Paastonaika

Kanat ovat nyt paastolla. Tai yritän, että olisivat. Käytäntö vain ei ole aivan niin yksinkertaista, koska vaikkei niille ruokaa annakaan, niin ne löytävät kuitenkin maasta sinne aiemmin heiteltyjä jyviä ja tonkivat tunkiolla. Tarkoitus olisi, että suoli vähän tyhjenisi ennen lopetusta, mutta en nyt oikein tiedä toimiiko homma, kun eivät ne tosiaan ruuatta ole olleet. Niin, kanat ovat paastolla tänä iltana. Paastolla vaan ei laihdutuskuurilla. Tarkoittaa, että loppu on hyvin hyvin lähellä!

Pitelin illalla kanaa sylissäni. Tunsin sen hengituksen kehoani vasten ja silittelin hellästi pikku kultamunaa, niin kuin olen niitä tänä kesänä nimittänyt. Kultamunat. Vaan pian on kultamunien päivät luetut.

Viime vuonna minusta tuntui, etten olisi pystynyt kanojen lopetukseen. Tänä vuonna kuitenkin tuntuu, että nyt pystyn. Näin se vain mieli voi pikkuhiljaa muuttua, eikä ole enää niin vieraantunut elämän arjesta ja todellisuudesta. Tosin edelleenkin minusta tuntuu, etten pystyisi yksin siihen lopettamishommaan. Koen tarvitsevani apuja ja tukea ja vähän yllytystäkin. Olen ihmeissäni siitä, että Herra on järjestänyt niin, että tänne on todella tulossa muutamia ystäviäni auttamaan minua. Olen siitä näin etukäteen jo valtavan kiitollinen.

Kolme ihmistä on tulossa auttamaan minua kanojen kanssa. Näistä kaksi on sellaista, että olen tutustunut heihin oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana. Ja nyt nämä uskonystävät tulevat jo kanantappoapuun! Se on tosi ihanaa. Vuosi sitten olisinkin ollut enempi yksin tämän asian kanssa, kun en edes ole voinut sanoa tuntevani näitä ihmisiä vielä silloin (tiesin kyllä, mutten niin hyvin, että olis voinut tällaiseen pyytää avuksi). On niin ihmeellistä, kun joidenkin kanssa vaan muodostuu sitten niin hengen yhteys, että saa kokea olevansa veljiä ja sisaria Herrassa. Eikä yhteys rajoitu vaan joihinkin yksittäisiin tilaisuuksiin, vaan sitä voi olla myös arjessa. Arjessahan usko kuitenkin tavallaan mitataan (vaikkei se sillai mitattava asia olekaan). Usko Jeesukseen on kumminkin tavallista elämää varten ja toki myös elämä uskoa varten, molempia.

Olen niin jännittynyt, että mahdankohan saada nukutuksi tänä yönä ollenkaan.. Se mitä on tulossa on jotain sellaista mitä ei ole tapahtunut tässä talossa vuosikymmeniin! Kanakauden päättäjäiset ovat uuden aikakauden alku! :)

Jos ystäviäni ei olisi tulossa tänne, tuntuisi kanoista luopuminen paljon kurjemmalta. Silloin vain jotain lähtisi pois. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka jotain lähtee pois, saan kuitenkin muuta tilalle, edes hetkeksi kun tulee väkeä käymään. Usein muutenkin tuntuu siltä, että jos Jumala irrottaa jostakin, ottaa elämästä jotakin pois, niin Hän kyllä antaa jotain tilalle. Yleensä jotain paljon parempaa kuin mitä se vanha oli, vaikka ihminen herkästi yrittää jäädä riippumaan kiinni siihen vanhaan, kun ei voi uskoa, että Jumalalla on halu antaa paljon parempaa tilalle. Että Jumalan vain täytyy ensin saada poistaa jotakin vanhaa elämästä, jotta siihen tulee tilaa jollekin uudelle mikä on Hänestä. Nämä poistamisvaiheet tietysti tuntuvat ihmisestä enemmän tai vähemmän kipeiltä. Kipu voi olla kova, jos ei meinaa haluta päästää irti, vaan viimeiseen saakka takertuu johonkin. Esimerkkinä irrottamisesta nyt vaikka joku ihmissuhde, johon on väärällä lailla takertunut. Tai rutiininomaiset hengellisen elämän tavat, jotka pitävät kahleissaan, liian pienissä ympyröissä ja estävät näkemästä Jumalan rikkauksia. Tai joku pelko tai ennakkoluulo, joka estää rukoilemasta Jeesusta elämänsä Herraksi. Mikä juttu sitten kelläkin voi olla.

