Kyllä mua nyt koetellaan.. Vai eikö muka? Kattokaa ny mikä kukko!! Otin tuon kuvan tässä illalla lähikaupungin puiston lintuhäkistä. Siellä se oli ja kiekui! Täydellinen kukko. Yritin ottaa videolle sen kiekumista, mutta se ei onnistunut, kun kiekaisu oli jo melkein ohi siinä vaiheessa kun kamera reagoi. Minä sitten verkkojen läpi epätoivoisesti valokuvasin tuota valtavan upeeta kukkoa. Siellä se oli, joidenkin ihme kirjokanojen seassa. Kirjokanojen, haloo!! Kyllä valkoisen leghornin kuuluis olla valkoisten leghornien kans. Voi että mikä pyrstö! Mikä kaula! Mikkä koipireidet! Mikä selän kaari! Upein koskaan näkemäni kukko, enkä voinu saada sitä ittelleni.. Tai siis kanoilleni. Että se kuulu jollekin toiselle. Kun tulin kotiin ja kattelin kanoja, niin ne näyttivät juuri siltä, että olisivat kaivanneet tuota komistusta kaveriksi. :(
Uskovan elämään kuuluu kyllä paljon kovia paikkoja ja koettelemuksia. Siis tosi paljon kovempia kuin tämä juttu. :) Muttei turhaan kuitenkaan: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa" (Hebr. 12:6) "Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut." (Hebr. 12:11).
