Kanojen luona taas! Jälleennäkeminen oli riemullinen, mutta yksipuolinen: helttansa eivät värähtäneetkään saapumisestani. Muuten ovat kyllä käyttäytyneen hyvin poissa ollessani, munineet reilusti joka päivä, maistelleet uusia ruokia kuten hernekeittoa ja mansikoita ja ehkä pikkuisen rohkaistuneet lisää etteivät niin paljoa pelkää ihmistäkään. Häkkiä siirrettiin tänään taas puhtaaseen kohtaan. Ruohoa kyllä syövät mielellään.
Kun olen ollut poissa kanojen luota aika paljon viimeisen viikon aikana, niin niistä ei nyt ole putkahdellut niin paljon hengellisiäkään asioita mieleen. Out of sight, out of mind. Sen sijaan tekee mieli kertoa hiukan mikä muu on puhutellut:
Minulla oli nimittäin viime viikolla rajakokemus. Pääsin käymään rajan takana! Niin, olin siis Venäjällä.. :) Päivä Pietarissa. No joo, olen käynyt siellä kyllä ennenkin. Tälläkin reissulla käytiin Eremitaasissa. Sehän on Venäjän tsaarien 1700-luvulla rakennuttama valtaisa palatsi, jossa on toinen toistaan häikäisevämpiä huoneita kaikkine valtavine taideaarteineen, kullattuine huoneineen, mosaiikkeja ja veistoksia, käsittämättömän isoja kattokruunuja, valtaistuinsaleja ja tanssisaleja. Jos siellä katsoisi joka taide ym. esinettä minuutin ajan, aikaa rakennuksessa vierähtäisi 14 vuotta (jos katselua harrastaisi 8 tuntia päivässä arkipäivisin). Ensimmäisiin saleihin astuessaan ensikertalainen ei voi kuin ihmetellä. Miten tällaista voi olla ja miten tämä kaikki on voitu tehdä ja mitä omaisuuksia rakennuttamiseen on tarvittu?
Huomasin kuitenkin pian ajattelevani, että ehkä Eremitaasissa ja muissa vastaavissa hieman yli ymmärryksen menevissä kuninkaallisissa kohteissa saamme pienen esimaun ja häivähdyksen siitä, millaista on taivaassa. Ja että millaista siellä tuleekaan olemaan, kun kerran ihmiskädetkin pystyvät valmistamaan tuollaisia eremitaaseja? Minkälaista onkaan astua Jumalan valtaistuimen eteen ja Hänen valtakuntaansa, kun Venäjän tsaarienkin rakennukset voivat saada haukkomaan henkeä?
Raamatussa kerrotaan jotakin tästä paikasta, uudesta Jerusalemista: ”Ja sen [kaupungin] muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi, viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” (Ilm. 21:18-21,23,27).
Minun ei tarvinnut maksaa pääsymaksua Eremitaasiin, vaan eräs taho oli maksanut sen. Häikäisevän uuden Jerusalemin pääsymaksukin on maksettu valmiiksi. Karitsa eli Jeesus on uhrattu pääsymaksuksi. Joka haluaa ottaa tuon pääsylipun vastaan, voi tunnustaa Jumalalle että on syntinen ihminen eikä sellaisenaan yhtään taivaskelpoinen. Taivaaseen päästäkseen tarvitsee ottaa omalle kohdalle vastaan Jeesuksen sovitusuhripääsymaksu jokaisen henkilökohtaisten syntien tähden. Tuohon kultakaupunkiin ei ole pääsylippua muuten kuin Jeesuksen avulla. Jeesus sanoo: ”Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
Kanat jäivät nyt sitten paitsi Eremitaasista. Mutta ne olisivat ymmärtäneet siitä jokseenkin yhtä vähän kuin me nyt tällä hetkellä voimme ymmärtää siitä millaisiin paikkoihin tässä ruumiissa elämisen jälkeen voimme päästä. Upeat paikat täytyy kuitenkin olla odottamassa. Jeesus sanoi: ”Minä menen valmistamaan teille sijaa” (Joh. 14:3). Englanninkielisessä raamatunkäännöksessä asuinsija sanan kohdalla on ”mansion”, siis kartano. Että kenties siellä on jokaiselle Jeesuksen vereen turvautuvalle valmisteilla ikioma kartano! Jos tässä maailmassa joutuu asumaan vähän ahtaammin tai oikeinkin surkeissa oloissa, ikuisuus Jumalan kartanoissa ja kultakaduilla korjaa varmasti tilanteen. :) Ja niiden rinnalla Eremitaasi vastannee samaa kuin ihminen asuisi kanojen häkissä..
Tämmöinen rajantakainen kokemus minulla siis! Millaiset näkymät onkaan itse kullakin vastassa kun ylitetään kuoleman raja? :)