On tämä niin ihmeellistä! Kanakauden päättäjäiset tulossa! Yhtään en tiedä, miten kaikki tulee loppuviimein menemään, mutta onneksi saa uskoa että Jumala auttaa ja johdattaa kaikissa erikoisissa käytännönkin asioissa, mitä ihmisen eteen voi tulla!

P.S. Itsekin olen kokenut paastota viime aikoina. Rukouspaastota. Ei siitä sen enempää, mutta tosiaan kanat eivät ole ainoita, jotka ovat pitäneet paastopäivän.


Viimeisiä munia paidanhelmassa.

English breakfast

Muna kuuluu oleellisena osana perinteiseen englantilaiseen aamiaiseen. Kirjoitan tämänpäiväisen tekstin siitä syystä englanniksi. Jos lukija ei ymmärrä englantia niin kerron, ettei tässä tekstissä tapahdu mitään radikaalia uutta kanarintamalle. Ei putoa kärryiltä, vaikkei tätä ymmärräkään. Tämä on uskoontulokertomukseni. Se liittyy Englantiin yhtä vahvasti kuin munat ja pekoni.

I want to write one text in English because of the importance of England in my life. For some reason I got to know Jesus while staying in the UK. It’s 10 years ago now, when I packed my bags and took a plane to London Heathrow. From there I sorted out my way to the Paddington railway station and from there by train to Newton Abbot, Devon. There was a college called Seale-Hayne, which was the faculty of agriculture, food and land use of the University of Plymouth. I went there to be an exchange student for a year.

At the beginning I felt very lonely. It hasn’t ever been easy for me to make contacts. A shy girl with foreign language living among people who had just moved away under the caring eye of their mothers and wanted just party and get drunk (I was logding with 1st year students) didn’t feel exactly the best possible start for me. I cried on the phone a couple of times when my mother called and wondered how I can manage the year.

However, God was good to me, even though I didn’t know Jesus that time. I got some friends, particularly two Englishmen became very important for my mental survival. Also other foreigners there became dear, a Maldivian, a Malaysian, a Chinese, a Spanish, a Korean. However that didn’t fulfill my emptiness. From my childhood I’ve believed in God’s existence and actually considered myself a christian. However, when alone far from home I was thinking more about God. I saw an ad about students’ Christian Union on the campus. I went there, met some nice people and thought I was a believer like them.

One person at the Christian union was a very friendly young man. For an unknown reason he started fancying me. He’s parents were believers, but he himself was a bit confused about his faith. He would’ve wanted to start going out with me, but I felt very unsure. On the other hand I liked him and thought he was a really good person, on the other hand I didn’t have peace in my heart and I couldn’t say I loved him. I was acting like an idiot because I couldn’t be clear and my feelings for him went straight and fort. He was a friend to me, he took me to some nice places and a couple of times to church meetings which was really nice as the campus was a bit isolated and without a car it was very difficult to get anywhere. We also had a trip to Cornwall which was actually very bad one because of the confusion between us. He was dear to me and in the same time I was ashamed of him. Not a very good combination.

This friend of mine wasn’t a student but had graduated the year before and was working in a research project on the campus at that time. He was searching for an other job and a change came to his life by getting a position as a trainee for EU in Brussels. At February he moved there. I felt sad about his leaving and we kept on writing every now and then. I wanted to see him in Brussels and at the end of the April I went to visit him there. The holiday in Belgium was a nightmare. Actually he hadn’t even wanted me to go there and by this time he had made his decision that this Finn wasn’t a very good company for him after all. Surely he was also being nice to me, but also made it clear that there wasn’t going to be any future for us. I felt deeply rejected and remember sitting alone in the Jubelpark in Brussels and crying my eyes out. (Looked like a monster the next day having gone to bed after such heavy crying).

