Raamatuntekstiä sähköpostiin

Jatkan linkkilinjalla..

Jos Raamatunluku omatoimisesti meinaa tuntua vaikealta tai et ole koskaan Uutta Testamenttia läpi lukenut, niin oheinen linkki tarjoaa hiukan apuja siihen. Sivuilta voi tilata ilmaiseksi itselleen palvelun, joka lähettää joka päivän vuoden ajan sähköpostin, jossa käydään Uusi Testamentti läpi tapahtumajärjestyksessä. Joka päivälle on myös tekstiä, jossa hiukan avataan kyseistä kohtaa enemmänkin jostain näkökulmasta.

Suosittelen linkkiä sellaiselle, joka ei muuten Raamattua säännöllisesti lue. Sähköpostiviestit eivät ole mitään liian pitkiä, vaan ihan kivasti luettavia. Ja jos haluaa katkaista palvelun kesken, niin sekin onnistuu. Tästä linkistä, sivun alalaidasta, siis tilaamaan Raamatuntekstiä sähköpostiin:

http://www.du.fi/fi/?sid=346&mode=join

Itse olen nyt kronologisen Raamatun lukuprojektin päivässä 140.

Isän Rakkauskirje

Menee nyt linkkivinkkien puolelle tämä homma, kun en saa itse kirjoitettua mitään.

Tässä siis linkkivinkki. Tarkoitan sivun alalaidassa olevaa YouTube-videota, joka on suomeksi vaikka sivu onkin muuten englanniksi. Paina videon päällä olevasta nuolen kuvasta ja laita tietokoneesta äänet kuulumaan.

http://fathersloveletter.com/Finnish/

Suunnistusta

Pitkästä aikaa taas blogitekstiä. Palaan vielä kesän tekemisiin. Kanojen lisäksi kesässä oli muutakin uutta: kävin suunnistamassa iltarasteilla, mitä en ole aiemmin tehnyt. Ja sepä olikin varsin puhuttelevaa ja vertauskuvallista toimintaa!

Suunnistettaessa mennään usein itselle vieraaseen maastoon. Ja sitten kartan ja kompassin kanssa koitetaan selvitä rata läpi eksymättä ja fiksuinta reittiä maaliin saakka. Vaan hengellisessä elämässä onkin ylläen aivan sama tilanne! Lähdetään itselle vieraaseen uuteen maastoon. Jokaiselle ihmiselle Jeesuksen seuraan lähteminen on ovi uuteen seikkailuun, johon kuuluu asioita, jotka ovat ihmiselle luonnostaan vieraita. Mutta perille pääsemisen avaimet on tuohon uuteenkin maailmaan annettu: kartaksi Raamattu ja suunnan näyttäjäksi ja kompassiksi Pyhä Henki johdattamaan kulkua. Molemmat ovat tarpeen.

Koska olen suunnistuksessa aivan aloittelija, huomasin että minun oli vaikea tarkkailla kaikkia karttamerkkejä. En edes tiennyt niiden kaikkien merkitystä ja alussa tuli vain katseltua polkuja, ojia ja muita erittäin helppoja maa- ja karttamerkkejä. Kesän edetessä ja opastustakin saatuani tulin oppimaan lisää karttamerkkejä. Sai havaita, että kartassa ei ole yhtään turhaa merkkiä, vaan kaikki ovat merkityksellisiä ja riippuu vain suunnistajan taidoista osaako lukea kaikkia merkkejä, kartasta ja maastosta. Sama juttu on Raamattu-kartankin kanssa. Usein kuulee sanottavan, että Raamattu on vanhentunut tai siellä on muuta ”käyttökelvotonta” tekstiä. Itse on tullut huomaamaan, että siellä vasta turhia ”merkkejä” eli sanoja ja jakeita ei olekaan. Jos joku tuntuu käsittämättömältä jossain hetkessä, niin myöhemmin saattaakin ymmärtää kohdan aivan ihmeellisellä tavalla. Tai sitten kuulee joltain toiselta, mitä asia varsinaisesti tarkoittaa. Raamattuakin lukiessa aluksi ymmärtää vain ”polut, tiet ja ojat”, eli pääkohdat joiden avulla jo pääsee perille, mutta enemmän oppiessaan saa ymmärrystä myös ”korkeuskäyriin ja metsätyyppeihin” eli kaikkeen muuhun hienosäätöön, joka auttaa kovasti ymmärtämään sitä ”maastoa”, missä kulloinkin elämässään on tai niitä ilmiöitä, joita ympärillään näkee.

Oli hienoa, kun ensimmäisellä suunnistuskerrallani sain mennä reitin yhdessä ystäväni kanssa. Opin siinä paljon enkä varmaan yksin olisi edes uskaltanut lähteä matkaan. Hengellisessä elämässäkin uskon ystävistä on valtavasti apua ja ainakin alkumatkasta on upeaa, jos saa ”suunnistusopastusta” ja ”karttaopetusta” joltakulta uskovalta, joka jo tuntee Raamattua ja osaa neuvoa ja kertoa hengellisen elämän taivalluksesta. Senkin kuitenkin äkkiä opin, ettei ketään pidä lähteä varsinaisesti seuraamaan, koska toinen voi viedä harhaankin. Uskon elämässäkään ei pidä lähteä seuraamaan sokeasti ketään ihmistä eikä kenenkään ihmisen oppeja, vaan alusta alkaen pitää tarkata ja opetella toisenkin seurassa myös itse seuraamaan, onko eteen tulevat asiat Raamatun mukaisia. Ettei vaan käy niin, että juokseekin ulos kartalta eli joutuu sellaisten henkimaailman ilmiöiden pariin jotka eivät olekaan Jumalasta lähtöisin. Jeesuskin varoittaa: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”.

Suunnistusradoilla tulee vastaan monenlaista maastoa: välillä on helppokulkuista kangasta tai polkuja, välillä tiheää ryteikköä, suota ja kivikkoa. Ja kaikkea siltä väliltä. Tie maaliin kulkee erilaisten maastojen kautta. Samoin on elämässämme ja hengellisessä elämässä: jos jonkinlaista vaihetta tulee eteen. Välillä luulee olevansa jo eksynyt tai kulku on vaikeaa, mutta sitten taas saa rohkaisua kun eteen tuleekin joku kartasta löytyvä merkki tai rasti näkyy. Erityisesti rastien läheisyydessä näkee usein muitakin suunnistajia, jotka etsivät samaa rastia. Toistenkin näkemisestä saa rohkaisua. Näitä vertaisin vaikka hengellisten tilaisuuksien antiin, jossa saadaan virvoittua yhteisestä uskosta ja sitten taas jaksaa jatkaa omaa vaellustaan. Suunnistaessa ei tosiaan kannata seurata ketään muuta, kun sillä toisella on todennäköisesti aivan toisenlainen rata kuljettavana. Samoin Herra on suunnitellut jokaiselle omalleen oman henkilökohtaisen radan. Kellä pidemmän, kellä lyhyemmän, mutta maali on sama.

Suunnistus on mukaansatempaava liikuntamuoto. Jokainen rata on erilainen ja moninaisten maastojen jälkeen on hienoa tulla maaliin. Mutta kyllä vaan vielä paljon ihmeellisemmältä tuntuu tämä Elämän Suunnistus Raamatun kanssa Jumalan johdatuksessa päämääränä Taivaan Maali! :)

Vilnan TV-torni

Juttua vielä Liettuan matkasta elokuulta. Viimeisenä matkapäivänä kävimme ystäväni kanssa katsomassa Vilnan näkyvintä nähtävyyttä eli TV-tornia. Teevee-torni on kokonaisuudessaan 326 metriä korkea eli korkeampi kuin Eiffel-torni, mutta sen korkeus johtuu suurimmaksi osaksi antennista. Näköalatasanne on 165 metrin korkeudessa.

Minua jotenkin puhutteli kokonaisuudessaan matka tuolle tornille. Siinä oli taas sitä vertauskuvallisuutta:

Torni oli useampia kilometrejä kaupungin ulkopuolella, mutta se näkyi kaupungin keskustaan asti. Päästäkseen tornin luo, piti lähteä pois kaupungista. Koin, että tornin luo menemisessä oli jotakin samanlaista kuin ihmisen menemisessä Jumalan luo. Tuli halu ja tarve lähteä katsomaan jotakin mikä on itseä suurempaa ja antaa uuden näkökulman elämään. Mutta päästäkseen sinne, piti ensin lähteä pois kaupungista sekä pois niiden lukuisten kirkkorakennusten ja pyhimysten kuvien luota, joita kaupunki oli täynnänsä. Kulku oli suunnattava uusille alueille, vähän uskonnollisten ja maallisten valtavirtojen ulottumattomiin.

Kaupungin uskonnollista krääsää.

Johdinauto jolla menimme, ei pysähtynyt tornin juureen, vaan jätti ehkä kilometrin päähän tornista. Meillä ei ollut karttaa, mutta torni kyllä näkyi ja sitä kohti oli helppo suunnistaa. Mitä lähemmäksi tornia tuli, sitä suuremmaksi se tuli. Sekin oli puhuttelevaa siinä mielessä että monet ihmiset, jotka ovat vielä siellä ”kaupungissa” näkevät Jumalan hyvin pienenä. Vaan mitä lähemmäksi Häntä tulee, sitä suuremmaksi Hänet ymmärtää.

Torni kauempaa.

Kuljimme läpi kerrostalojen pihojen, markkinapaikkojen ja katuja pitkin. Jotenkin se kuvasi jokaisen ihmisen omaa henkilökohtaista vaellusta Jumalan luo. Ja toisaalta niitä houkutuksiakin, jotka olisivat voineet estää perillepääsyn, jos vaikka markkinat olisivat kiinnostaneet enemmän kuin tornille pääsy.

Maalliset murheet ja houkutukset.

Sitten oltiin jo aivan tornin lähellä ja sen suuruus oli silmiemme edessä. Vaan oltiinkin vähän ymmällään. Ei meinattu ensin ollenkaan nähdä, mistä torniin mennään sisään! Yritettiin etsiä reittiä, mutta tuntui olevan vain aitaa edessä.

Torni suurena edessä.

Lopulta selvisi reitti, joka johti ovelle. Oli niin puhuttelevaa että tuohon isoon torniin pääsi vain pienestä ovesta. Mistään muualta ei ollut asiaa kuin ovesta! Ja Jumalan tuntemiseen ei ole mahdollisuuksia päästä muuten kuin Jeesus-ovesta. Jeesus sanoo itsestään: ”minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu”. (Joh. 10:9). Ja että ”kukaan ei tule Isän tykö muuton kuin minun kauttani”. Moni voi luulla, että on löytänyt Jumalan jos on tullut ”tornin lähelle”. Että palvoo ja kumartaa tuota ulkokuorta. Mutta se ei riitä pelastumiseen. Jumalan luo pääsee vain ”ahtaasta portista”. Tunnustamalla syntisyytensä ovella Jeesukselle ja ymmärtämällä, ettei sisälle ole omin ansioin mitään asiaa.

Ovi.

Sisällä tornissa piti maksaa pääsymaksu, jotta pääsisi hissillä ylös katsomaan maailmaa toisesta näkökulmasta. Ihminenkin pääsee näkemään asioita uudelleen, kun niitä saa katsoa synnit anteeksi saatuina. Pääsylippu tähän uuteen elämään on maksettu sellaiselta, joka haluaa Jeesus-ovesta sisälle tulla. Jumalan läsnäolon pääsylippu on Jeesuksen ristillä vuodattama uhriveri syntien tähden ja sillä veripääsylipulla pääsee Jumalan luo. Ilman tuota pääsylippua ei voi päästä ylös.

