sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Pää pölkyllä -murheet

Kanat ovat olleet täällä nyt kuukauden päivät. Kyllä ne aika erilaisesti käyttäytyvät nyt kuin ensimmäisillä viikoilla. Tuolloin ne lähinnä kyyhöttivät yhdessä paikassa, olivat hiljaisia ja söivät vain munitusrehua. Nyt ne puolestaan kulkevat rohkeasti ympäri häkkiä, syöksähtelevät ötököiden perään, kaakattavat välillä lujaakin ja ottavat multakylpyjä. Munitusrehu ei ole enää ollenkaan herkkuruokaa, vaan innolla syöksyvät kaikkien ruuantähteiden perään mitä niille annetaan ja kauransakin etsivät mieluummin maasta kuin ottavat ruokakupista. Ainakin kolme nukkuu yönsä orrella. Eikä Outolintukaan enää oleile yksinään ja hakkaa nokallaan pahvilaatikkoon, vaan on touhukas kana muiden joukossa. Huoneestani näen häkähäkkiin ja tätä kirjoittaessa siellä on käynnissä kova kuopiminen ja nokkiminen. Kaikki siellä heltat heiluen touhaavat jotakin. On ne niin upeita!

Mutta minkähän takia ihmisen luonteeseen kuuluu niin usein asioiden murehtiminen etukäteen? Minäkin nimittäin olen aina välillä huomannut murehtivani, että mites sitten syksyllä. Että kuinka sitten voisi nätisti järjestyä se hetki, kun kanojen pitäisikin päättää päivänsä? Ja kuka sen osaisi hienosti hoitaa? Ja miltä minusta sitten tuntuu? Ja miltä kanoista tuntuu? Ja kuuluuko täältä kauheaa kananhuutoa, veri roiskuu ja päättömiä kanoja lentää ympäriinsä? Ja sitten keräilen hervottomia päitä?? Ja koko kesästä jääkin mieleen vain veriset päät pölkyllä???

Aika monissa asioissa on kyllä saanut opetella sitä, että asiat vain pitää jättää Jumalan huoleksi. Ainakin sellaiset, joille ei itse voi mitään. Ja sellaisia asioita on aika paljon. Jumala tietää, että turha murehtiminen kuuluu helposti ihmisen luonteeseen ja juuri siinäkin asiassa Hän haluaa olla apuna ja tukena. Että oppisi luottamaan Häneen pienissä ja isoissa asioissa. Raamatussa on paljon kehotusta juuri tähän asiaan. ”Kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:27). ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34). "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen" (1. Piet. 5:7). ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi” (Fil. 4:6). ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen” (Ps. 55:23).

Aion nyt täten heittää kanojen päivien päättymisen Herran murheeksi, ja itse vain yrittää olla miettimättä sitä. Jumala saa johdattaa asian niin kuin parhaaksi näkee. Jos tuokin nyt vähän vaikean tuntuinen asia sitten voisi vaikka jotenkin tulla vielä hienoksikin asiaksi, kun Jumala saisi vapaat kädet johdattaa sen, eikä itse yrittäisi väkisin suunnitella mitään. Minä en kyllä pysty noilta niskoja napsauttamaan. Nyt sitten vaan mielenkiinnolla katsotaan, miten asia lopulta järjestyy, kuka sen sitten tekee vai meneekö asia jotenkin muulla lailla. Haluan nyt vain iloita jokaisesta päivästä kun kanat on. Ja tietysti Jumala voi vaikuttaa minussa myös sellaista mielenmuutosta, että syksymmällä olenkin aivan innoissani kanantaposta ja höyhennyksestä!! ”Sillä Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark. 10:27)!