Voiko kirkossa soida Satumaa? Eikös kirkot sitten kumminkin ole vain rakennuksia? Seinät ja katto. Vanhoja ja arkkitehtuuriltaan hienoja rakennuksia. Joissa on niin kaameat penkit, ettei niissä millään meinaa pystyä ainakaan tuntia kauempaa olemaan. Sitten on maalauksia ja muita koristuksia, joita voi yrittää katsella, jos meinaa nukahtaa puheiden aikana. Ja se alttari, jolle ei ole mun ymmärryksen mukaan mitään perustetta Raamatussa. Onhan se kätevä kynttiläteline, mutta en kyllä itse ole Raamattua lukiessa havainnut, että semmoisia kuuluisi Uuden Liiton aikana enää pykäillä. Vanhan Liiton aika ennen Jeesuksen uhrikuolemaa oli mun käsittääkseni eri juttu tässäkin asiassa.
”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä” (Apt. 17:24). ”Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkojeni astinlauta. Mikä olisi huone, jonka te minulle rakentaisitte, mikä paikka olisi minun leposijani?” (Jes. 66:1). Jeesukseen uskovista todetaan: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä. (Ef. 2:19-22). ”Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi” (1. Piet. 2:5) ”Missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun [Jeesuksen] nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20).
Eikös noista Raamatunkohdista voisi ymmärtää, ettei mikään käsintehty rakennus ole toistansa pyhempi? Vaan että Jumala asustelee uskovien ihmisten sisimmässä. Ja kun näitä ”eläviä kiviä” on koossa kaksi tai useampia, niin siinä Jumalalle todellista rakennusta ja alttaria.
Itse olen kokenut Jumalan läsnäoloa kirkkoja enemmän mm. junassa, ihmisten olohuoneissa, traktorissa, työhuoneissa, keittiössä, autossa, kävelylenkillä, saunassa, erilaisissa kerhotiloissa jne. Joillekin taas Jumalan läsnäolon paikkoja ovat olleet sairaalat ja vankilat. Mutta sitten tietysti myös eri hengellisten järjestöjen omistamat rakennukset ja kirkkorakennukset. Mutta ettei yhtään enempää ne kirkot kuin mikään muukaan paikka.
Se on varmaan se kirkkojen kaikuminen, mikä saa ne tuntumaan jotenkin erilaisilta paikoilta. Siellä kun kertoo vieruskaverilleen normaaliin puheääneen jotain niin senhän kuulee puoli kirkkoa. Sitten on pakko olla hiirenhiljaa. Joka taas luo sellaisen mielleyhtymän, että kun astuu kirkkoon niin että siellä on muka jotenkin pyhempää ja pitäisi olla hiljempaa vaikka oikeasti ei vaan halua, että kaikki kuulee mitä on sanomassa. En kyllä löydä Raamatusta missään kohtaa sellaista, että pitäisi rakentaa kauhean isoja kaikuvia kivirakennuksia kamaline penkkeineen ja että sais vain kuiskia. Paavali välittää sen sijaan tällaisia terveisiä: ”Monet tervehdykset Herrassa lähettävät teille Akylas ja Priska sekä heidän kodissaan kokoontuva seurakunta.” (1. Kor. 16:19). Ja mä luulen että Akylaalla ja Priskalla oli mukavat sohvat! :) Tai sitten olivat rennosti lattialla. Muttei ainakaan kiduttavilla keskiaikaisilla penkeillä, joista en ihmettelisi vaikka niiden design olisi suoraan pimeyden henkivalloista lähtöisin, kun kaikki energia puheiden kuulemisesta menee siihen kun vaihtelee asentoa..
Ja sitten vielä yksi paikka kohdata Jumala: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” (Matt. 6:6). Missä vaan omassa olossa voi rukoilla, vaikka huussissa. ”Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?” (Ps. 139:7).
Ajattelisin että olis oleellisempaa miettiä, että saako jossain rakennuksessa olla alttareita ja saako jotain rakennusta sanoa pyhemmäksi paikaksi kuin jotain muuta, kuin että saako laulaa Satumaa-tangoa.
