Tapahtumien kulku oli seuraava: Päätettiin siskoni kanssa vapauttaa vähän kanoja. Avattiin häkin ovi. Kukaan ei tullut ulos. Yritettiin hannu&kerttu-taktiikkaa eli ripotella jyviä oviaukon molemmin puolin, niin että joku kävelisi jyvien houkuttelemana ulos. Kukaan ei tullut ulos. Menin sisään häkkiin ja yritin hätyyttää kanoja kohti oviaukkoa, mutta kanat toimivat aivan kuin siinä olisi ollut seinä ja juoksivat vaan ympäri häkkiä. Lopulta oli pakko turvautua viimeiseen vaihtoehtoon. Ottaa yksi kana kiinni ja viedä se häkin ulkopuolelle. Kiinniotettavaksi tuli sitten kukas muu kuin Outolintu, jonka edelleenkin saa selvästi helpoiten kiinni. Näin Outolinnusta tuli ensimmäinen häkin ulkopuolella kävellyt kana! Ja kun Outolintu oli ulkopuolella, niin sitten sinne uskaltautui itse kävellen pari muutakin kanaa. Ne sitten jaloittelivat hetken aikaa ja sitten ohjailtiin ne takaisin häkkiin. Tänään puolestaan toin lautasella perunaa ja asetin sen häkin ulkopuolelle. Perunan houkuttelemina kaikki tulivat ulos. Ja sitten ne porukalla kävelivät jonkun aikaa pihassa. Tekivät pienen kierroksen. Jonka jälkeen sain ne vielä suht helposti ajettua takaisin häkkiin. Tässä kuvia näistä historiallisista hetkistä!
Outolintu ekana ulkona.
Peruna houkuttaa ylittämään esteet.
Kanaset niityllä.
Peräkanaa.
Uudet maisemat.Tuonne häkkiin vaan kertyy paljon kanankakkaa aika lyhyessä ajassa, vaikka sitä siirrelläänkin. Ja sitten tulee kärpäsiä sinne pörräämään. On se nyt ollu kuitenkin hienoa, kun kanat on edes vähän jo jaloitellu vapaana! Ja kun kuulee niitä juttuja, että kanat on pihassa vapaana, niin kyllä sen pitäis käytännössä olla mahdollista. Ei ne nyt ainakaan mihinkään karkuun juossu, vaan pysy laumana ja rauhallisesti kävelivät ja tutkivat ympäristöä.
Mulla tuo häkki vaan niin jotenkin tulee nykyisten kirkko- ym. muiden seurakuntarajojen vertauskuvaksi. Että kuinka siinä on paljon hyvää, se antaa turvaa, siellä on ruokaa jne, mutta kuinka se kuitenkin on ihmistekoinen. Ja kuinka se estää täyden vapauden ja kuinka sitä paskaakin kertyy sinne ja kärpäsiä pyörii, kun ollaan pienissä rajatuissa ympyröissä. Että täyteen vapauteen meidät on tarkoitettu, vaikka se kuulostaa hurjalta ja melkein pelottavaltakin eikä oikein voi ymmärtää että kuinka niin voi olla. Mutta että kuitenkin voi.
Kun juutalaiset olivat pakkosiirtolaisuudessa Baabelissa, ja kun vapautuksen aika tuli, ensin lähti osa kansasta Jerusalemiin kaupunkia korjaamaan ja loput tulivat perässä myöhemmin (VT, Esra). Outolintu näytti muille kanoille esimerkkiä, että häkin ulkopuolellakin voi elää hyvää kanan elämää. Ja kun minä ensi kertaa kuulin, että on uskovia jotka eivät kuulu mihinkään nimelliseen seurakuntaan ajattelin että jaahas, mikähän harhaoppi tässä nyt on kyseessä. Mutta muiden esimerkistä sai havaita, että kyllä sellainenkin on täysin mahdollista, raamatullista ja vieläpä oikein siunattua.
Kanalauma pysyi lähellä toisiaan, vaikkei häkin seinät olleetkaan pitämässä niitä koossa. Halu pysyä yhdessä on niiden sisimmässä eikä tosiaan häkin vaikutusta. Sitä vaan ei voi tietää niin kauan kuin ollaan häkin sisällä. Ja uskovien sisimmässä on halu myös uskovien yhteyteen. Paljon paremmin tämä sisimpään laitettu laumahenki tulisi näkyviin, kun oltaisiin häkkien ulkopuolella.
Viimeksi tulleessa Kotimaa-lehdessä kerrottiin, kuinka mikään nykyisin olemassa olevista kirkkokunnista ei vastaa alkuseurakuntaa. Se nyt lienee itsestään selvää. Silloin oltiin todella vapaita kanoja ilman häkkien rasitteita. :) Huomaa vaan, että nykyään monen on vaikea uskoa että sellainen voisi olla enää mahdollista. Mutta miksi ei? Ainakin siinä vaiheessa siihen pitää pyrkiä, kun nykyhäkit ovat niin täynnä paskaa ja kärpäsiä, ettei siellä voi enää olla sairastumatta!
Nykytilanne on tämä: kanat on häkeissä ja välillä ulkopuolella. Molemmissa on hyvä. Ja asioissa pitää edetä sillä aikataululla, minkä kokee oikeaksi. Tärkeintä on kuunnella paimenen eli Jeesuksen ääntä, jonka sisimmässään saa ymmärtää. Kuinka Hän itse kutakin paimentaa. Joskus voi kulku olla erisuuntaan kuin muulla laumalla, muttei turhaan sekään.
”Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen laumastaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin minä pidän huolen lampaistani, ja minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin kuin oikein on. Niin minä tahdon vapauttaa lampaani, etteivät ne enää jää ryöstettäviksi.” (Hes. 34:11,12,16,22)
PS. Ihmisillä on niin kova halu kategorisoida. Selvyyden vuoksi: en kannata EVR:n (Eläinten vapautusrintama) toimintatapoja ja -periaatteita, vaikka kanojen vapauttamista olenkin harrastanut! ;)