At this friend's home in Brussels I remember reading a postcard his mother had sent him. There was something like: “Jesus is taking care of you”. I remember wondering how anyone can talk about Jesus just like that. When I left Brussels to go back to the UK after that “horrible rejection” he gave me something to read on the way back. From Brussels to London I had a very bad feeling and felt this is the end of my time in the UK and I want to go back to Finland. In the Eurotunnel between France and England I was writing my diary and explaining the desperate situation to a French girl sitting next to me.

However I didn’t catch the first flight to Helsinki but the journey proceeded back to Devon. On the way from London to Newton Abbot I took the book which had been given to me and started reading it. It was the first Christian book I had ever read (and I had considered myself a christian..) There must have been something about Jesus in that book because before Exeter I had made a promise that next I would get to know to Jesus before any other man. I was amazed by the joy this decision gave me. I hadn’t expected anything to happen, it was just a thought to later start reading about Jesus more carefully from the Bible. But already when waiting at Exeter station because of changing trains I felt I had a new live in front of me. Some of my opinions had suddenly changed, for example about premarital sex. When arriving at Newton Abbot I could see trees blossoming in such a beautiful color although on the same morning I hadn’t seen any good reason for living.

I was eager to read more about Jesus and on my way to the campus I went to a Christian bookstore in Newton Abbot, prayed that God would guide me to choose the right books for the situation and then bought some (or at least one, can’t remember the number). I went to the campus just in a huge need to start reading more. My mother called and I had the urge to say that something had changed in my life but I couldn’t and I was also worried that if this is just a feeling that will fade away during the night. However, in my room I opened the new book and from there I could read that Jesus had died for my sins. It was a wonderful news that I didn’t have to try to be a good girl in order to go to heaven, but I could be the way I was and that Jesus had done everything. I can’t remember what I prayed that night but I guess it was something like a statement of my hope to want to keep this faith to Jesus I had been given. The next morning was different from others: the “feeling” hadn’t gone away, I had such a peace in my heart I hadn’t had ever before and I knew that Jesus was in my life. Now I could say without a doubt I was a Christian. I also felt that I was given a capability to love and felt also that if my friend from Brussels had been there I would’ve been able to love him too. But I didn’t want to interfere with his life anymore and I wanted to get better to know to Jesus before any other man as I had promised.

I haven’t heard from this young Englishman since, but I am grateful for God guiding me to Jesus by using him. Who knows if God sometimes guides things so that I suddenly meet him somewhere. Then I get a change to apologize my bad behavior towards him. Now I can bless him and I also believe God’s been good to him too.

This is the greatest thing that happened in the UK. Surely other things happened too, but nothing can be compared to being born again and having Jesus as my Lord and the source of life. When I came to Finland I had the best souvenier anyone can ever have, faith to Jesus and new peace in my heart.

I have no idea why this had to happen to me in England. Equally well it could have happened to me in a train between Pori and Helsinki. Equally well anybody can pray Jesus to become his Savior just anywhere. Equally well He wants to wash away everybody else’s sins by his blood than what He did to me. This is just my story, everybody has their own personal story and each one is so precious.

(I can’t remember cooking eggs and bacon any time in the UK. But baked beans I had many times!)

Kumpi oli ensin? Osa 3/3

Kanojen ja blogien munimiset on pian ohi. Jatkokertomus kanojen alkuperästä ja vastaus kysymykseen kumpi oli ensin, muna vai kana, on vielä kesken. Tässä sarjan viimeinen osa.

Viimeksi päästiin italialaiseen maatiaiskanaan asti, josta leghorn rotu on jalostettu. Kanat ovat levinneet ihmisten mukana maapallon ympäri. Kana on maailman yleisin lintulaji (populaatio n. 20-30 miljardia) ja sitä esiintyy joka mantereella ja varmaankin joka maassa.