Tornista oli aivan upeat maisemat Vilnan kaupungin ylle ja maaseudulle. Sieltä todella näkin asiat eri näkökulmasta ja monet kaupungissa suurilta vaikuttavat asiat oli tästä näkökulmasta hyvin pieniä. Jotenkin ymmärsi miten pieniä maalliset asiat ovatkaan ja miten uusia näköaloja Jumala voi tosiaan elämään antaa.

Tornissa käyminen oli ehdottomasti käymisen arvoista ja siellä olisi voinut olla vaikka kuinka kauan. Mutta ylhäällä ei saanut ottaa kuvia. Jälkeenpäin en ole voinut näyttää kellekään niitä maisemia, joita tornista näin. Vähän sama juttu on siinäkin, kun ihminen on Jumalan seurassa. En mitenkään voi todistaa kellekään, millaista on elää Jumalan yhteydessä tai tarkoin selittää millaiselta maailma näyttää, kun Jumala antaa elämään uudet näköalat. Kun en edes pysty kertomaan niitä näköaloja, jotka todella konkreettisesti avautuivat sieltä tornista, kuinka sitten sitä, millaista on elää Jumalan lapsena. Ei sitä voi ymmärtä, ellei itse koe. Mutta jokaisella on lupa tulla siitä samasta Jeesus-ovesta sisään päästäkseen ylös elämän uusiin näköaloihin. :)

Kanakauden epilogi

Blogi jatkuu tässä samassa osoitteessa. Lopussa pari sanaa lisää asiasta.

Vähitellen on tottunut taas takaisin kanattomaan elämään. Ensimmäisinä kanattomina päivinä meinasi vaan vaistomaisesti mennä häkille ennen kuin muisti, ettei siellä mitään enää olekaan. Ja kun luki keittokirjasta jostakin ruuasta että tarvitaan 5 munaa, niin taas tuli kaihomieli kanojen perään. Mutta on saanut olla onnellinen, että ne pääsivät sisätiloihin ennen hallaöitä. Nyt alkavat tuntua jo aika kaukaisilta kavereilta. Uudessa paikassa en ole käynyt katsomassa, mutta puhelimessa olen kuullut terveiset: Kanat munii ja voi hyvin. :)

Jos hengelliset asiat kiinnostavat, niin se on hieno asia ja kannattaa pyrkiä asiassa eteenpäin. Jumala on tullut ihmiseksi ja uhrannut itsensä ristillä jokaisen ihmisen syntien tähden. Tämän asian takia kuka tahansa voi saada syntinsä Jumalalta anteeksi ja saada uuden elämän Jumalan lapsena. Usko ei ole ihmisen omaa uskoa ja uskottelua vaan Jumalan antama ymmärrys näihin asioihin, jonka sellainen saa, joka Jeesusta avuksi elämäänsä pyytää.

Kristillisiä tahoja, järjestöjä, yhdistyksiä ja kirkkokuntia on lukuisia. Eri ihmistekoisiin rakenteisiin ei kannata takertua eikä jäädä niitä liikaa ihmettelemään. Jumala tuntee omansa kaikissa paikoissa ja tärkeintä on tulla tuntemaan Jeesus ja saada alkaa omassa elämässään kulkea Hänen johdatuksessaan. Mitä pikemmin pääsee astumaan Jumalan suunnitelmiin mukaan sen parempi! :) En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan että voivoi kun tulin niin aikaisin uskoon! Toisenlaista harmittelua kyllä on kuullut. Että Jumala on vetänyt puoleensa, mutta sitten ei kuitenkaan ole halunnut päästää Jeesusta elämäänsä. Mutta jossain vaiheessa se on sitten kumminkin näillekin lykkääjille tapahtunut ja nämäkin kertojat ovat päässeet kokemaan sielun rauhaa. Eihän siitä Jeesuksen antamasta rauhasta kukaan luopua halua, sen jälkeen kun on sen saanut kokea.

Jos ei koe olevansa valmis lähtemään vielä hengellisiin tilaisuuksiin eikä oikein edes tiedä minne menisi, niin Jumala voi koskettaa ja puhutella myös muilla tavoin. Netissä voi katsoa nettitelevision kautta TV7-kanavan ohjelmia http://www.tv7.fi/ tai radiosta kuunnella radio Dein ohjelmia (taajuudet http://www.radiodei.fi/) . Kummankin foorumin ongelmana on materiaalin sekalaisuus. Kanavilta tulee sekä erittäin hyviä että erittäin huonoja hengellisiä ohjelmia ja kaikkea siltä väliltä. Kannattaa noudattaa näitäkin seuratessaan Raamatun ohjetta: ”mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” Jos ohjelma nukuttaa tai on käsittämätöntä, kannattaa palata myöhemmin asiaan. Kun Jumala puhuttelee ihmistä, se ei ole nukuttavaa eikä käsittämätöntä.

Netissä on lukuisia hyviä sivustoja, mutta en ala tässä nyt luettelemaan linkkilistoja. Jos kiinnostaa linkkivinkit voi kysyä vaikka suoraan minulta meilissä. Hengellisiä kirjoja taas on kristillisissä kirjakaupoissa, lukuisissa nettikirjakaupoissa ja jonkun verran kirjastossakin. Sama pätee kirjallisuudessa kuin muillakin foorumeilla: on hyviä ja huonoja kirjoja. Kristillinen ulkokuori ei takaa sisällön olevan Jumalan mielen mukaista materiaalia. Moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Jos taas aidosti rukoillen ja kyselevällä mielellä lähtee etsimään lähempää Jumalan tuntemista, Herra varmasti myös johdattaa ravitsevan ja hoitavan Sanansa äärelle tavalla tai toisella. Tarkoitus on tulla Jumalan tuntemiseen, eikä vain lukea juttuja Hänestä. Onhan aivan eri asia sekin, että henkilökohtaisesti tuntee jonkun ihmisen kuin että vain lukee hänestä sanomalehdestä. Sama periaate pätee Jumalaan.

Paras kirja on tietysti Raamattu ja jos ei ole koskaan lukenut esim. Uutta testamenttiä lävitse niin se kyllä kannattaa tehdä. Ja jos lukeminen herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia niin sitten kannattaa lähteä etsimään vastauksia niihin kysymyksiin. Voi esim. kirjoittaa ylös kysymyksiä mitä herää ja lähettää niitä vaikka minulle tai jollekin muulle kenen tietää tuntevan Raamattua vähän paremmin kuin itsensä. ”Etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan”. Upeaa on, jos pääsee henk. koht. keskustelemaan jonkun sellaisen uskovan kanssa joka voi antaa vastauksia kysymyksiin ja muutenkin on kiva jutella. Yhdessä rukoileminen on myös hienoa.

Jeesus haluaa auttaa tämän elämän jokaisessa asiassa ja viedä ikuiseen elämään. Mutta apua saadakseen pitää huutaa apua. Että huokaisee: Jeesus auta! Tuota rukousta ei ihan jokainen pysty aidosti sydämestään sanomaan, vaikka uskontunnustusta jumalanpalveluksessa ulkoa latelisikin. Sen kun sitten muistaisi, kun on avunhuudon aika.

Jumalan tuntemisen iloon ja rauhaan tulemista ja Herran tuntemisessa kasvamista pyydän Isältä jokaiselle lukijalle.

Munan vai kanan –kanainen osuus päättyy tähän. Jatkossa, jos Herra suo, tämän saman osoitteen alla alkaa ilmestyä silloin tällöin kirjoituksia ilman kanoja. Jos tän tyyppiset tekstit kiinnostaa, niin käväiskää tässä osoitteessa myös silloin tällöin jatkossa. Kanojen elämä jatkuu toisaalla ja Muna vai kana jatkaa pääasiassa kanattomin asioin.

Kanaton

Olen kanaton. Munijat pyydystettiin kiinni, pistettiin pahvilaatikkoon ja noutaja tuli:

Kanojen lähtö tarkoittaa myös tämän blogin loppumista. Ensi viikolla luulen kirjoittavani vielä jonkinlaisen jälkikirjoituksen.

Kanat on ollu kivoja ja blogin kirjoittaminen on ollut kivaa. Olen vähän kysymysmerkkinä, että jatkaisiko kirjoituksia vielä toisessa blogissa. Sellaisessa joka ilmestyisi paljon harvemmin, ehkä 1-4 kertaa/kk. Jotakin samantyylisiä kuin tässä blogissa olleet, mutta ilman kanoja.

Nyt tulee sitten blogitaukoa, jota kestää jonnekin saakka ensi viikkoa. Pitää jäädä HAUTOMAAN asioita! :)

Summa summarum

Viimeinen ilta kanojen kanssa. Tekee melkein kipeetä ajatella, että ne lähtee huomenna muuttomatkalle. On ne ollu ihanat kanat! Kultamunat. Tirppaliisat. Tipat. Kanaset.

Kyllä niistä sitten tosiaan oikein kunnon vapaita kanoja tuli. Vaikka alkukesästä epäilyttikin, että voiko noita arkajalkoja ikinä vapauttaa. Kuukauden päivät ehtivät sitten kuitenkin olla ihan kunnolla vapaina kanoina pihassa. Aamulla klo 9-10 ne on päästetty vapaaksi häkistään. Silloin ovat jo malttamattomina oven takana odottamassa vapauteen astumista. Suurin osa on ehtiny munia siihen mennessä, mutta jos ei ole, niin ovat osanneet itse mennä munintapesään munimaan myöhemminkin. Ja illalla klo 20-21 ovat marssineet itse takaisin häkkiin, eikä ole tarvinnut kuin käydä laittamassa ovi kiinni. On ne ollu niin fiksuja!

Vapaana ollessaan ovat pysyneet tässä pihassa. Eivätkä ole menneet tielle. Kukkapuskissa on ollut kiva vähän kuoputtaa. Ja puutarhan puolella omenapuiden alla. Tässä loppuaikoina keksivät alkaa lepäillä portailla. Se oli vähän tylsää, kun niitä kananpaskoja alkoi myös ilmaantua portaille..

Sitten kun ihmisiä tulee näkyviin jostain, niin juoksevat usein vastaan. Tai lähtevät seuraamaan. Se on hellyyttävän näköistä joskus.

Outolintu pysyi koko kesän omana persoonanaan. Se ei ole ollut niin aktiivinen kuin muut. Usein se vaan lepäilee, kun muut neljä touhottavat ympäriinsä. Muut neljä ovat aina laumassa, mutta Outsikka on välillä niiden kanssa mukana, välillä omissa oloissaan. On se hyvä että joku uskaltaa olla erilainen! :)

Kanakauden kestoksi tuli 2 kk ja 3 vk. Munia ovat munineet tässä ajassa 395 kpl eli keskimäärin 4,9 munaa päivässä. 68/81 kanakauden päivänä jokainen kana pyöräytti munan. Lisäksi saldona oli yksi nahkamuna. Ja aivan ensimmäisenä päivänä yhdeltä pääsi myös nahkamuna uuden paikan paniikissa. Eniten 4/5-muninnan päiviä oli kanakauden alussa kesäkuussa, vähiten elokuussa. Häkistä vapaaksi päästäminen heinäkuun lopussa aiheutti muutaman munan tulemattomuuden, mutta muninnan notkahdus muuttui nopeasti tasaiseen 5/5-tulokseen. Munien kokoerot tasoittuivat myös alkukesästä, jolloin vissiinkin Outolintu teki pieniä munia ja joku muu selvästi suuria, mutta loppukesästä eroja ei ollut havaittavissa.

