Jotakin perin oleellista kanalaumastani puuttuu. Se on tietysti kukko. Urospuolinen kana eli kukko. Kukon kieuntaa ei tässä pihassa kuulu. Enkä voi kertoa mitään kukosta, kun sellaista ei ole. Yhtään en osaa kuvitella, miten se kukko oikein käyttäytyisi. Suojelisiko se kanoja jotenkin? Olisiko se kovinkin aggressiivinen? Vai leppoisa tapaus? Kukosta olisi varmasti paljon kerrottavaa! Mutta nyt en osaa edes arvailla, että millainen se olisi. Ja käyttäytyisivätkö kanat jotenkin toisin, jos olisi kukko mukana? Olen ainakin kuullut, että kanat eivät noki toisiaan niin paljon kun on kukko laumassa. Onneksi tässä laumassa kanat eivät toisiaan nyt keskenäänkään pahemmin kiusaa.
Jos olisi se kukko! Siitä voi vain haaveilla ja kuunnella toisten kertomuksia kukoista. Mattopyykillä eräs nainen kertoi kukosta, joka oli ollut heillä hänen lapsuudessaan. Kertoja oli pikkutyttönä vähän kai jotenkin kiusannut kukkoa ja saanut sitten tuta takaisin. Kyseinen kukko ei meinannut päästää kertojaa huussista ulos, vaan odotti kimpaantuneena oven takana. Kuulemma sitä oikein pelkäsi, kun se saattoi satuttaa lujasti nokkimalla ja potkimalla jalkojensa sapeleilla. Eräs ystävä taas kertoi heidän lemmikkikukostaan, joka seurasi pihassa kaikkialle, mihin ihmisetkin menivät. Että oli oikein ihana kukko. Ja minä sitten olen vain näiden kertomusten varassa. Kanojenhakureissulla ollessani eräältä ystävältäni kuulin, että jostain olisi saanut kukon 10 eurolla. Mutta kiekuja jäi sitten hakematta. Vieläköhän sen saisi? Kuinkahan nopeasti kanat tutustuisivat kukkoon ja toisinpäin? Olisikohan kukosta turvaa kanojen vapauttamissuunnitelmiani ajatellen?
Koska siis tässä minun kesäkanatarhassani ei ole kukkoa, niin en nyt voi tehdä omia havaintoja eri kanasukupuolten käyttäytymisestä enkä tämän kokemuksen puutteen vuoksi voi tehdä siitä vertauksia vaikka miesten ja naisten suhteenkaan. Yleensähän ei kannata kauheasti puhua sellaisesta mistä ei ole omia kokemuksia. Tai ainakaan väittää tietävänsä miten asiat ovat, jos ei itse ole niitä kokenut. Mutta Raamattuun pohjautuen kai voi kuitenkin jotakin kertoa..?
Samanlaisista munista kuoriutuu kukkoja ja kanoja. Ja Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi (1. Moos. 1:27). Vaivutti Adamin anestesiaan ja teki kylkiluusta Eevan. Jos tuntuu puolisonsa tavatessaan, että on löytänyt toisessa kadoksissa olevan osansa/puoliskansa, niin se on ihan raamatullinen tunne. (Luin jostain että sana kylkiluu olisi huonosti käännetty. Ettei naista tehty kylkiluusta, vaan Adam pistettiin jotenkin puoliksi ja siitä toisesta puolesta tehtiin Eeva. Jos jollakin on kuitenkin hebrean taitoisena toinen käsitys, niin en todellakaan väitä tietäväni alkutekstiä tässä enkä missään muussakaan kohtaa. Minusta tuo oli vain mielenkiintoinen juttu. Mutta kylkiluukin kelpaa hyvin. Yhdestä ja samasta lähtöisin ja irrotettu; siitä kai se kaipaus toiseen on syntyjään.)
Kun kerran Jumala keksi tämän ajatuksen, että pistetäänpä ihminen puoliksi ja elämään kahdenlaisissa erilaisissa paketeissa, niin onhan Hänellä sitten parhaat mahdolliset ohjeet myös siihen, kuinka tämä yhteiselo parhaiten sujuu. Raamattu on paras parisuhdekirja. Mutta harva pystyy ottamaan vastaan näitä Jumalan vinkkejä suhteeseen, jos ei muuten elämässään etsi Jumalan tahtoa ja kysele Jumalalta neuvoja. Sen verran vieraita ne ovat syntiinlankeemuksen kärsineen ihmiskunnan, siis joka ihmisen, luonnolliselle mielelle, että jokaisen ihmisen kohdalla Jumalan täytyy tehdä jotain työtään, että pystyy ottamaan näitä vinkkejä vastaan.
”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.” (Ef. 5:25,28). ”Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niin kuin Herralle. Mutta niin kuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.”(Ef. 5:22,24). ”Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niin kuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä.” (Ef. 5:33).
Näitä kun lukee niin ainakin naisilta nousee höyry päästä, jos Herra ei ole mielessä näillä alueilla päässyt vaikuttamaan. Ja varmaankin kaikki voivat todeta, että ihmiselle itselleen ja omin avuin suoritettavaksi nuo ovat mahdottomia tehtäviä. Mission Impossible. Kukaan nainen ei luonnostaan halua olla alamainen eikä kukaan mies voi rakastaa ketään niin kuin Jeesus rakastaa. Mutta tuossa se on. Haaste ja resepti. Sitten voi vain rukoilla, että Herra vaikuttaisi itsessä tuollaisiakin asioita. Jokaisen omassa vapaaehtoisuudessa, ei toista käskien vaan Jumalan muovatessa ja opettaessa ja vaikuttaessa pikkuhiljaa. Jotenkin vaan luulisin, että tuota kautta tulevat suurimmat siunaukset yhdessä ja yhtenä elämiseen. ”Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.” (Mark. 10:8).
Tämä on valtavan rikas ja iso alue. Raamatussa on paljon muitakin kohtia miehenä ja naisena elämiseen liittyen. Niitä kannattaa ehdottomasti tutkia. Ja hommata kristillisiä parisuhdekirjoja, jos ei ole sellaisia koskaan lukenut (vaikkei olisikaan puolisoa). Ovat tosi mielenkiintoisia. Ja käydä kristillisissä avioparitapahtumissa ja –leireillä. Sellaisille voi mennä ketkä vaan, jotka haluavat vaikka ymmärtää toisiansa piirun verran paremmin. Ei todellakaan tarvitse olla ero jo mielessä ja sitten viimeisenä oljenkortena tarttua tällaiseen, vaan ihan vain yhteisen kiinnostuksen vuoksi kannattaa mennä kuuntelemaan aiheista koska tahansa.
Mutta voivoivoivoivoi, kun kanaparoilla ei ole kukkoa!!!
(Voin kuvitella ystävieni virnistelevän, kun lukevat kuinka täällä blogisti huokailee, että voi kun olis se kukko ja että kun voi vain yrittää kuvitella, että minkälaista olis, jos olis se kukko.. ;) Älkää nyt kovinkaan paljon kuitenkaan lukeko rivien välistä! :) )