Olen yrittänyt selvittää, miten kana (Gallus gallus domesticus) on levinnyt ja mistä se on lähtöisin. Näyttää siltä, että tutkimuspuolelta ei varmaksi pystytä sanomaan, miten tämä on tapahtunut. Varhaisimmat löydöt kesytetyistä kanoista ovat Aasiasta. Kanarotujen alkukanaksi sanotaan punaviidakkokanaa (Gallus gallus) tai harmaaviidakkokanaa (Gallus sonneratii). Muinaisten kauppareittien mukana on levinnyt myös kesytetty kana. Nykyään ihmiset saattavat ihmetellä jotain uutta laitetta joka muuttaa elämää, mutta on sitä ennenkin osattu markkinoida uutuuksia, esim. munivaa kanaa! Kyllä siinä on voinut leuka loksahtaa, kun kauppias tuleekin tarjoamaan lintua, joka munii joka päivä! Aiemmin piti käydä linnunpesillä varkaissa ja nyt tuleekin omaan pihaan muniva lintu! Mikä arjen mullistava uutuus! Jossain egyptiläisissä teksteissä on kirjoitusta nimenomaan ”linnusta joka munii joka päivä”. Kyllä tuon rinnalla kännykänominaisuudet kuulostavat aivan mitättömiltä!

Jostain lämpimämmistähän oloista kanat ovat kotoisin. Eivät ne Suomen talvessa pärjää, suomalaiset maatiaiskanatkaan, vaan ovat täysin riippuvaisia ihmisen hoidosta ja talvisuojasta. Kanan harja- ja heltta kertovat myös siitä, että kana on suunniteltu kuumaan ilmastoon, onhan noiden poimujen yhtenä tarkoituksena kehon viilentäminen, kun kanat eivät hikoile eivätkä läähätä.

Jossain on siis ollut alkuperäinen kana, josta kaikki nykyiset rodut ovat jalostettu. Kana, ennen kuin sen jalostus on aloitettu. Ihmeellinen lintu, joka poikkeaa muista lintulajeista siinä, että se munii joka päivä, kuten jo muinaiset egyptiläiset totesivat.

On valtavan ihmeellistä, että on olemassa lintulaji, joka munii joka päivä. Eihän juuri mikään muu lintu tee niin, vaan muutaman munan jaksavat vääntää vuodessa ja sitten vain pendelöivät Suomen ja Afrikan väliä (mikä sekin on aivan valtava ihme, muttei mennä nyt siihen) (ja joo, on olemassa strutseja ja viiriäisiä ja ankkoja jne, jotka myös munivat useasti jos munat viedään pois, muttei mikään voita kanaa). Kanat pysyvät lisäksi maassa, ihan kiltisti tässä meidänkin pihassa ja sitten käyvät pesässä munimassa, aina samaan paikkaan. Se on niin ihmeellistä. Että eläin tekee tämmöistä! Että sen DNA:han on koodattu muniminen joka päivä samaan paikkaan ja kukolle vielä herätyskellotoiminto kaupan päälle!

Onhan täydellisen ilmiselvää, ettei tällaisia juttuja ole voinut suunnitella kukaan muu kuin Jumala. Hän on suunnitellut tietyt eläinlajit juuri ihmisen käyttöä varten. Juuri ne, mitä kotieläiminä on kautta ihmiskunnan historian käytetty. Hevosen selkä on tehty täydellisesti ratsastamista varten ja sen luonne sellaiseksi, että sitä voi käyttää töissä. Hevosen suu on käsittämättömän herkkä ja se tottelee pienimpiäkin ohjausliikkeitä, kokemuksesta voin kertoa että hyvää hevosta on paljon helpompi ohjata kuin huonoa traktoria. Sitten on lehmä, joka on käsittämätön sekin. Maitoa tulee paljon enemmän kuin oman vasikan tarpeisiin. Sitten on lammas, joka selässä kasvavat villapaita- ja -sukka-ainekset. Ja tosiaan ihmeellinen kana. Ei näitä tämmöisiä eläinlajeja sattumalta synny! Jos evoluutio olisi totta, niin tällaisia ihmisen hyötykäyttöön sopivia eläinlajeja ei olisi olemassakaan, eihän luonnon kannalta ole mitään järkeä tuottaa ylimääräisiä munia tai suitsille sopivaa suuta hevosen hampaatkin niin sijoittaen, että sinne jää juuri täydellinen kolo kuolaimia varten. Jumala vain suunnitellut ja muotoillut nämäkin lajit juuri käyttötarkoitukseensa sopiviksi.