Olen kiitollinen ja ihmeissäni siitä, että kaikki selvisivät hengissä koko kanakauden. Minkit tai haukkalinnut eivät ole tehneet hyökkäyksiään. Kissoista ja koiristakaan ei ollut haittaa, vaikka kissoja joskus onkin nähty hiiviskelevän lähistollä ja kerran kanat joutuivatkin pakenemaan kissaa.

Kanoista on ollut paljon iloa. Ihmisiä on käynyt katsomassa kanoja. Ja ovathan ne puhutelleet minua myös muilla tavoin.

Kun Jeesus siunasi 5 leipää ja 2 kalaa, siitä riitti jaettavaksi syötävää tuhansille. Luulen että minun kanojakin on Herra jotenkin siunannut, kun niistä on näin yllättäen riittänyt juttuja jaettavaksikin. Ymmärrän myös niin, että kuka tahansa ihminen, joka antaa elämänsä Jeesuksen käsiin, voi tulla Hänen kauttaan siunaukseksi monille. Varmastikin Jumala voi käyttää vielä paljon enemmän ihmistä kuin kanaa! :)

Toivottavasti Outsikalla ja kumppaneilla on levollinen viimeinen yö meidän orrella.

Kaksi kanaa pörhistyneenä viimeisen illan lepoon:

P.S. Juuri näkemäni sääennuste vahvistaa vain käsitystä ja lisää kiitollisuutta siitä, että kanojen huominen muutto on hyvä asia. Hallaöitä ennustelivat viikonlopuksi. Nyt ei tule pakastekanaa.

Muutto lähestyy..

Outsikka tuli katsomaan kärryllistä kauroja ja maistelemaan ensimmäisiä uuden sadon jyviä:

Alkaa mennä enää viimeisten kanahetkien tiedottamiseks tää blogi. Tänään sovittiin, että kanat haetaan täältä meiltä uuteen talvikotiinsa tämän viikon torstai-iltana. Enää kaksi päivää kananhoitajana jäljellä! Loppu tulee kumminkin vähän yllättäen, mutta ehtii tässä nyt sentään kumminkin jotenkin ajatukseen sopeutuakin. Kanoille en ole kertonut, että niiden tuleva emäntä on ammatiltaan lihanleikkaaja.. Vaan näin syksy saa, muuttolinnut lentävät pois ja kun kanansiivin ei voi lentää, niin pitää alkaa kaivella sopivia kananmuuttolaatikoita esiin..

MUUTTOILMOITUS!

Eilen sain kuulla aivan ihanan uutisen! Kanoille on ilmaantunut talvikoti!!!! Supermunijat saavat jatkaa munimistaan ja eloaan vielä oikein kanalan suojissa. Eikä tuo uusi kotikaan ole kaukana, matkaa on jotain 7 km. Tämä on todella valtavaa!

Asia meni niin, että meillä kävi tässä taannoin yksi nuori pariskunta ostamassa jauhoja. Ollaan tiedetty, että heillä on joskus ollut kanoja ja että tämän nuoren naisen vanhemmilla on myös kotikanoja. Sitten vaan kysyttiin, että haluaisivatko he lisää munijoita, kun syksy lähestyy eikä täällä ole tiloja eikä hoitajia. Kävi ilmi, ettei kellään edellä mainituista ollutkaan tällä hetkellä kanoja, mutta asia jäi tämän nuorenparin harkintaan. Ajattelin, että ovat jo unohtaneet koko jutun, kun eivät siinä niin kauhean innostuneilta kuitenkaan vaikuttaneet. Mutta eilen sitten soittivatkin, että voisivat ottaa kanat tyhjään kanalaansa!

Kanojen muuttoaikataulusta ei ole vielä sovittu, mutta ollaan täs ny sitä mieltä, että se voisi olla jo tällä viikolla. Huomenna sovittaneen tarkemmin, mutta on aivan mahdollista, että olen kananhoitaja enää muutaman päivän.

Oon kyllä kiitollinen Herralle, että tämä asia nyt sitten johdattui näin! Tuntuu tosi hienolta! :) Upeeta! Ihanaa! Valtavaa! Kiitos Jeesus, että järjestit kanoille uuden kodin!!! :)

Urheiluhullu

Outsikka (Outolintu on saanut lempinimen..) tuli myös seuraamaan olympialaisten keihäsfinaalia:


Raamatun Paavalikin tunsi urheilua (kenties nähny antiikin olympialaisia..?) ja kirjoitti urheiluvertauskuvallisia kannustuksia uskoville hengelliseen elämään:
”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.” (1. Kor. 9:24-25).

Uskovana eläminen on urheilua parhaimmillaan:
”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 3:13-14)

Säännöt ovat kaikille samat:
”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2. Tim. 2:5)

Valmentajan ohjeita:
”Pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” (Hebr. 12:1-2)

Palkintokin on luvassa aikanaan:
”Niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.” (1. Piet. 5:4)

Jeesuksen puolella on voittajan puolella:
”Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?” (1. Joh. 5:5)

Jälkiruoka

Tänään valmistamme täällä blogikeittiössä suklaajälkiruuan.

Aineiksi tarvitaan:
5 kananmunaa
150 gr taloussuklaata
tilkka kermaa

Ohje:
1. Hommataan kananmunat.

2. Hommataan 150 gr suklaata ja hiukan kermaa (voi tehdä ilman kermaakin).

3. Sulatetaan suklaa kermatilkassa tai ilman kermatilkkaa.

4. Erotellaan munien ruskuaiset ja valkuaiset erilleen.

5. Laitetaan ruskuaiset jäähtyneen sulatetun suklaan joukkoon ja sekoitetaan tasaiseksi.

6. Vatkataan valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

7. Sekoitetaan mahdollisimman varovasti valkuaisvaahto ja suklaa keskenään.

8. Laitetaan suklaavaahto tarjoiluastiaan ja sitten se oleilemaan jääkaappiin vähintään tunniksi. Vaahto säilyy jääkaapissa myös seuraavaan päivään.

9. Syödään eikä ajatella että olis jotenkin syntiä syödä hyvää vaan kiitollisin mielin.

Pihkakukko

Liettuassa oli myynnissä runsaasti meripihkaa. Koruina ja koriste-esineinä. Tämmöinenkin meripihkateos olisi ollut ostettavissa:

Meripihka on valtavan kiinnostava aine. Sitä löytyy ympäri maapalloa. Yksi tärkeimpiä meripihkaesiintymiä on juuri Liettuassa ja Kaliningradin alueella.

Meripihkan sanotaan muodostuneen 20-100 miljoonaa vuotta sitten havupuiden pihkasta. Toinen selitys on, että se on muodostunut ns. vedenpaisumuksen yhteydessä noin 4500 vuotta sitten. Samassa rytäkässä voi helposti kuvitella muodostuneen myös muut fossiilit. Raamatun mukaan ilmasto oli erilainen ennen vedenpaisumusta kuin sen jälkeen. Yleisestikin tiedetään, että valtava ilmastonmuutos tappoi suurimman osan dinosauruksista niin, että elinolosuhteet tulivat niille mahdottomiksi. Meripihkan taas voi helposti kuvitella syntyneen, kun tuon ajan valtavat metsät ovat kertarysäyksellä hautautuneet vesi- ja maamassojen alle. Pihkastahan löytyy myös hyönteisiä, sukupuuttoon kuolleita ja toisaalta sellaisia lajeja, joita on olemassa ihan tänäkin päivänä. Samoin kaikki fossiileina löytyvät lajit eivät ole sukupuuttoon kuolleita, vaan osan lajisukulaiset möngertelevät edelleenkin.

Voi olla monelle vaikea uskoa, että meripihka ja fossiilit olisivat syntyneet VAIN noin 4500 vuotta sitten. Aihepiiri on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja siihen voi jokainen tutustua kiinnostuksensa mukaan parempien asiantuntijoiden opastuksella. Itse on saanut huomata, että kyllä tätä elämää pystyy oikein hyvin ja normaalisti elämään, vaikka nykyään vastoin trendejä ajatteleekin, että suurin osa dinosauruksista kuoli vedenpaisumuksessa ja loput sen jälkeen tapahtuneessa ilmastonmuutoksessa eikä useampi miljoona vuotta sitten tavalla jota kukaan ei kunnolla tiedä. Ei tule oudoksi sekopääksi, vaikka tällaistakin ajatusmaailmaa (uskoo Raamatun todeksi) jotkut nimittävätkin fundamentalismiksi. Kuulostaa aika ikävältä termiltä omalle kohdalle.. Aivan kuin sen takia että lapsenomaisesti uskoo Jumalan kaikkivaltiuteen, tulee liitetyksi samaan lössiin kuin fundamentalistiäärimuslimit ja ties mitkä muut fundamentalistit jotka eivät keinoja kaihda tarkoitusperiään ajaessaan.

Vedenpaisumuksesta selvisi hengissä vain Nooa perhekuntineen, noudattamalla Jumalan käskyä rakentaa arkki. Arkissa pelastuminen on esikuvaa Jeesuksesta, jossa ainoastaan voi pelastua kuoleman läpi toisenlaiseen maailmaan.

Nooa ja arkki ja vedenpaisumus kuulostavat varmasti aluksi mielikuvituksellista sadulta, mutta kun asiaan perehtyy tarkemmin saa huomata, että itse asiassa se on kovastikin olemassa olevalla tutkimuksella perusteltavissa oleva asia. Tärkeämpää olisi kuitenkin ensin tulla tuntemaan Jeesus omana ystävänä ja pelastusarkkina. Sen asian rinnalla ei ole niin hirveän tärkeää, minkä ikäisestä materiaalista meripihkakukko on tehty.

Pienoismalleja

Muutama viikko sitten sain muutenvaanlahjan. Kanan pienoismallin. Kana-avaimenperän. Avaimenperä oli ollut antajalla jo useita vuosia, mutta nyt kun kana-aihe on noussut tapeetille, avaimenperäkin sai aivan uuden merkityksen ja sitten minä sain sen lahjana.

Liettuan matkalla huomasi itsekin, että nyt aivan uudella tavalla kiinnitti huomiota kana-symboliikkaan ja kana-aiheisiin. Niitähän tosiaan tuli yllättävän paljon vastaan. Jos itsellä ei olisi kanoja, en varmasti muistaisi matkan jälkeen nähneeni yhtään kanaan liittyvää asiaa Liettuassa. Jännästi joku asia voi joskus olla aivan merkityksetön ja toisena hetkenä ei muuta näekään!

Kanasymboliikasta tulee mieleen myös ”kristillinen” symboliikka. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt tässä kirjoittaisin ajatuksiani vain yleisimpään symboliin eli ristiin liittyen.

