Tänään on ollu tunnemylläkkää suuntaan ja toiseen! Kukkoon liittyen, mihinkäs muuhun. Sain nimittäin aamulla sähköpostia, että olisi kukko saatavilla! Olin aivan innoissani ja vastausviestissäni puhuin jo sen ottamisesta. Kanoille kävin kertomassa että "kukko tulee, kukko tulee!" ja pitkin päivää mietin sitä kukkoa. Että ihanaa ja valtavaa, kun ens viikolla olis kukko tulossa. Aivan olin intoa piukassa kukosta. Ja joillekin ystäville jo sähköpostilla hehkutin että kukko tulee.
Mut sitten aloin puhua asiasta täällä kotona ja muut eivät jakaneetkaan innostustani. Että tänne semmoinen kiekuja, joka ei tee muuta kuin kiekuu. Ja että mitä naapurit sanoo, kun täällä yks kajauttaa kenties aamuviidelta hirmuiset kukkokiekuut. Ja että kestänkö minäkään sitä, minä, jonka ikkuna on kanahäkin suuntaan ja nukun vähän liiankin pitkään. Ja että se vaan syö ja syksykin jo pian tulossa ja tappaa pitää. Että pärjää ne kanat keskenäänkin.
Nyt en sitten yhtään tiedä, että mitä teen. Toisaalta edelleen haluaisin sen kukon. Mutta että meneehän tää ilmankin. Ja kuinka tautisen lujaa se sitten kiekuu viideltä aamulla? Voiko sitä ajastaa kiekumaan myöhemmin? Saako jostain sordiinoja kukoille? Vaan toisaalta voisko se kuitenkin ollakin vähän hiljaisempi kaveri? Joku vanha kukonraakki, jolla ei olis niin väliä, vaikka syksykin lähenee? Kyllä täällä nyt jyviä liikenee aina yhdelle kukollekin. Olen aivan ihmeissäni enkä yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä. Molemmat vaihtoehdot tietysti käy. Pehmeneekö vastustus vai annanko vaan asian olla?
Uskonasioissa vastustus on hyvin tyypillistä. Saatanasta käytetään Raamatussa myös nimitystä vastustaja. Tämä vastustaja vaikuttaa ihmisten ajatusmaailmassa vastustusta Jumalan asioita kohtaan. Kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yleensä hyvin viekkaasti ja niin että ihminen luulee olevansa fiksu individualisti, joka ei kaikkea uskovaisten "hölynpölyä" niele, vaikka kyseessä onkin vastustajan vastustus. Lisämausteena siihen voi tulla vaikka "älä nyt tuollaisia, mitähän naapuritkin sanoisivat jos sinä noista uskonasioista alkaisit kiekumaan" tai "eihän sitä nyt tässä elämänvaiheessa kannata uskonasioita miettiä, kun syksykin jo lähenee, että paremmalla ajalla sitten joskus myöhemmin, vaikka juuri ennen kuolemaa".
Saatana eli vihollinen eli vastustaja on niin valtavan ovela. Ja kun ihminen on luonnostaan syntiinlankeemuksen tilassa, silloin ei pysty erottamaan omasta ajatusmaailmastaan, mikä on omia ajatuksia ja mitkä ovat vastustajan ajatuksia. Ne on kaikki sitä samaa "omaa" ajatusmaailmaa. Saatanaa kutsutaan myös valheen isäksi. Se voi aiheuttaa ihmisessä mm. jatkuvaa itsesyytöstä, hokea että sinusta ei ole mihinkään ja ihminen itse luulee ajattelevansa niin. Tai että Jumala kyllä on kiinnostunut muista ihmisistä, mutta juuri sinusta ei ole. Tai että Raamattu on vain satukirja tai historiateos tai yksi viisauskirja muiden joukossa. Tai ihan mitä vaan, minkä se tietää että puree kehenkin. Että mikä on se valhe, joka pitää kenetkin erillä Jeesuksesta. Se on yleensä jokaisella vähän eri, niin että saa olla siinä käsityksessä niin kuin se olisi kovastikin oman ajattelun ja syvällisen pohdinnan tulosta, että minulle henkilökohtaisesti nämä uskon asiat eivät kuulu. Ennemminkin kyseessä on jokaiselle henkilökohtaisesti sorvattu vastustus tai valhe.
Tästä jokaisen ajatusmaailmassa johtuvasta vastustuksesta johtuen, kukaan ei voi tulla Jumalan luo, jollei Jumala itse asiaa vaikuta. Jeesus sanoo: "Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä" (Joh. 6:44). "Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee." (Jaak. 4:7). Jumala haluaisi Jeesuksen valmistaman tien kautta omistusoikeuden kuitenkin ihan jokaiseen: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh. 3:16).
Minäkään en nyt tässä vaiheessa tiedä, onko tämä kukon vastustaminen väärää ja turhaa vastustusta vai olisiko parempi ettei se oikeasti tulisi tänne. Ei tämmöisissä tilanteissa voi kuin pyytää Jumalalta johdatusta ja sitä että asiat menisivät kanojen elämässä Jumalan suunnitelmien mukaisesti. Ja sitten vaan kattellaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu!