Kumpi oli siis ensin, muna vai kana? Vastaus on kana. ”Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.” (1. Moos. 1:21-22). Yhtenä päivänä Jumala loi kaikki eri lintulajit. Siinä tuli luoduksi sitten kanakin. Tyhjästä, sillä käytetty heprean sana ”luoda” tarkoittaa nimenomaan sitä, kun jotakin muodostuu tyhjästä. Jumalan Sana luo tyhjästä elämää.

Joka lajilla on oma DNA:nsa, deoksiribonukleiinihappo-ketju, jossa on nukleotideja järjestyksessä tietyn pituisena ketjuna ryppäissä, joita kutsutaan kromosomeiksi (paitsi että bakteereilla ei ole kromosomeja). Lajit erottaa toisistaan erilaisesta DNA:sta, ja vain saman lajin yksilöt voivat lisääntyä keskenään, koska samanlaiset kromosomit voivat yhtyä toisiinsa sukusolujen välityksellä. Raamatussa kerrotaan, että Jumala loi eläimet nimenomaan ”lajinsa mukaan”. Luonnossa tämän voi havaita edelleen. Jos mentäisiin evoluutiokäsityksen mukaan, niin silloinhan lajinkäsitettä ei olisi olemassakaan, vaan kaikki olisi koko ajan kehittymässä ja muuttumassa, epämääräistä ja ”välitilassa”. Kuitenkin on ilmiselvää, että kaikki kasvit ja eläimet ja sienet ovat edelleenkin olemassa ”lajinsa mukaan” niin kuin Raamatun ensimmäisellä sivulla sanotaan.

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Jumala loi toki ensin kanan, koska jos olisi luotu muna, niin ei olisi ollut sille hautojaakaan. Evoluutioteoriassa muna tulee ensin. Teorian mukaan linnut ovat kehittyneet dinosauruksista. On kyllä aikamoinen teoria. Että mun kanat olis kehittyneet dinosauruksista! :) Huh huh.. ja sitten luomista totena pitäville nauretaan!

DNA:ssa, niin ihmeellistä kuin se onkin, on sellainen ominaisuus, ettei siihen tule uutta tietoa mistään. Uusia sekoituksia tulee, niin että lapsista tulee vanhempiensa ominaisuuksien sekoituksia, muttei omena kuitenkaan kauaksi puusta putoa. Samat geenit siellä pyörii ja perimä itse asiassa rapistuu eikä parane. Ihmisen DNA:sta tulee joka kerta ihmisiä ja kanan DNA:sta tulee kanoja. Esim. ihmisen DNA:han on koodattu ihokarvat ja kanalle höyhenet. On mahdotonta, että syntyisi höyhenpeitteinen ihmisvauva, koska ihmisen DNA:sta ei löydy höyhenkoodia.

Evoluutioteoria lajien synnystä on valitettava teoria, joka on puppua ja yritys keksiä selityksiä täydellisen rajoittuneella ihmisjärkeilyllä, kun ei tunneta Jumalaa. Lajien DNA:han ei voi hypätä uutta informaatiota ulkopuolelta. Jos nyt yritetään oikein kuvitella tilanne, jossa lentolisko liitää taivaalla (kyllä niitä ollut on), niin mistä tuon liskon DNA:han olisi tullut geenejä, jotka kasvattavat höyhenet? Eikä edes mitä tahansa karvoja, vaan täydelliset sulat, joidenka ilmavirtaukset on viimeisen päälle suunniteltu. Liskoilla on tiiviit luut, mutta linnuilla on ontot luut, jotka tekevät linnuista mahdollisimman kevyitä. Mistä lisko olisi yhtäkkiä keksinyt alkaa kaivertaa luunsa ontoiksi? Että nyt tuli vähän läski olo, kevennetäänpä fiilistä ja otetaan kevyemmät ilmalennot luut tyhjentämällä? Tämä informaation lisääntyminen DNA:ssa on mahdotonta. Linnut on alusta asti tehty linnuiksi lajiensa mukaan.