Joillain oikeasti uskossa olevilla ihmisillä on risti-koru kaulassa. Heille risti on merkityksellinen asia ja haluavat sitä kantamalla kertoa, että Jeesuksen kuolema on tullut heille elämäksi ja elämän tärkeimmäksi asiaksi. Sitten on uskovia, joille sama asia on myös kalleinta elämässä, mutta jotka eivät ulkoisin asioin halua tätä asiaa tuoda esille, vaan muilla tavoilla. On myös olemassa sellaisia ihmisiä, jotka luulevat olevansa uskossa, mutta eivät ole, ja silti pitävät risti-korua, kun kuitenkin asia on jollain lailla tärkeä. Ja sitten on ihmisiä, jotka pitävät ristiä pelkästään koruna, ehkä vaikka muita tunnearvoja sisältävänä koruna, rippikoulumuistona tms. Ja joku halunnee pitää kaulassaan ristiä kuoleman symbolina. Ehkä vielä on näidenkin lisäksi muita motiiveja pitää risti-korua. Mutta ei ainakaan kannata päätellä, että jokainen, jolla on risti-koru olisi automaattisesti aidosti uskovainen. On henkilöitä ja tahoja, joilla se vain kuuluu asustukseen.

Joskus olen miettinyt, että jos Jeesus olisi antanut henkensä sähkötuolissa niin olisiko kaikkien kirkkojen katolla sähkötuoli? Tai ihmisillä kaulassa pienoissähkötuolit? Tai jos giljotiinilla, niin giljotiinit? Risti nyt kumminkin oli roomalainen kuolemaan johtava kidutustapa. Ensimmäiset uskovat eivät varmastikaan ole kantaneet kaulassaan ristiä tai tehneet kokoontumispaikkoihinsa tuon tappovälineen pienoismalleja. Niitä näki tarpeeksi muutenkin kaupunkien muurien ulkopuolelle ihan livekäytössä vielä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeenkin. En ole tainnut koskaan kuulla, mistä tämä ristintekemisilmiö on saanut alkunsa. Raamatussa semmoiseen ei ainakaan kehoteta.

Jos risti kääntää jonkun mielen Jeesuksen puoleen, niin hyvä. En muista että itselle se olisi kuitenkaan ennen uskoontuloa koskaan sellaista tehnyt. Siihen oli niin turtunut, kun sitä ”joka puolella” näkyy, ettei se tavallaan herättänyt mitään ajatuksia. Ja vaikka joskus olisikin herättänyt ajatuksia, se ei ainakaan antanut mitään vastauksia siihen, kuinka Jeesuksen luo pääsee. Silti se, mitä sillä yhdellä nimenomaisella ristillä Jerusalemin muurin ulkopuolella, Golgata nimisellä paikalla on aikanaan tapahtunut, on merkittävin asia, mitä koko ihmiskunnan historian aikana on tapahtunut. En siis tiedä, onko hyvä vai huono asia, että ristejä näkyy siellä ja täällä. Tärkeintä olisi saada ymmärtää asia kokonaisuudessaan. Että oleellista on Hän, joka sillä yhdellä ristillä antoi itsensä syntipukiksi ja uhrikaritsaksi, eikä se että minkämallinen se risti oli ja kummoisia koruja tuolla mallilla voidaan valmistaa. Ja oleellisinta on, että se eräs ristiinnaulittu elää koko ajan. Siinä mielessä risti on poikkeuksellinen merkki, että joillekin se tarkoittaa kuolemaa, joillekin elämää. Riippuen kai siitä, onko saanut tulla ymmärtämään mitä Jeesuksen ristillä oikein tapahtui.

Uskovien tulisi kuitenkin erottua keskinäisen rakkauden perusteella, eikä millään symboleilla. Kuvittelisin myös, että kasteelle hakeutuva uskova saa kasteessa jonkunlaisen näkymättömän merkin, joka on paljon merkityksellisempi kuin mitkään ulkoiset merkit: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa.” (Room. 6:3-5).

Tässä saamani lahja:

Matkamuistoja

Täällä taas. Terveisiä Vilnasta, Liettuasta. Olin siellä muutaman päivän turistina pyörimässä. Ohessa muutamia matkamuistokuvia maasta:

Matkamuistona kirjoitan tänne myös ajatuksen, joka tuli vilnalaisessa johdinautossa matkalla TV-tornilta kaupungin keskustaan:

Jumala on niin kuin valtavan suuri ja upea rakennus, jonka sisällä on hyvä olla, jossa on aarrekammioita toisensa perään ihmeteltäväksi, lepohuoneita virkistystä varten ja ruokasaleja, joissa tarjoillaan parhainta ruokaa. Rakennus on iso ja mahtava ja sen voi nähdä kaukaa ja monet hakeutuvat sen läheisyyteen, mutta kaikki eivät ollenkaan osaa tai halua tulla sisälle. Se johtuu siitä, että tuohon valtavaan rakennukseen pääsee vain yhdestä ainoasta ovesta. Jeesus-ovesta. Monet hengailevat rakennuksen lähistollä ja kumartavatkin sitä, mutta se ei varsinaisesti auta asiaa. Ovea pitäisi yrittää etsiä. Vain menemällä ovesta sisälle, voi tulla osalliseksi kaikesta siitä, mitä tuo rakennus eli Jumalan tunteminen tarjoaa. Jeesus sanoo: "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät". (Matt. 7:13-14) ja "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu." (Joh. 10:9).

Kanat ovat kunnossa ja ovat munineet tasaiseen tahtiin jokainen munan päivässä myös poissa ollessani.

Linkkivinkki

Olen lähdössä vähän reissuun ja blogikirjoituksiin tulee taukoa. Jos Herra suo, että takaisinkin tullaan ja kirjoitusaiheita vielä pukkaa, niin sitä voi seuraavaksi tapahtua loppuviikosta.

Matka ei liity mitenkään kanoihin, joten sen johdosta laitan tänne linkin, joka ei myöskään liity mitenkään kanoihin. Linkistä voi käydä katselemassa tämmöisiä "After Eden" eli "Jälkeen Edenin" sarjakuvia. Tosin englannin kieltä pitää ymmärtää että ne aukeavat. Ja jossakin kuvissa pitää tuntea Raamattuakin, että ymmärtää täyden merkityksen. Raamatun kolmen ensimmäisen luvun asioilla pääsee jo aika pitkälle näiden kuvien teemoissa.

Lisää After Eden -sarjakuvia löytyy täältä:

http://www.answersingenesis.org/aftereden/view.aspx?id=6

Kanat jää muiden hoitoon. Jälleennäkemisen toivossa lähden matkaan.

Pekingin kanaa

Miljardien ihmisten katseet ovat tänään kääntyneet kohti Kiinaa. Omakin katseeni on jättänyt kanaparat häkkiinsä sadetta pitämään ja olen tuijotellut kuivissa sisätiloissa toisenlaisen Linnunpesän sisällä tapahtuvia asioita. Olen myös huomannut, että olympialaisista ja niihin liittyvästä symboliikasta, aatteen taustoista ja vertauskuvallisuudesta voisi kirjoittaa monta tekstiä..

Kaikki maat ja kansat ovat hienoja ja ihmeellisiä omassa erilaisuudessaan. Jumalalla on halu tulla Jeesuksen kautta tunnetuksi kaikkien kansojen keskellä. Ehkä olympialaisten avajaisissa voi ihan pikkuruisen aavistella sitä tunnelmaa, joka kerran tulee olemaan taivaassa: ”Oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalta.”” (Ilm. 7:9-10). Silloin vietetään todellista spektaakkelin spektaakkelia, Taivaskauden avajaisia.

Nyt kuitenkin katseet ovat kääntyneet monella Kiinaan, maailman väkirikkaimpaan valtioon. Joka viides ihminenhän maapallolla on tällä hetkellä kiinalainen. Mahtaakohan kanojen suhteen olla sama tilanne. Onkohan joka viides kana Kiinassa? Pitäisikö yksi kanoista viedä Kiinaan? Aika monta kanaa ja munaa varmaan syödään olympialaistenkin aikana.

Hengellisessä kentässä Kiina on äärimmäisen mielenkiintoinen maa. Siellä on käsittääkseni miljoonia todellisia Jeesuksen omia. Enemmän tai vähemmän vainottuja uskovia. Kokoontumisia joutuu järjestämään salassa, poliisi käy pidättämässä, vie kuulusteluihin, on kidutusta ja ehkä vielä kuolemantuomioitakin. Ainakin vankilassa voi joutua olemaan siksi, että on uskossa. Ja erityisesti sen takia, ettei halua liittyä viralliseen kirkkoon. Kiinassa uskovat kokoontuvat aika pitkälle Raamatun mallin mukaan. On kotikokouksia eikä mitään rekisteröitymisiä mihinkään. Virallinen kirkko ja kaiketi valtiojohtokaan ei suvaitse, että omassa tai ystävänsä kodissa saisi kokoontua rukoilemaan ja puhumaan Jumalasta, vaan kaikki tällainen haluttaisiin karsinoida ja suvaita vain kirkkojen seinien sisäpuolella tarkkaan määritellyillä kaavoilla. Mutta eihän elävässä uskossa oleva ihminen voi mitenkään toimia niin, että usko tulisi esiin vain kerran viikossa jossain yhdessä rakennuksessa. Lisäksi Kiinankin virallisen kirkon oppi on sellainen, ettei siihen voi uskova yhtyä. Näin tässä suuressa maassa toimii ainakin jossakin määrin sellainen Jumalan tarkoittama seurakuntamalli kuin sen kuuluukin olla, vainottuina, mutta vapaina kirkkojen kahleista.

Olympialaisten yhteydessä tuskin kuullaan kiinalaisista uskovista. Hienoa kuitenkin tietää, että sielläkin heitä on. Ja koko ajan tulee lisää ihmisiä Jeesuksen tuntemiseen myös Kiinassa. Siinä maassa palaa muutakin kuin Olympiatuli. Palaa myös Jeesuksen tuntemisen tuli. Jeesus sanoi: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt.” (Luuk. 12:49). Olympiatuli on tuotu Kreikasta Pekingiin, mutta myös Jeesuksen sytyttämä tuli on saavuttanut Kiinan. Tuon tulen leviämistä ei seurata uutisissa, mutta sekin kohtaa aina matkallaan vastustusta ja vaikeuksia. Silti, tulen päästyä tuon ateismin tyhjiössä pidetyn kansan keskuuteen, sen rakkauteen sytyttävä liekki etenee myös valtavan suuressa maassa vastustuksen keskellä. Kovimmassa paineessa syntyvät kovimmat ja arvokkaimmat timantit ja kenties siitäkin syystä juuri Kiinasta on kotoisin monia upeita Herran väkevästi käyttämiä uskovia, joilla on ollut paljon sanottavaa mm. kirjojensa kautta ympäri maailmaa.

Kiina on ihmeellinen maa, sillä on ihmeellinen historia ja varmasti vahva tulevaisuus myös edessään. Kaiken ihmeellisyyden keskellä loistaa myös monille tuntematon, mutta ihmeellinen, vapaa, ilman rekisteröitymisiä oleva seurakunta. Mustatukkainen kiinalainen, yhteydessä Jeesukseen, vinot silmät iloa loistaen, suru ehkä vainoista, mutta kirkkokuntakahleista vapaana kuin taivaan lintu. Ja sitten on tietysti reilu miljardi kiinalaista, jotka eivät vielä Jeesusta tunne..

P.S. Kisojen avajaisia katsoessani mieleeni tuli, että Pekingkin Linnunpesässä on selvästi otettu katsomoiden suhteen arkkitehtonisia ratkaisuja kerrosritilälattiakanalasta! :)

Yllätys, yllätys!!

