Suurinta yllätystä sisälmyksissä aiheuttivat ehkä munanaihiot. Niitä ei voinut olla huomaamatta. Seuraavan päivä muna oli siellä jo tulossa, kalkkikuorta vaille valmiina. Lisäksi oli lukuisia erikokoisia keltuaisia, joiden ympärille tulevien päivien munat olisivat muodostuneet. Tietysti sitten oli suolta ja maksaa ja kivispiira, munuaiset ja sen semmoista. Aivan käsittämättömän ihmeellinen munanmuodostuslaitoshan tuo kana on. Sisälle katsoessa vasta paremmin ymmärsi sitäkin ihmettä (tai ymmärsi paremmin kuinka ei ymmärrä). Eivät ne sisälmykset sillai kovin ällöttäviä olleet. Jos ajattelee asiaa, niin oikeastaan käsittämättömän ihmeellisiä vaan.
Taas kerran voi ajatella miten kuoren, tässä tapauksessa kanan luuston ja lihaksiston, sisään on kätketty sellaista pehmeää ja kaunista, joka ylläpitää elämän ja saa munat aikaan. Että kuinka ne muodostuvat siellä jossakin syvällä, ihmissilmän näkymättömissä. Jotenkin niin kuin Jumalan Hengen vaikuttamat teot ihmistenkin kautta. Silmin ei pysty näkemään Jumalan toimintaa ihmisessä, mitä Hänen uudestisynnyttävä voimansa tekee ja kuinka se toimii, mutta sitten kuitenkin Hengen hedelmiä voi vaan putkahdella ulos. Esim. Jumalan antamia sanoja, tai Jumalan vaikuttamia tekoja jne. Eihän kanakaan varsinaisesti mitään työtä tee muniakseen. Se syö elääkseen ja munat vaan tulevat: ei niitä voi estää, jos ruokinta on kohdallaan. Uskon, että jos uskovakin vain tarpeeksi ruokailee Sanan äärellä ja uskovien yhteydessä ja rukouksessa, Hengen hedelmien muniminen vaan jossain vaiheessa alkaa ihan itsestään.
Sieltä syvältä sisältä löytyi sitten myös kanan sydän. Monia toimenpiteitä tarvittiin, että pystyin näkemään ne sydämet, jotka kanoja ovat kesän liikuttaneet. Minun avaaman kanan kohdalla kävi niin, että jätin vahingossa sydämen sisälle, kun en tarpeeksi huolellisesti ja rohkeasti osannut ensikertalaisena kaikkea poistaa. Toinen henkilö vasta huomasi, että sydän oli unohtunut sisuksiin ja otti sen pois.
Kanan sydän.Sydämensä paljastaminen ei ole helppoa. Voi olla että tarvitsee toisen ihmisen apuja siihen, että sydän voi paljastua. Sitä niin viimeiseen saakka saattaa yrittää varjella itseään. Varsinkin, jos on tullut haavoitetuksi tai pettynyt monta kertaa.
Jumala kuitenkin tuntee sydämemme. Hän näkee sen koko ajan, vaikka itse yritämme sitä muilta ja Jumalaltakin peittää. ”Ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen” (1. Sam. 16:7). ”Hän tuntee sydämen salaisuudet” (Ps. 44:21). ”Mutta Herra Sebaot on vanhurskas tuomari, joka tutkii munaskuut (munuaiset) ja sydämen.” (Jer. 11:20).
Jumala tietää ja näkee paremmin kuin me itse oman sydämemme. Hän tietää, ettei ihmisen sydän ole syntiinlankeemuksen jäljiltä puhdas: ”sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka” (1. Moos. 8:21)
Jumala ei kuitenkaan jätä ihmistä pahan sydämensä hallintavaltaan, jos tämä haluaa ottaa sydämen puhdistuksen vastaan. Jeesuksen sydänveri vuoti ristillä viattomana, ja sillä puhdistuu jokainen, joka haluaa että oma sydän puhdistuisi: ”Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.” (Hes. 36:26)
Jokainen sitten omassa sydämessään itse päättää, kuinka suhtautuu siihen, mitä Jumala puhuu Sanansa kautta. Onko näin: ”Ja he tekivät sydämensä kovaksi kuin timantti, etteivät kuulisi lakia eikä niitä sanoja, mitkä Herra Sebaot on lähettänyt” (Sak. 7:12) ja ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana” (Matt. 15:8) vai vetääkö tämä kehotus: ”Kääntäkää siis sydämenne ja sielunne etsimään Herraa, Jumalaanne” (1. Aik. 22:19)
Jeesuksen uhrin takia kuka tahansa, joka Häneen Jumalan Poikana ja Pelastajanaan uskoo saa uuden puhdistetun sydämen, joka iloitsee Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan: ”Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan (Room. 10:10). ”Sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.” (Apt. 15:9).”Ja minä annan heille sydämen, heidän tunteakseen minut, että minä olen Herra; ja he saavat olla minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa; sillä he kääntyvät minun tyköni kaikesta sydämestänsä.(Jer. 24:7)
Jokainen voi sitten miettiä, että mikä on oman sydämen suhde Jumalaan. Mitä sydän halajaa? Jumalan tuntemista vai jotain ihan muuta? Voi myös rukouksessa pyytää, että Jumala paljastaisi itselle oman sydämen tilaa. Se on siellä niin syvällä, ettei sitä itse ymmärräkään. Jumala näkee sen tilan paljon paremmin kuin ihminen itse.
Jumalan Sanojen kohdalla kannattaa aina toimia tällä tyylillä: ”Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.” (Luuk. 2:19).
Minä nyt hyvin äkkinäisesti näin kanan sydämen ja munaskuut. Mutta en tosiaan voi sanoa niitä varsinaisesti tutkineeni. Vaan eikö olekin ihmeellistä, että Herraa kiinnostaa mitä ihmisen sisällä on? Eikä tämä tarkoita sisäelinten fysiologiaa ja anatomiaa, jonka Jumala kyllä ne itse suunnitelleena täydellisesti tuntee, vaan sitä todellista ihmisen sydämen tilaa. Jumala todella välittää ihmisestä ja haluaa hänen parastaan, kun näin tarkkaavaisesti haluaa jokaista tutkia ja koetella. Munaskuita myöden. (Munaskuu on siis vanhaa suomea ja tarkoittaa munuaisia).