Meillä on paljon ihmeellisempi Jumala kuin ollenkaan voimme käsittää. Hän teki kanankin. Ja mahtoiko ajatella minuakin sitä suunnitellessaan? Tiesi jo kanaa koodatessaan, että muutama tätä lajia laitetaan sitten minunkin luokseni kotkottamaan. Kana oli ensin. Kana, kana, kana. Ja kukko samaan hötäkkään! :) Ties vaikka ensimmäinen linnunlaulu maailmassa olisi ollut railakas kukkokiekuu! Luomakunnan aamun ensimmäinen eläimen ääni?

Jokainen maailman kananmuna kertoo Jumalan rakkaudesta ja hyvästä tahdosta ihmistä kohtaan. ”Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää (alkukielellä ”täydellistä”).” (1. Moos. 1:31)

Neitikanat

Neitikanoina sitten pysyivät nämä kanat koko elämänsä. Rouvakanoja niistä ei tullut, kun eivät kukon kanssa eläessään tekemisiin tulleet. Munia tosiaan kanalta pukkaa ilman kukkoakin. Munissa vain ei ole hedelmöittynyttä munasolua eli tipuja näistä munista ei tulisi vaikka kuinka hautoisi. Naapurin kukon kiekumisen ovat kanat kuulleet, mutta siinä sitten kaikki mitä kukosta tietävät. Silti vaikuttaa siltä, että ovat ihan täysipainoisen kesäkananelämän eläneet näinkin, vaikkeivat kukosta mitään tiedä. Neitseinä kuolevat.

Joskus minua aivan hämmentää Raamatun suorapuheisuus. Siellä asioista todella puhutaan niiden oikeilla nimillä ja ihmisistä kerrotaan asioita, jotka saattavat tuntua häveliäiltä. Vaikuttaa siltä, että nykyään hävetään asioita, joissa ei olisi mitään häpeämistä ja toisaalta ei hävetä niitä asioita, joita pitäisi hävetä. Esimerkkinä vaikka neitsyys. Raamatussa kerrotaan vaikka kuinka monen naisen kohdalla hänen neitsyydestään, hyvänä asiana. Esim. ”Ja oli naisprofeetta, Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta. Ja oli nyt leski,..” (Luuk. 2:36) tai ”Menimme evankelista Filippuksen tykö.. ja hänellä oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja.” (Apt. 21:9).

Nykymaailmassa neitsyydestä tuntuu kuitenkin tulleen jotain hävettävää, nuoret naiset kirjoittelevat nuorten lehdissä häpeissään kuinka ovat jo 16- tai 18-vuotiaita ja vielä neitsyitä. Arvomaailma tällä kohtaa on mennyt surullisella tavalla aivan päälaelleen. Siinähän se häpeän pitäisi olla, että harjoittaa Jumalan avioliiton siteeksi tarkoittamaa seksiä ilman aviosuhdetta. Mutta elämme asennemaailmassa, jossa asioita ei arvosteta Jumalan mielen mukaisesti. Jos on yli kolmikymppinen neitsyt, niin eihän sellaista meinaa pystyä julki sanomaan. Vaan tiedän kuitenkin, että sellaisiakin Jumalan ihmeitä on. :)

Sekaisin menneiden häveliäisyyskysymystenkin takia seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on joskus vaikea puhua. No, nykyään kumminkin puhutaankin ja päälaellaanhan asiat ovat. Yksi asia on tietysti homouteen liittyvä keskustelu, jossa Jumala leimataan joko kaiken synnin hyväksyväksi ”rakkaudeksi” tai sitten kylmäksi ja fanaattiseksi tuomariksi. Asioiden todellinen laita ja Jumalan olemus ja näkökulma jäävät jälleen kerran ihmismielipiteiden taakse.