Syksyinen tunnelma kääntää aina välillä mieltä jo kanakauden päättymiseen ja taas niihin ihmettelyihin, että kuinkahan se käytännössä mahtaakaan tapahtua. Asia ei ole toistaiseksi selvinnyt. Tällä viikolla oli yllättäviä käänteitä, jotka sitten raukenivat tyhjään. Tapahtumat menivät seuraavasti: Eräs blogin lukija oli nähnyt netin osto- ja myyntipalstoilla ilmoituksen, jossa joku halusi ostaa muutamia kanoja ja lähetti linkin minulle. Ostaja olisi ollut sellainen, jolla oli kanoja jo joitakin ennestään, kaksi kukkoakin, ja sitten olisi ollut tilava ulkotarha ja lämmin sisätila talveksi. Ajattelin, että tuonneko antaisin kanat, niin ne saisivat jatkaa vielä elämää ja oikein kukon seurassa. Mutta kyseinen henkilö olisi halunnut kanat heti, jotta ne tottuisivat vielä paikan omiin kanoihin ennen sisätilaan laittoa. Ja matkaakin oli jonkun verran tuonne paikkaan. Enkä sitten kumminkaan olisi halunnut luopua kanoista aivan näin pikaisesti. Vaikka ehdinkin kyllä miettiä, että pitäiskö vaan sittenkin lähtee ny kuljettaan niitä jo sinne. Asia johdattui sitten kuitenkin niin, että ennen kuin olin sen vakavammin ehtinyt alkaa suunnitella matkaa, sain jo kuulla, että kyseinen henkilö oli saanut kanoja muualta. Ja näin kanakausi saa vielä jatkua täällä. Hyvä niin. Olishan se perin äkkinäiseltä tuntunut, jos nyt tällä viikolla oliskin pitänyt lähteä kyytimään kanoja kauas pois! Kun nyt juuri vasta ovat saaneet oppia oikein vapaan kanan elämää. (Tänään on mm. ollut kohtaamisia kissojen kanssa, kaakatusta oli ja kauhun hetkiä molemmin puolin..)

Kanakausi ei nyt loppunut aivan niin äkkiä, kuin jo hetken luulin. Mutta elämässä voi kyllä tulla isoja äkkinäisiä muutoksia aivan yllättäen. Tosin Jumalaan luottava saattaa kyllä äkkinäisenkin tilanteen kohdatessa huomata, että kaikesta yllättävyydestään huolimatta, Herra on kuitenkin valmistanut omaa lastaan kaikessa hiljaisuudessa asiaan. Niitä, jotka eivät vielä Jeesusta omana Vapahtajanaan tunne, Jumala vetää puoleensa monenlaisissa tilanteissa. Jonkun elämän suunta ei ehkä muutu Jumalan puoleen muuta kuin jonkun yllättävän tilanteen kautta. Uskova saa luottaa siihen, että vaikka joku asia tulee itselle yllätyksenä, se ei kuitenkaan tule yllätyksenä Jumalalle ja Hän on valmistanut myös jatkotilanteet jo edeltä käsin.

Eräs asia tulee olemaan yllätys kaikille ihmisille. Yllätys niille, jotka sitä odottavat ja yllätys niille, jotka eivät odota eivätkä usko niin koskaan tapahtuvankaan. Se on tilanne, jossa Jeesus käy hakemassa omansa pois maan päältä.

Jeesuksen omien taivaaseen otosta kerrotaan mm.: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin ne saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tess. 4:16-17).”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme me kaikki kuolemaan nuku, mutta me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa” (1. Kor. 15:51-52). "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän." (Apt. 1:11).

Aina välillä kuulee uutisista, kuinka jossainpäin maailmaa joku porukka odottaa maailmanloppua tulevaksi. Sitten sulkeutuvat luoliin, tekevät joukkoitsemurhan tai mitä sitten joku onkin saanut päähänsä ja vielä uskoteltua muillekin. Jeesuskin kertoo, että tämän maailmanajan loppu on tulossa. Ja Raamatussa kerrotaan joitain asioita, jotka tapahtuvat ennen kuin loppu tulee. Osa näistä asioista on vielä tapahtumatta. Mutta silti ei pidä tuudittautua siihen, että olisi kauheasti aikaa vielä kääntyä Jeesuksen puoleen ennen kuin hän tulee. Voihan jokaisen oma loppu tulla minä tahansa päivänä. Jos taas joku väittää tietävänsä koska loppu tulee, hän on väärässä, sillä Raamatussa sanotaan, ettei sitä hetkeä voi kukaan ihminen tietää: ”Siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin” (Matt. 24:36). Jeesuksen tuntevan kannalta tämä loppu on kumminkin perin kätevästi järjestetty. Ettei itse tarvitse lähteä mihinkään luoliin eikä kenenkään ihmisen perään, vaikka henkilö väittäisi olevansa Jeesus itse. Voi elää normaalia elämää ja kyllä se sitten huomaa, kun loppu tulee ja jalat irtoaakin maasta kesken kananruokinnan! :)

Itse murehdin lapsena, että Jeesus tulee eikä ota minua mukaan. Joskus kun auringon valo kajasti erikoisella tavalla pilvien lomasta, säikähdin, että nytkö se tulee, ei kai nyt vielä. En olisi ollut valmis, kun asian tällä lailla koin. Kun saa tuntea olevansa Jumalan oma, ei Jeesuksen tuleminenkaan pelota. On varmaan huima fiilis nousta haudasta tai tästä vaan lähteä yläilmoihin! En ole päättänyt, kumpaa haluaisin enemmän, olla kuollut ja ponnahtaa ylös maan alta vai olla elossa ja siitä pingahtaa ylös! Molemmat on varmaan aika upeeta, että molempi parempi. :)

Mitä jos aamulla kun menen häkille vapauttamaan kanoja, niille olisikin yön aikana tapahtunut muodonmuutos? Olisivat saaneet kantavat siivet ja liihottaneet uuteen maailmaan, pois täältä kaikesta nokkimajärjestyksistä ja ainaisesta munimisesta, kissojen pelosta, sateista ja kylmistä öistä? Jotain sellaista on yllätyksenä tulossa. Tienvarsikylttien sanoin: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” :)

Pesämuna ja muut sanonnat

Tänä kesänä on aivan uudella tavalla itse saanut havaita, kuinka suuri merkitys kanojen hoidolla on ollut suomalaisiin puheenparsiin ja ilmauksiin! Aiemmin niitä on vain päästellyt suustaan alkuperäisiä merkityksiä ajattelematta, mutta nyt kaikki kanailmaukset pysäyttävät aivan uudella tavalla. Että ne ovatkin aivan konkreettisia juttuja! Sellaiset, joilla on lapsuudessaan ollut kanoja kotona ovat ennenkin ymmärtäneet nämä sanonnat kaikkia merkityksiään myöden, mutta me kotikanaton sukupolvi olemme vaan käyttäneet näitä fraaseja oikeastaan edes ymmärtämättä mistä puhutaan. Asiat ovat irronneet alkuperäisestä tarkoituksestaan.

Sanontoja on niin paljon, ettei minulle tule tässä nyt ollenkaan kaikkia mieleen, mutta joitain voi luetella:

Sekin niin kukkoili siinä tilanteessa.
Hän halus olla oikein kukkona tunkiolla.
Varsinainen kananaivo.
Hänellä oli jo pesämuna tilillään.
Jaaha, taitaa olla orrellemenon aika.
Loppui kuin kananlento.
Hän on oikein kanaemo-luonne.
Oli niin kuin kananpuo.
Tätä asiaa pitää vähän hautoa ensin.

Nykyään, jos joku sanoo jonkun kanailmaisun, niin siihen tosiaan kiinnittää heti huomiota. Viikonloppuna tilanne oli niin kärjistynyt, että kun oltiin ravintolassa, kukaan ei voinut tilata kanaruokaa, niin ettei se olisi alkanut jotenkin naurattaa muita! :)

Nyt kun kanailmaisujen taustat ovat selvinneet ja avautuneet, voidaan katsoa myös toisenlaisia ilmauksia, Raamatusta peräisin olevia. Niitähän on myös vaikka kuinka paljon ja monet ollenkaan tietämättäänkin käyttävät tällaisia ilmaisuja tai sitten ne on niin rajusti irrotettu asiayhteydestä, että alkuperäisen tarkoituksen/asiayhteyden tietävälle voi tulla jopa surullinen olo.

Mm. seuraavat ilmaisut ovat Raamatusta:

Herran pelko on viisauden alku. (Sananl. 9:10)
Älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen (Matt. 7:6)
Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. (Sananl. 16:18)
Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä. (1. Moos. 2:18)
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa. (Sananl. 25:11)
Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on (Sananl. 17:28)
Joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. (Matt. 23:12)
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa. (Sananl. 26:27)
Harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus. (Sananl. 20:29)

Nämä niin kuin monet muutkin Raamatunkohdat, sanonnat tai toisaalta elämän asiat aukeavat aivan eri tavalla kun on uskossa. Niihin ja vastaavantyyppisiin ilmaisuihin kiinnittää heti huomiota. Joskus kiinnittää erityisesti huomiota synti-sanan käyttöön. Synniksi sanotaan suklaan syömistä ja ties mitä muita asioita jotka eivät ole syntiä ollenkaan. ”Syntisen hyvää”. Aivan ihmeellinen lausahdus, jolla ei ole mitään tekemistä synnin kanssa ja se vain vesittää ja hämärtää oikeaa syntikäsitystä. ”Tää on niin hyvää, että tän täytyy olla syntiä.” Ai miten niin hyvät ja kivat asiat on syntiä…?

Telkkarissa oli joskus semmoinen Veikkauksen mainos kuin että ”Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin”. Itse sanoisin että ”Maailma on erilainen uskovaisen silmin.” :)

P.S. Kanat ovat kuivuneet ja ovat taas valkeita..

Möröt

Tänään on ollut sadepäivä. Ensimmäinen taas vähän pidempään aikaan. Ja ensimmäinen sinä aikana, kun kanoja on pidetty vapaana pihassa. Niistä tulikin aivan hurjan näköisiä, kun ne märkinä ovat ottaneet multakylpyjä! Suorastaan mörköjä! :) Ruskeankirjaviksi muuttuivat valkoiset kanani. Ja märän luihuiksi. Toivottavasti eivät vilustu nyt märkinä ja saa lintuinfluenssaa! ;) Illalla kanoja ei tarvinnut ajaa häkkiin. Ne olivat jo itse etsiytyneet sinne sateensuojaan. Mutta pitkään kyllä kuljeskelivat ensin kuraruskeina. Tänään kävi vielä vieraitakin erityisesti kanoja katsomassa. Ja näkivät tuollaiset ruskeat möröt! :) Vaan tavallaan hieno näky sekin.
Outolintu-mörkö

Tuli vähän kuopsutettua sateessa..

Vähemmän valkea valkea leghorn.

Näin likaisia kanat eivät siis ole olleet koskaan. Varmastikaan koko elämänsä aikana. Meilläkin ovat olleet kohta 2 kuukautta ja tänään aamulla vielä valkoiset kanat olivatkin illalla aivan ryvettyneitä. Kun olosuhteet sattuivat kohdalleen. Hyvä ja luonnollinen kuopsuttamisinto ei sateen sattuessa ollutkaan niin hyvä juttu. Ja toisaalta oli. Tuli nyt nimittäin tämäkin nähtyä!

