Viime viikon matkalla kerroin tietysti myös muille matkalaisille hiukan kanoista ja minulta kysyttiin vitsinä nokkela kysymys: ”Aiotko perustaa oman pakkaamon?” Kysymyksen humoristisuuden ymmärtääkseen täytyy olla hieman perillä suomalaisista kananmunantuotantokuvioista. Ongelmana on nimittäin alan hajanaisuus. Munia pakkaa liian moni keskenään kilpaileva taho ja sen takia kanojen pitäjälle munista jäävä hinta on ollut alhainen. Vaikka tuotantosuunta on muutenkin pieni eikä kanaloita ole kovin monia, siitä huolimatta pieni joukko on hajaantunut keskenään kilpaileviin tahoihin. Kauppa pystyy sitten raakasti kilpailuttamaan näitä keskenään kilpailevia tahoja, jonka seurauksena kanojen arvokkaita munia myydään mitättömään hintaan alan jakautumisen tähden. (Maaseudun Tulevaisuus 2.7.08.)
Yksi syy siihen, miksi pakkaamoita on niin monia, on se että sellaisen perustaminen on suhteellisen helppoa. Varsinainen tuotehan on jo valmiissa säilyvässä pakkauksessa. Sitten munia vain lajitellaan koon mukaan, ne leimataan ja laitetaan kennoihin.
Viimeisen vuoden aikana on taas tullut munakenttään uusia pakkaamoja ja uudenmallisia kennoja. Kaupassa kuluttaja sitten katselee munapakkauksia ja vertailee hintoja. Kennon ulkonäkö voi olla jopa ratkaiseva tekijä munia ostettaessa. Kun ne munat näyttävät niin samoilta. Onhan niidenkin tuotantotavoissa ja kanojen ruokinnassa ja ties missä munien laatuun vaikuttavissa tekijöissä myös paljon eroja, mutta harva jaksaa perehtyä sellaisiin asioihin, kun kerran munat vaan näyttävät ja maistuvatkin aika samanlaisille.
Tilanne munasektorilla on jokseenkin samanlainen kuin tilanne kristillisissä piireissä. Opiskeluaikanani Helsingissä katselin joskus Hesarista hengellisten tilaisuuksien ilmoituksia, kun olisi tehnyt mieli mennä johonkin. Mutta niitä eri tahojen ilmoituksia oli kuin sieniä sateella ja niin monenlaisia mistä ei yhtään ottanut selvää, että onko tämä hyvä tilaisuus vai kenties pahimmillaan jotain aivan harhaoppia, että sillä kertaa en tainnut loppuviimein lähteä yhtään mihinkään. Erilaisia tahoja, seurakunniksi itseään sanovia piirejä, yhdistyksiä, kirkkokuntia ja järjestöjä on niin paljon, ettei ole ihme, että hengellisistä asioista varovasti kiinnostunut päätyy lopulta jäämään kotiin teeveen ääreen. Niin minäkin taisin tuolloin tehdä.
Munapakkaamoita on suht helppo perustaa, koska muna tulee valmiina. Ja seurakunniksi itseään nimittäviä yhdistyksiä on suht helppo perustaa, koska Jumala on jo tehnyt sen, että joku on tullut uskoon. Kautta historian muodostettu ja edelleen muodostetaan omia isompia tai pienempiä porukoita, vaikkei se välttämättä ollenkaan ole Jumalan tahdon mukaista toimintaa.
Munat tulevat kanoista samannäköisinä. Tuottaja/pakkaamo sitten lätkäisee niihin leimansa ja laittaa ne juuri tuon pakkaamon omiin kennoihin. Kun ihminen uudestisyntyy eli tulee uskoon, hän kuuluu vain sille joka tuon asian teki, eli Jumalalle. Mutta koska tämä tapahtuu usein jotenkin muiden uskovien vaikutuspiirissä tai jonkun hengellisen yhteisön tilaisuuksissa, niin yleensä jo heti alkumetreillä uskovalle vain tarttuu myös joku leima kylkeen myös tästä yhteisöstä. Ja sitten ollaan samanlaisessa kennossa toisten kanssa. Ja saatetaan katsoa vähän karsastellen toisenlaisessa kennossa olevia uskovia. Pakkaukset ovat niin hallitsevia, että on vaikea niiden läpi nähdä, että munathan ovat itse asiassa aivan samanlaisia. Ja ulkopuolelta tilannetta katselevat eivät ymmärrä miksi on niin paljon erilaisia kennoja, kun samanlaisiahan muniahan niissä on.
Erilaisen leimat ja kennot ovat ihmistekoisia ja samoin on hengellisellä puolella: ”Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat.. eriseurat, lahkot.” (Gal. 5:20). Uskovat olisi tarkoitus tuntea siitä että he ovat yhtä (Joh. 17:23). Pelkkinä munina, kennoitta ja leimoitta samassa korissa, jonka kyljessä ei ole minkään pakkaamon nimeä.
Jos hengelliset asiat kiinnostavat, muttei tiedä minne menisi, niin paras on rukoilla Jumalalta johdatusta ja mennä sitten vaan johonkin. Tai käydä katsomassa useammissa eri piirien eri tilaisuuksissa. Mitä enemmän tuodaan esiin Raamattua ja mitä vähemmän kyseisen tahon historiaa, perinteitä, jäsenyyksiä, kaavamaisia toimintoja, muita käsikirjoja tai perustajahenkilöä, sen parempi. Nämä jälkimmäiset ovat niitä pakkaamon vaikutuksia. Jumala taas vaikuttaa seuraavia asioita: ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Tällaisia havaitessaan kannattaa mennä mukaan.
Jumala vaikuttaa niin monissa paikoissa ja monella tavalla, kennoissa ja niiden ulkopuolella. Parasta on kun antaa Jumalan johdattaa juuri sille paikalla jokaisen yksilön, kun Hänen suunnitelmissaan on. Onko sinun paikkasi Herran resepteissä munakkaassa, lätyissä, täytekakussa, lihapullissa, marengissa vai jossain muussa? :)
En ole aikeissa perustaa omaa pakkaamoa. Näiden kanojen munien olisi tarkoitus pysyä leimattomina.
