miltä musta oikiasti tuntuu. Ettemmä ittiäni pareena pirä.
Saa sitte nähärä, kauanko mun eteläpohjammaalla oleminen viälä kestää. Son Herran asioota. Luulen, jotten koko ikääni tuu siällä viättämähä, mutta sen sitte näköö. Jotaki opittavaa varmaan viälä on, ku sinne oon menos. Kai mä viäläki pelekään ihmisiä ja Herra haluaas opettaa, ettei ketään ihmistä tartte peljätä, Jumalaa ainuastansa. Sitten ku en enää pelekää eteläpohjalaasia, niin ehkä sitte o muutoksen aika. Sen jäläkeen ku pärjään kunnolla eteläpohojammaalla, mun voi lähettää ihan mihinkä vaan, vaikka pimeimpään viirakkoho!
Äläkää ny sitten vaa ymmärtäkö vääri, eteläpohojalaaset on kivoja ihimisiä ja mul on paljo rakkahia siälä. Enhämmä kuutta vuatta olis siällä ollu, jos siälä olis ihan kauhiaa. Nämon ny vaan mun henkilökohtaasia asioota, tiäs mitä lapsuuresta tulevia pelekoja, mitä tarttoo käyrä läpi ja mistä parantua. Jokaasella on omat juttunsa.
Oon kiitollinen Jumalalle johratuksestansa mua kohtaha. Hän tiätää paremmi ku ihmine itte, mikä kelleki o hyväksi. Jossen olis menny Pohojammaalle, niin ei olis tätä plokiakaan, ku ei olis ollu kanojakaan eikä mulla olis ollu mitään kirjootettavaakaan, kun niin paljo on saanu oppia Pohojammaalla ollesnansa. Ja montaa muuta asiaa ei olis, josen olis menny sinne asustelemaha.
Vireon laulus sanottihin, jotta ”Vain maa pysyy, muu pois katoaa” ja ”Ei välii, miestä taikka naista, vihataan kaikkee, kaikkee erilaista.” Näis kohren moon täyrellisen erimiältä. Ei siällä mitään sen enempää vihata ku muuallakaan. Ja jos vastustetahan jotaki, niin son useen vaan ihan tervehellistä. Ei kaikkia asioota piräkään niällä. Mut sit tua maausko. Maanviljely on hiano asia, muttei sekää saisi mennä Jumalan yli eikä maausko olla suuree ku usko Jumalahan. Jeesus tokaasoo selevästi ja suarahan: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” (Taivas ja maa katuavat, mutta mun sanat eivät katua.) (Luuk. 21:33) Viljelijälleki voi tulla tilanne, että tahtomattansa tarttoo luapua elukoosta tai pelloosta, eikä sen silti tarttis olla elämänloppu. Jolleki se joskus näyttää kummiski sitä oleva ja surullisimmas tapaukses roikutahan narun jatkona. Ainuastansa Jumalan Sana ja Jumala pysyvät viimeesehen saakka, ei eres sukumaat. Kristus-kallio o ainua torella pysyvä elämän perustus. Muu menöö ja tuloo.
Ei mee kauaa, kun lähären Pohojammaalle. Toivottavasti voin sanua ja hoilootella siellä täyrestä syrämestä ”Hianoo olla Pohojammaalla”. Tervetulua sinne! Käyrähä vähä ajelemas lakialla ja ihaallaha kuinka komiaa siäl o!
P.S. Laulus sanottihi myäs, jotta ”harva se päivä joku vuotaa verta”. Miten tuan ny sanoos.. Sellaasta on tapahtunu tälläki markilla..
P.P.S. Mä ny uskon jotta eteläpohjalaaset kestää tämänki kirijootuksen, eikä tartu nuoraha, vaikka moonki sanonu taas jotaki suoraha. :)