Ihmisetkin tulevat jossain vaiheessa sille paikalle, sellaiseen tilanteeseen, että oma syntisyys vaan tulee esiin. Oma syntinen luonto. Joku voi päästä tosi pitkällekin ennen kuin tulee tilanteeseen, että se paljastuu. Siis itselle, muille on kyllä varmaan jo selvinnyt aiemmin.. Tämä karmealta tuntuva mörkö-vaihe on kuitenkin Jumalan työtä. On tullut sellaiselle kirkkaalle paikalle, että saa nähdä oman syntisyytensä! Upeaa! Jos silloin haluaa synnistään eroon ja ymmärtää kääntyä Jeesuksen puoleen sekä antaa hänelle syntikuormansa, on kääntynyt oikean pesijän puoleen. Jeesuksen ristillä vuodatettu veri on ainoa asia, mikä voi kenenkään synnit puhdistaa ja tehdä ihmisestä puhtaan Jumalan edessä. Mutta kun se tapahtuu, alkaa uusi elämä Jumalan lapsena!

Uskoontulon jälkeenkään ihmisestä ei tule synnitöntä. Joistakin asioista pääsee varmasti eroon, mutta toiset ovat syvemmällä meissä. Kaikista synneistä voi vain Jeesus vapauttaa. Ja ne mitkä ovat syvemmällä, vaativat ehkä jotain isompaa muokkausta. Siis että ne edes tulisivat kunnolla pintaan, niin että niistä voidaan juurineen puhdistaa. Kukaan ei ole synnitön: ”Kuka voi sanoa, olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistä?” (Sananl. 20:9). Mitä pidemmälle ”uskontiellä” kulkee ja mitä ”lähempänä Jumalaa” on, sitä kirkkaammassa valkeudessa on elämässään ja sitä enemmän oma syntisyys tulee esiin. Mutta silloin myös Jumala voi sitä taas uudella tavalla puhdistaa. ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” (Sananl. 4:18). Jumala haluaa puhdistaa uskovia yhä enemmän ja enemmän. Sitä verrataan usein kullan sulattamiseen. Epäpuhtauksia irrotetaan arvokkaasta kullasta. Se voi tapahtua kipeidenkin asioiden kautta. Päädytään joksikin aikaa elämän sulatusuuneihin. Mutta on varmasti parhaaksemme.

Parasta mitä kukaan voi synneilleen tehdä on haluta niistä eroon ja tunnustaa niiden olemassaolo aidosti Jumalalle. Joissain tilanteissa on hyvä myös kertoa jollekin uskovalle syntinsä. Sitten voidaan yhdessä rukoilla Jumalaa tekemään niille asioille jotain. Huonointa taas on yrittää piilottaa syntejään, itseltään ja Jumalalta. Ne kuitenkin aiheuttavat vahinkoa elämään, niin parempi nostaa kissa pöydälle, mitä äkkiämpää sen parempi. Kaikille itsensä likaiseksi tunteville, jotenkin pahoiksi ihmisiksi ja syntien sitomiksi kokeville ja oman syntisen tilansa havaitsemaan tulleille on luvattu: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1. Joh. 1:9).

Jos Herra johdattaa niin hienon tilanteen, että todella saa tuntea oman syntisyytensä ja nähdä kaikki kuransa, niin tämän asian kanssa ei kannata lähteä mihinkään kuivapesuun, vaan tuoda elämänsä likapyykki Jeesuksen veripesuun! Siinä pesulassa jälki on tahrattoman puhdasta. :)

Ja uskon että kanatkin tuosta taas kuivahtaa ja valkaistuu.

Auringonpimennys

Havaitsin, että tänään on osittainen auringonpimennys! Havaitsin asian siis sanomalehdestä aamulla. Lehdessä kerrottiin, että pimennys alkaa klo 11:40, on maksimissaan klo 12:45 auringosta 60 % ollen peitossa ja päättyy klo 13:50. Lisäksi luin, että Ursan keliryhmä on kiinnostunut kaikista yleisön tekemistä pimennyshavainnoista, esim. havaittiinko lintujen tai muiden eläinten käytöksessä poikkeavuutta, sulkeutuivatko kukkien terälehdet jne.

Lähetimme blogin tiedetoimittajan paikalle tarkkailemaan kanojen käyttäytymistä pimennyksen syvimpinä hetkinä. Erittäin harvinaislaatuisen empiirisen kokeen tulokset voi katsoa oheisesta videosta:

Raamatussakin puhutaan auringonpimennyksistä. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 24 luvussa. Lukekaa itte, mä en ny jaksa tän enempää tänään. Ehkä tuo auringonpimennys vaikutti blogistin käyttäytymiseen tai jotain.. ;)

Ei merta edemmäksi kanaan

Kanojen reviiri alkaa olla jo aika laaja. Tänään löysivät ensi kertaa kukkapenkkikuopsutuksen! Ja puutarhan puolella tepastelevat ja syövät vähän marjoja marjapensaista. Soraa ei tarvitse enää viedä häkkiin, vaan sitä nokkivat itse pihatieltä. Kiva aina katsoa kun tulee pihalle, että missäs kanat tällä kertaa ovat. Kun ajaa autolla pihaan, kanat ovat kyllä olleet aina jossain nurmikolla, mutta silti on mieleen tullut että olisi mainiota saada portinpieleen kanavaroituskyltti. ”Varo kanaa!” Tai punakeltainen varoituskolmio kanankuvalla! :)

Ennen kanojen vapautusta emmittiin, että saako niitä sitten kiinni ja takaisin häkkiin. Pohdin, että pitäisikö olla kalastushaavi, jolla vois kopata kanoja kiinni. Se vääntyikin sitten kanastushaaviksi.. Ja kun puhuttiin, että pitäisikö kerätä matoja tunkiolta ja antaa niitä kanoille, niin sitten puhuttiin matojen keräämisestä ja kanastamisesta. ;)

Maantielle on kanahäkiltä noin 60 metriä. Sinne saakka eivät ole onneksi vielä menneet ja sitä tietysti toivoo, etteivät sinne menekään. Että pysyisivät nyt tässä omassa pihassa, jossa olisi kaikkein turvallisinta (vaikka tänään pelkäsin että puutarhassa putoaa omenanraakile kanan päähän, kun ne puun alla olivat ja jokunen omppu putoili!)

Monessa muussakin asiassa on hyvä, ettei lähde merta edemmäksi kanaan. Hengellisissä asioissa ainakin. Suomessakin on nykyään tarjolla monenlaista uskontoa, filosofiaa ja elämänkatsomusta. Tai sitten lähdetään kauaskin kuulemaan jotain erityistä voimaa tai oppia edustavaa henkilöä. On myös messuja, joilla esittäytyy satoja eri henkimaailman asioihin tavalla tai toisella liittyviä tahoja mainostamassa omaa tietään rauhaan, tyyneyteen, henkimaailmakokemuksiin ja kuolemanjälkeiseen olotilaan tai sen puuttumiseen (mikä sitten kelläkin on päämääränä).

Uskontoja ja ajatusmalleja on tosiaan monia. Ympäri maailman omansa. Kaikilla kansoilla on olleet omat jumalansa, Suomessa Ukot ja kumppanit, monissa maissa auringonjumala, Allah, joka on kuun jumala, erilaisia hedelmällisyysjumalia ja kellä sitten mikäkin pölkynpää tai joku eläin, näitä riittää. Ihminen on mielikuvituksellaan ja saatanan avustuksella kehittänyt syntiinlankeemuksessa Jumalasta eroon joutuneen sielunsa tyhjiölle jos jonkinlaista korviketta. Kaikkia tällaisia kansoja kutsutaan pakanakansoiksi, suomalaiset siis mukaanlukien.

Jumalan tarkoitus on kuitenkin koko ajan ollut tulla tunnettavaksi kaikkien kansojen keskuudessa. Mutta se saattoi tapahtua vasta sitten, kun Jeesus oli tullut maan päälle ja sovittanut ihmisten synnit. Tämä tapahtui maailman maantieteellisessä keskipisteessä eli Israelissa. Ja Israelin kansan keskuudessa Jumala ilmestyi ihmisille jo paljon ennen Jeesuksen ihmisenäolon aikaa. Kaikki se mitä israelilaisille tapahtui, oli esikuvaa Jeesuksesta ja tuon kansan valmistamista siihen, että Jumalan Poika syntyisi juuri sinne. (Ja paljon muutakin toki, tämä on loputtoman rikas aihe.) Mutta sitten kun Jeesus oli ylösnoussut, hän kehotti näitä hänen Jumalan Pojaksi tietäviä ja ylösnousemuksensa itse todistaneita sekä Jumalan voiman saaneita israelilaisia lähtemään kaikkeen maailmaan kertomaan kuinka hänen kauttaan voi saada synnit anteeksi ja yhteyden elävään Jumalaan. Sen jälkeen Jumalan Pyhä Henki on antanut uskon Jeesukseen ja Pyhän Hengen Jumalan lapseuden sinetiksi ja yhteyden Jumalaan kelle tahansa ja mihin tahansa kansaan kuuluvalle ihmiselle, joka on sitä halunnut. Juutalaisista Raamatussa kerrotaan että Jumala on paaduttanut heidän sydämensä etteivät he massoittain ole kääntyneet Jeesuksen puoleen, niin että muiden kansojen ihmisillä on ensin mahdollisuus saada kuulla sanoma Jeesuksesta. (”Heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi.” ”Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista? (Room. 11:12,15)) Sanotaan myös, että tämä ilosanoma syntien anteeksisaamismahdollisuudesta on tiedotettava kaikille kansoille ja sitten tulee loppu eli tämän nykyisen maailmanajan loppu (Matt. 24:14). Vielä on tällä tiedotussektorilla aukkopaikkoja ja viestinnän esteitä eri kansojen suuntiin.

Homma näyttäisi toimivan niin, että Jumala tulee ihmisen luo ja missä tahansa voi kääntyä Jeesuksen puoleen. Eikä niin, että pitäisi lähteä etsimään omalle luonnetyypille soveltuvaa uskontoa. Miksi lähteä pakanajumalien, henkimaailmojen tai valaistuneiden ajatusten seuraamiseen, kun kerran yhteys todelliseen rakkauteen, elävän vetten virtojen äärelle, kaiken lohdutuksen Jumalaan syliin, Luojan luo ja ikuisuuselämään olisi tarjolla Jeesuksen tuntemisen kautta? :)

P.S. Kyllä jossain varmaan palvotaan kanaakin. Tai munaa. Munasymboliikkaa ainakin on monissa uskonnoissa. Raamatussa ei ole.

Tunkio

Meillä on tässä vanhan navetan takana tunkio. Ei mikään hieno komposti vaan oikein tunkio. Mutta kyllä sielläkin multaa muodostuu eikä se niin kovasti haise. Ajattelis, että kanat vois tykätä tonkia tuolla tunkiolla. Sieltä löytyis varmaan enemmänkin niitä suurimpia kananherkkuja eli matoja. On jo tosiaan nähty, että madot on suurinta herkkua. Jos yksi kana löytää madon, niin muut on heti ryntäämässä perään ja yrittämässä saada osansa. Jäätelöllä ei ollut samaa vaikutusta.. Kanat eivät ole kuitenkaan oppineet reittiä tunkiolle. Sinne pitäisi mennä vähän pidemmän ruohon läpi eivätkä ne halua kulkea pitkässä ruohossa. Tänään sain yhden kanan kiinni (ensi kertaa jonkun muun kuin Outolinnun) ja vein sen tunkiolle. Mutta ei se sitten yksinään siellä halunnut olla vaan tuli heti pois. Silti luulen, että noin periaatteessa se tunkio olisi kanoille mahtava paikka. Onhan se sanontakin: Kukkona tunkiolla. Joku kana tai kukko on siis joskus ollut tunkiolla!

