Kyllä siinä aina jotain hienoa on, kun saa sadon korjattua. Se on kumminkin aina työn takana. Toisekseen saa ihmetellä säitä. Homma on täysin ilmoista kiinni. Jos olisi valtavan sateinen syksy, vettä tipottelisi vaikka vain vähänkin joka päivä viikkojen ajan, niin sitten jäisi korjuut oikeastaan tekemättä. Jonain vuosina on kovin märkää, pellot saattavat upottaa ja joskus jotain jää peltoon, mutta useina vuosina sellainen poutajakso kumminkin jossain vaiheessa tulee, joka mahdollistaa puinnit. Nytkin syyskuussa on ollut tosi hienoja ilmoja, vaikka elokuun puolella olikin sateista.
Viimeisen kaurat kärryyn. (Hevosvetoisesti kylvetyltä lohkolta!)
Viljelijä tietää, että ruoka on Herran kädessä. On täysin Hänen asiansa, antaako paistaa vai sataa, onko hallaa vai ei. Täydellinen katokin on joka vuosi ihan mahdollista. Se on kaikki kuitenkin niin pienestä kiinni. Ihmeellistä onkin Jumalan pitkämielisyys ja hyvyys. Pellot ovat tuottaneet viljaa ja ruokaa on riittänyt. Siinä määrin, että kaikki eivät välttämättä oikein käsitäkään, miten herkkä ruokaketju kumminkin on. Vaikka puhutaankin runsaista sadoista ja nyt tänä vuonna taas viljan polttamisestakin, se ei muuta sitä, että minkään vuoden ruoka ei ole itsestään selvyys.
Maailman ruokamarkkinat ovat aivan kummalliset. Jos Keski-Euroopassa tai jossain eteläisellä pallonpuoliskolla saadaan hyvä viljasato, maailmanmarkkinahinnat ovat alhaalla ja Suomessa maksetaan surkeaa hintaa, vaikka täällä olisi tullut huonokin sato. Kun valuuttakurssit vaikeuttavat tanskalaisten yritysten sianlihan vientiä Japaniin, Suomessa sianlihan tuottajahinta on romahtaa. Suomalaiset siat ja kanat syövät brasilialaista soijaa, koska kotimainen valkuaisrehu, herne ja rypsi, on kalliimpaa. Ulkomailta tuodaan valtavat määrät juustoja ja jugurtteja, mikä osaltaan johtaa siihen että suomalaisia maitotiloja lopettaa koko ajan. Maidon hintakin määräytyy maailmanmarkkinoilla ja maitoa on tuotu Ruotsistakin, vaikka suomalaista riittäisi. Suomalaista maitoa sitten taas pitää yrittää viedä jonnekin muualle, rasvoina ja maitojauheina esim. Venäjälle ja Kaukoitäänkin.
Globaalit markkinat soveltuvat hirvittävän huonosti ruokapuoleen. Ne tekevät siitä hirvittävän hauraan. Kotimaisia tuotteita ostamalla voisi olla varmistamassa suomalaista ruokahuoltoa. Harvoin ehkä tulee ajatelleeksi, miten suuret vaikutukset pienellä ostosvalinnalla on. Monikaan ei jaksaa tarkkailla tai välittää, mistä ruuan raaka-aine on peräisin. Suomalaisenkin yrityksen tuotteen raaka-aine voi olla ulkolaista, ettei pelkän tuotemerkin perusteella voi päätellä kaikkea, pitäisi jaksaa katsella alkuperämerkintöjä ja kotimaisuudesta kertovaa joutsenlippua. Minusta ainakin on surullista, että suomalaisten syömistä juustoista 40 % ja jugurteista 25 % on ulkolaisia, samalla kun täällä maitotilat lopettavat, kun ei enää pysty jatkamaan. Mitä sitten, jos hetken päästä tulee joku kriisi, eikä ulkomailta voi tuodakaan ruokaa? Ja jos Suomessa enää ammukaan tarpeeksi lehmiä kansan ruokkimiseksi? (Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä joltain viljelijöiden etujärjestön agitaattorin kirjoitukselta, mutta olen kyllä ihan aidosti mietteissäni kaikkien suomalaisten ruokahuollosta. Jos vaikka brasilialaisen broilerin, naudanlihan tai soijan ostaminen edistäisi köyhän brasilialaisen tuottajan hyvinvointia, en puhuisi tässä yhteydessä aiheesta mitään, mutta elintarvikebisnes pyörii ylikansallisten yhtiöiden tuloksentekopäämäärien motiiveilla ja edistyvin asia on vain sademetsien hakkaaminen.)
Kyllä Herra omistaan huolen pitää, vaikka antaisi ulkoisesti vaikeammankin ajan. ”Peljätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.” (Ps. 34:9) En minä sillä lailla ollenkaan omasta puolestani murehdi näitä asioita, kunhan vaan joskus mietiskelen. Jossain vaiheessa puutteenalaisempi aika varmaan tulee ja ruokakin voi olla vielä tiukilla. Yltäkylläisiä vuosia on ollut paljon, niin ettei itse nuorena ihmisenä osaa ymmärtääkään, millaista on sellainen aika, ettei ruokaa olekaan yltäkyllin saatavilla. Kaikki tulee kuitenkin Jumalan kädestä. Hän rakastaa ihmisiä niin paljon ja haluaa heidän pelastuvan Jeesuksessa, että antaa myös hyvin vaikeita aikoja, jos ihmiset edes silloin kääntyisivät Hänen puoleensa. Iankaikkisuusnäkökulmasta katsoen maalliset vaikeudet ovat siunauksia, jos ne vievät ihmisen Jumalan huolenpitoa täynnä olevaan syliin.
Niin, tänä syksynä monenlaisista leikkuupuimuriin ja kuivuriin liittyvistä ongelmista huolimatta kaurat ja herneet ovat siilossa odottamassa lähtöään muiden suihin. Näistä kauroista tulee todennäköisesti kaurahiutaleita ja herneistä lehmänrehua eli sitä kautta maitoa, piimää ja makkaraa jne. Jonkun toisen viljelijän kaurat menevät kananrehuksi. Jonkun viljan syövät possut. Muniksi ja pekoneiksi. Loppupeleissä ruoka on jokaisen lautasella. Kaikki tämä, viljan jyvän elämä, säilyminen laarissa, itäminen maassa ja moninkertainen sadontuotto, on Jumalan ihmettä ja tekoa alusta loppuun saakka. Joka vuosi se on yhtä ihmeellistä.
”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö." (1. Moos. 8:22)
”Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen.” (Jaak. 5:7)