Jotenkin niin puhuttelee tuo tunkio kaikkine herkkupaloineen. Ihmisen mielestä ensisijaisesti inhottava paikka. Haiseva paikka, jonne viedään jätteet ja jossa kukaan ihminen ei halua oleskella. Ja silti se olisi noille puhtaille valkoisille kanoille ihana paikka, josta löytyisi parhaimmat herkut. Tulee vaan niin mieleen toisaalta sellaiset ihmiset, joiden kanssa ei kovin moni halua olla ja sitten taas jokaisen meidän oman elämämme kipeät paikat ja tunkiot, joita ei niin välttämättä halua edes ajatella eikä muille ihmisille juuri esitellä. (Tai sitten ei pysty ajattelemaan paljoa muuta kuin niitä asioita.)

Ihmisenä ollessaan Jeesus rakasti kovasti myös ihmistunkiota. Uskonnolliset pilkkasivat häntä, koska hän oli sellaistenkin seurassa, joista kukaan muu ei välittänyt. Hän ei katsonut nenän vartta pitkin ketään. Ja niin Hän tietysti toimii tänäkin päivänä. Tänään iltakävelylläni joku alkoholisti tuli vastaan, kertoi nukkuneensa kaurapellossa ja olevansa nyt eksyksissä. Kuljin sitten käsi kädessä tämän vanhemman miehen kanssa useamman satametriä, jotta se pääsi sinne mistä oli lähtenyt. Veikkaisin, että tässä ainakin oli yllättävästä Jumalan vaikuttamasta rakkaudesta kyse, kun ei minulla kyllä muuten ole mitään tarvetta kuljeskella rapajuoppojen kanssa käsikädessä pitkin kylänraittia! :)

Mutta sitten ne meidän kaikkien omat tunkiot. Ne asiat, jotka omasta mielestämme ovat huonoja ja ikäviä. Ja kuinka juuri näiltä elämän tunkioilta löytyy parhaimmat madot! Kun antaa Jumalan tulla sinne kaivelemaan. Kaikkein kipeimpiin asioihin.

23-vuotiaana minulla oli takana huonosti päättynyt ihmissuhde. Taas joku jäteläjä lisää oman elämän tunkiolle. Silloin omassa mielessäni päätin, että seuraavaksi tutustun Jeesukseen, ennen kuin kehenkään muuhun mieheen. Tuo päätös vaikutti sellaista, että marssin ensimmäiseen vastaan tulleeseen kristilliseen kirjakauppaan ja ostin hyllystä satunnaisen kirjan. Johdatusta oli todella matkassa, sillä kirja oli sen verran sopiva minulle ja tilanteeseeni, että siinä heti ensi lehdillä kerrottiin Jeesuksen kuolleen, että voisi saada synnit anteeksi. Ja jotenkin minulle sitten annettiin se usko tähän asiaan ja uusi lehti aukesi kirjan lisäksi myös elämässä (ja se päättynyt ihmissuhde ei vaivannut enää yhtään..). Kannatti huutaa Jeesusta apuun tunkiolla.

Mutta onhan niitä tunkioita sitten uskovan elämässäkin. Vaan kuitenkin saa lohduttautua: ”Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Ps. 34:20). Kipeimmistäkin asioista voi löytyä lohdullisia herkullisia matoja ja muita aarteita, kun on uskossa: kuoleman lähestyessä voi iloita uuden elämän alkamista taivaassa, uskovan läheisen menettäessään voi lohduttautua jälleennäkemisessä, sairastaessa Jumala voi puhua uusia asioita ja oppii luottamaan Herraan lisää, keskenmenon kohdatessa saa uskoa tapaavansa lapsensa taivaassa, ihmissuhteen jäädessä lyhyeksi saa luottaa, että kuoleman jälkeen on aikaa vielä tutustua paremmin ja siellä vasta kaikki suhteet saavat todellisen täyttymyksen, raskaassa työssä saa uskoa Jumalan kuitenkin koulivan ja opettavan uusia tehtäviä varten jnejne. Jumalaa tituleerataan Raamatussa myös ”kaiken lohdutuksen Jumalaksi” (2. Kor. 1:3). Hän sallii erinäisiä asioita, mutta myös lohduttaa niissä. Ei voi olla olemassa mitään sellaista tunkioasiaa, mitä Jumala ei voisi kääntää parhaimmaksi, ravinteikkaimmaksi ja muhevimmaksi elämän kasvualustaksi. (”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat” Room. 8:28). Mutta se vaatii sen, että Jeesus tarvitsisi päästää talikoimaan sinne tunkiolle.

Kanat olisivat varmaan mielellään menneet tunkiolle, mutta reitti ei ollut auki ja tunkiollakin kasvoi nokkosta ehkä vähän liikaa. Kuka haluaa tunnustaa syntisyytensä ja avata reitin Jeesukselle oman elämänsä tunkiolle? Ja kuka uskova tunnustaa, että edelleen on talikolla töitä myös omalla tunkiolla?

P.S. Kanat viettää nyt yöt häkissä, munii aamulla pesiin ja sen jälkeen ne päästetään tepastelemaan pihaan. Illalla ne saa ihan hyvin takaisin häkkiin. Tämä on upeaa, vapautta ja häkkiä sopivassa suhteessa! :)

Ymmärrys hoi

En ole oikein ymmärtänyt kunnolla sellaista, kun ihmiset antavat lemmikeilleen kaikenlaisia herkkuja. Karkkeja, kakkua jne. Että eihän ne ole edes terveellisiä ja että turhaan lihottavat lemmikkieläimiään sellaisilla. Että eihän ne elukat varmaan edes maista samalla lailla. No joo, parempi, ettei mielessään ihmettele enää jatkossa tätäkään asiaa.. Löysin tänään nimittäin itseni tarjoilemassa kanoille jäätelöä! Jäätelöä, vadelmia ja kirsikoita. Aivan älytöntä :) Vähän vaan, ettei tuu vatsanväänteitä, mutta kumminkin. Enpä olisi tätäkään voinut etukäteen uskoa tekeväni. Näin se mieli voi muuttua, kun asiat tulevatkin omalle kohdalle.

Ennen uskoontuloani en myöskään ymmärtänyt, mitä NIIN ihmeellistä siinä Jeesuksessa muka on. Että joo, kyllähän se viisaita puhui ja kehotti rakastamaan toisia ihmisiä, mutta että kuinka se nyt sitten kuitenkaan niin iso asia on, että siitä pitää niin meteliä pitää. Että kyllä minä uskon että Jeesus on Jumalan Poika, kuollut ja ylösnoussut, mutta että en vaan ymmärrä, miksi nuo jotkut uskovat näyttävät saavan asiasta vielä paljon enemmän irti. Sitten vasta kun tulin tilanteeseen, että päätin itse haluavani tutustua vielä paremmin Jeesukseen ja sain ymmärtää hänen kuolleen juuri minun syntieni tähden, niin yhtäkkiä ja yllättäin aloin itsekin saada asiasta paljon enemmän irti!

Kanat jäätelöllä:

Viheriäisillä niityillä

"Herra on minun paimeni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti." (Ps. 23)

Kanat oli tänään useamman tunnin viheriäisillä niityllä. Diaesityksen kuvia voi katsoa suurempana kun klikkaa pikkudiaesityskuvaa.

Kanojen vapautusrintama

Merkittäviä tapahtumia kanasektorilla: Eilen ensimmäinen kana käveli häkin ulkopuolella! Tämä oli pieni askel kanalle, mutta suuri harppaus kanalaumalle.

Tapahtumien kulku oli seuraava: Päätettiin siskoni kanssa vapauttaa vähän kanoja. Avattiin häkin ovi. Kukaan ei tullut ulos. Yritettiin hannu&kerttu-taktiikkaa eli ripotella jyviä oviaukon molemmin puolin, niin että joku kävelisi jyvien houkuttelemana ulos. Kukaan ei tullut ulos. Menin sisään häkkiin ja yritin hätyyttää kanoja kohti oviaukkoa, mutta kanat toimivat aivan kuin siinä olisi ollut seinä ja juoksivat vaan ympäri häkkiä. Lopulta oli pakko turvautua viimeiseen vaihtoehtoon. Ottaa yksi kana kiinni ja viedä se häkin ulkopuolelle. Kiinniotettavaksi tuli sitten kukas muu kuin Outolintu, jonka edelleenkin saa selvästi helpoiten kiinni. Näin Outolinnusta tuli ensimmäinen häkin ulkopuolella kävellyt kana! Ja kun Outolintu oli ulkopuolella, niin sitten sinne uskaltautui itse kävellen pari muutakin kanaa. Ne sitten jaloittelivat hetken aikaa ja sitten ohjailtiin ne takaisin häkkiin. Tänään puolestaan toin lautasella perunaa ja asetin sen häkin ulkopuolelle. Perunan houkuttelemina kaikki tulivat ulos. Ja sitten ne porukalla kävelivät jonkun aikaa pihassa. Tekivät pienen kierroksen. Jonka jälkeen sain ne vielä suht helposti ajettua takaisin häkkiin. Tässä kuvia näistä historiallisista hetkistä!


Outolintu ekana ulkona.

Peruna houkuttaa ylittämään esteet.

Kanaset niityllä.

Peräkanaa.

Uudet maisemat.

Tuonne häkkiin vaan kertyy paljon kanankakkaa aika lyhyessä ajassa, vaikka sitä siirrelläänkin. Ja sitten tulee kärpäsiä sinne pörräämään. On se nyt ollu kuitenkin hienoa, kun kanat on edes vähän jo jaloitellu vapaana! Ja kun kuulee niitä juttuja, että kanat on pihassa vapaana, niin kyllä sen pitäis käytännössä olla mahdollista. Ei ne nyt ainakaan mihinkään karkuun juossu, vaan pysy laumana ja rauhallisesti kävelivät ja tutkivat ympäristöä.

Mulla tuo häkki vaan niin jotenkin tulee nykyisten kirkko- ym. muiden seurakuntarajojen vertauskuvaksi. Että kuinka siinä on paljon hyvää, se antaa turvaa, siellä on ruokaa jne, mutta kuinka se kuitenkin on ihmistekoinen. Ja kuinka se estää täyden vapauden ja kuinka sitä paskaakin kertyy sinne ja kärpäsiä pyörii, kun ollaan pienissä rajatuissa ympyröissä. Että täyteen vapauteen meidät on tarkoitettu, vaikka se kuulostaa hurjalta ja melkein pelottavaltakin eikä oikein voi ymmärtää että kuinka niin voi olla. Mutta että kuitenkin voi.

Kun juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa Baabelissa, ja kun vapautuksen aika tuli, ensin lähti osa kansasta Jerusalemiin kaupunkia korjaamaan ja loput tulivat perässä myöhemmin (VT, Esra). Outolintu näytti muille kanoille esimerkkiä, että häkin ulkopuolellakin voi elää hyvää kanan elämää. Ja kun minä ensi kertaa kuulin, että on uskovia jotka eivät kuulu mihinkään nimelliseen seurakuntaan ajattelin että jaahas, mikähän harhaoppi tässä nyt on kyseessä. Mutta muiden esimerkistä sai havaita, että kyllä sellainenkin on täysin mahdollista, raamatullista ja vieläpä oikein siunattua.

Kanalauma pysyi lähellä toisiaan, vaikkei häkin seinät olleetkaan pitämässä niitä koossa. Halu pysyä yhdessä on niiden sisimmässä eikä tosiaan häkin vaikutusta. Sitä vaan ei voi tietää niin kauan kuin ollaan häkin sisällä. Ja uskovien sisimmässä on halu myös uskovien yhteyteen. Paljon paremmin tämä sisimpään laitettu laumahenki tulisi näkyviin, kun oltaisiin häkkien ulkopuolella.

Viimeksi tulleessa Kotimaa-lehdessä kerrottiin, kuinka mikään nykyisin olemassa olevista kirkkokunnista ei vastaa alkuseurakuntaa. Se nyt lienee itsestään selvää. Silloin oltiin todella vapaita kanoja ilman häkkien rasitteita. :) Huomaa vaan, että nykyään monen on vaikea uskoa että sellainen voisi olla enää mahdollista. Mutta miksi ei? Ainakin siinä vaiheessa siihen pitää pyrkiä, kun nykyhäkit ovat niin täynnä paskaa ja kärpäsiä, ettei siellä voi enää olla sairastumatta!

Nykytilanne on tämä: kanat on häkeissä ja välillä ulkopuolella. Molemmissa on hyvä. Ja asioissa pitää edetä sillä aikataululla, minkä kokee oikeaksi. Tärkeintä on kuunnella paimenen eli Jeesuksen ääntä, jonka sisimmässään saa ymmärtää. Kuinka Hän itse kutakin paimentaa. Joskus voi kulku olla erisuuntaan kuin muulla laumalla, muttei turhaan sekään.

”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin kuin oikein on. Niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi.” (Hes. 34:11,12,16,22)

PS. Ihmisillä on niin kova halu kategorisoida. Selvyyden vuoksi: en kannata EVR:n (Eläinten vapautusrintama) toimintatapoja ja -periaatteita, vaikka kanojen vapauttamista olenkin harrastanut! ;)

Satumaa-tango

Muistelen että joskus oli kauhea haloo siitä, voiko kirkossa esittää Satumaa-tangoa. Lopputulosta en muista. Tässä nyt vastaavaa haloota. Voiko kanablogissa esittää Satumaa-tangon?? Sellainen on tuossa videolla! Voin taata, että kuulostaa aika järkyltä. Ja voin hyvin kuvitella kaiken sen myötähäpeän jota kuulija kokee ja oon samaa mieltä kaikkien niiden kans kenen mielestä se on pohjanoteeraus.. ;) Mutta nyt voi jokainen tutkia ja koetella, että voiko kanablogissa esittää Satumaa-tangon. Onko se Raamatun mukaista toimintaa?

Voiko kirkossa soida Satumaa? Eikös kirkot sitten kumminkin ole vain rakennuksia? Seinät ja katto. Vanhoja ja arkkitehtuuriltaan hienoja rakennuksia. Joissa on niin kaameat penkit, ettei niissä millään meinaa pystyä ainakaan tuntia kauempaa olemaan. Sitten on maalauksia ja muita koristuksia, joita voi yrittää katsella, jos meinaa nukahtaa puheiden aikana. Ja se alttari, jolle ei ole mun ymmärryksen mukaan mitään perustetta Raamatussa. Onhan se kätevä kynttiläteline, mutta en kyllä itse ole Raamattua lukiessa havainnut, että semmoisia kuuluisi Uuden Liiton aikana enää pykäillä. Vanhan Liiton aika ennen Jeesuksen uhrikuolemaa oli mun käsittääkseni eri juttu tässäkin asiassa.

”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä” (Apt. 17:24). ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes. 66:1). Jeesukseen uskovista todetaan: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef. 2:19-22). ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi” (1. Piet. 2:5) ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun [Jeesuksen] nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20).

Eikös noista Raamatunkohdista voisi ymmärtää, ettei mikään käsintehty rakennus ole toistansa pyhempi? Vaan että Jumala asustelee uskovien ihmisten sisimmässä. Ja kun näitä ”eläviä kiviä” on koossa kaksi tai useampia, niin siinä Jumalalle todellista rakennusta ja alttaria.

Itse olen kokenut Jumalan läsnäoloa kirkkoja enemmän mm. junassa, ihmisten olohuoneissa, traktorissa, työhuoneissa, keittiössä, autossa, kävelylenkillä, saunassa, erilaisissa kerhotiloissa jne. Joillekin taas Jumalan läsnäolon paikkoja ovat olleet sairaalat ja vankilat. Mutta sitten tietysti myös eri hengellisten järjestöjen omistamat rakennukset ja kirkkorakennukset. Mutta ettei yhtään enempää ne kirkot kuin mikään muukaan paikka.

Se on varmaan se kirkkojen kaikuminen, mikä saa ne tuntumaan jotenkin erilaisilta paikoilta. Siellä kun kertoo vieruskaverilleen normaaliin puheääneen jotain niin senhän kuulee puoli kirkkoa. Sitten on pakko olla hiirenhiljaa. Joka taas luo sellaisen mielleyhtymän, että kun astuu kirkkoon niin että siellä on muka jotenkin pyhempää ja pitäisi olla hiljempaa vaikka oikeasti ei vaan halua, että kaikki kuulee mitä on sanomassa. En kyllä löydä Raamatusta missään kohtaa sellaista, että pitäisi rakentaa kauhean isoja kaikuvia kivirakennuksia kamaline penkkeineen ja että sais vain kuiskia. Paavali välittää sen sijaan tällaisia terveisiä: ”Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.” (1. Kor. 16:19). Ja mä luulen että Akylaalla ja Priskalla oli mukavat sohvat! :) Tai sitten olivat rennosti lattialla. Muttei ainakaan kiduttavilla keskiaikaisilla penkeillä, joista en ihmettelisi vaikka niiden design olisi suoraan pimeyden henkivalloista lähtöisin, kun kaikki energia puheiden kuulemisesta menee siihen kun vaihtelee asentoa..

Ja sitten vielä yksi paikka kohdata Jumala: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” (Matt. 6:6). Missä vaan omassa olossa voi rukoilla, vaikka huussissa. ”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?” (Ps. 139:7).

Ajattelisin että olis oleellisempaa miettiä, että saako jossain rakennuksessa olla alttareita ja saako jotain rakennusta sanoa pyhemmäksi paikaksi kuin jotain muuta, kuin että saako laulaa Satumaa-tangoa.

Maamunat & 'Rakkaus on lumivalkoinen'

Pihaan oli tänään ilmestyny maamunia. Siis noita sieniä, jotka on ensin valkoisia palloja ja sitten myöhemmin tummuvat ja niistä tussahtaa itiöpölyä. Kai ne valkoisuudessaan ja pyöreydessään hiukan munilta näyttävätkin, että muna-nimitys on ymmärrettävä.

Olin viime viikolla käymässä ilmaiskonsertissa, jossa Jussi Hakulinen esitti kappaleensa Rakkaus on lumivalkoinen. Mitenkähän tää nyt mulla yhdistyy noihin maamuniin..? Tuossa kauniissa sävellyksessä on perin kaipaava ja tunteikas kertosäe:

”Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
on puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen,
voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.”

Aika monien suomalaisten mielestä tää on hyvä kappale. Siltä vaikutti siellä konsertissakin. Että moni tunnustautui kaipaamaan lumivalkoista rakkautta, joka ei loppuisi. Kukapa meistä ei? Jotenkin se rakkauden kaipuu vaikuttaa aivan kuin ihmisyyden ytimeltä.

Evoluutioteorian mukaan lajit ovat kehittyneet toisista lajeista, ja siinä on sitten aina jostain muodostunut uusia ominaisuuksia, jotka auttaisivat pärjäämään paremmin luonnossa. Teorian mukaan ihminen olis sitten jossain vaiheessa jollain lailla kehittynyt apinasta. Mutta eihän tää vaan voi olla totta! Miten ihmeessä nimittäin ihmisessä oleva rakkauden kaipuu olisi jollain lailla edistänyt hengissä selviämistä? Sanotaan että jollekin apinalle olis jonkin mutaation vaikutuksesta muodostunut rakkaudenkaipuu. Niin miten tämä yksilö sitten olisi ollut jotenkin selviytyjä? Sydänsuruinen apina. Istuu lakonisena puussa mieli maassa, eikä jaksa tehdä elettäkään hankkiakseen ruokaa. Muut hoivaavat jälkeläisiään vimmatusti vaistojensa ohjaamina, mutta sydänhaavainen rakkaudenkaipuinen apina lähtee yksistään erämaahan haikailemaan ja kuihtuu sinne. Miten evoluutio olisi voinut kehittää rakkauden, joka saa ihmisen toimimaan täysin epärationaalisesti? Antamaan oman ruokansa toiselle, vaikka olisi nälkä itsellä? Eikö rakkauteen kykenevät olisivat kuolleet ensimmäisinä, jos kaikki olisi vain pelkkää kemiaa, fysiikkaa, biologiaa ja vaistojen varaista toimintaa?

Raamattu kertoo mielestäni huomattavasti paremman selityksen sille, miten ihminen on tullut Tellukselle ja miksi meissä on sisäänrakennettu tarve tulla rakastetuiksi. 1. Moos. 1:27: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa.” Kuvan mallista eli Jumalasta taas kerrotaan: ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8).

Jussi Hakulisen laulussa rakkaudelle käy kuin maamunalle. Se tummuu ja tussahtaa pois. Aito kananmuna sen sijaan ei tussahda, vaan säilyttää valkoisuutensa. Tosi monien ihmisten ongelmana on se, että etsii rakkautta väärästä paikasta. Voisi varmaan sanoa, että jokainen tekee niin jossain vaiheessa elämäänsä, kuka sitten pidemmän, kuka lyhyemmän aikaa. Kun kerran Jumala on rakkaus, niin olisi hyvä, jos voisi ensin kokea ja ymmärtää sen. Silloin ei tarvitsisi odottaa keltään ihmiseltä sellaista mitä hänellä ei luonnostaan ole. Jokaisessa oleva kyky rakastaa on Raamatun mukaan alun perin Jumalasta lähtöisin. Mutta ne alkuvarastot voi sitten loppua jossain vaiheessa, jos ei saa Jumalalta lisää rakkautta.

Jumalan rakkauden yhteyteen pääsee tällä lailla: ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:9-10). Tuossa siis kerrotaan, että kun elää Jeesuksen kautta, voi olla yhteydessä Jumalaan, joka on rakkaus. Mutta sitä ei voi tietenkään ymmärtää, jos ei ole itse kokenut. Ja onhan se monella lailla vajavaista sen jälkeenkin, mutta erilaista elämää kuitenkin.

Jussi Hakulisen laulun jossain säkeistössä on sanat: ”miten kaunis voikaan olla maa, vaikkei ole Jumalaa.” Siinä selviää, miksi hänen tuntemansa rakkauskin on ollut vain pienen hetken lumivalkoista. Jeesuksen opetuslapsi Johannes sanoittaa toiseen sävyyn: ”Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä [Jeesukselta] kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.” (1. Joh. 1:5) ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:18-19).

En nyt muuten sitten aio ottaa kuitenkaan kukkoa. Mutta tuskin se kanoja haittaa. Eivät ne nyt tuolla näytä kaipauksessa riutuvilta ollenkaan. Samaa ei voi sanoa kaikista niistä Jumalan kuvista, joita olen tässä viime aikoina tavannut! :)