Homouteen liittyvissä näkökohdissa ongelma on, etteivät monetkaan ihmiset pysty käsittämään sitä, että Jumala rakastaa ihmistä, mutta vihaa syntiä. Sitä, että nämä kaksi asiaa voidaan erottaa toisistaan saman ihmisen kohdalla samaan aikaan voimassa olevina faktoina. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoisi antaa hänelle uudestisyntymisen Jeesuksen kautta. Ihmisillä puolestaan on erilaisia syntejä, jotka johtuvat loppupeleissä ihmisen syntiinlangenneesta luonnosta. Kukaan ei ole toistaan syntisempi, kaikki ovat yhtä syntisiä. Kun Jumalan mielipiteistä piittaaminen vähenee, sitä enemmän ilmiöitä, jotka eivät ole Jumalan mielenmukaisia, alkaa tulla ilmi: ” Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12)

Kun sanotaan että homoseksin harjoittaminen on syntiä, ihmiset kokevat tulevansa tuomituiksi. Harvoin muistetaan, että yhtä lailla syntiä on esim. mikä tahansa seksi avioliiton ulkopuolella, eikä kukaan ihminen ole toistaan synnittömämpi. Homous nyt sitten vaan kuitenkin on sellainen asia, että yhteiskunnassa tunnutaan ajattelevan sen olevan ihmisen sisäsyntyinen ominaisuus, vaikka syyt tähän surulliseen ilmiöön ovat yleensä aivan muualla. Eihän se perinnöllistäkään voi olla.. Kun homojen kanssa juttelee, niin melkein jokaisella on jotakin rakkauden puutetta lapsuudessaan. Yleensä traumat ovat tulleet isäsuhteen kautta. Jos ei ole saanut kokea tulevansa hyväksytyksi isän silmissä, aikuisenakin vielä saattaa kaivata miehistä rakkautta ja suhde voi seksualisoitua. Sama voi tapahtua naiselle. Todistuksena tästä on lukuisien homouteen taipuneiden ihmisten eheytyminen, kun he ovat saaneet kokea Jumalan rakkauden ja päässeet prosessiin, jossa Pyhä Henki hoitaa kipeitä kohtia seksuaalisuuden alueella.

Jumala rakastaa homouteen taipuvaisia ihmisiä. Hän tietää, millaiset asiat ovat heidät johtaneet tuohon tilanteeseen. Hän pystyy erottamaan ihmisen persoonan siitä mitä ihminen tekee. Hän pystyy samaan aikaan rakastamaan ihmistä ja vihaamaan syntiä, joka saa ihmisen tekemään asioita, jotka eivät pidemmän päälle ole hyväksi hänelle ja muille. Tämä sama asia vallitsee jokaisen ihmisen kohdalla. On surullista että Jumalan Sanan valo ja Herran tunteminen on niin pimentynyt ja vähentynyt Suomessakin, että näitä asioita koko ajan ymmärretään väärin. Hyväksytään synti tai vihataan synnin tekijää, vaikka pitäisi olla juuri toisinpäin: Ei hyväksytä syntiä ja samalla rakastetaan ihmistä. Ohjataan jokaista Jeesuksen luo, joka pystyy päästämään kenet tahansa synnin orjuudesta. Jeesus on syntisten ystävä. Mutta ei synnin ystävä. Osaahan jokainen vanhempikin rakastaa lastaan, mutta on surullinen jos tämä esim. varastaa. Kyllä nämä asiat voidaan erottaa toisistaan, jos halutaan. Homouskysymyksessä taitaa vaan olla kyse siitä, ettei näitä asioita edes haluta yrittää erottaa toisistaan. Raamattu on kyllä aivan selvä ja suorapuheinen tässäkin asiassa, jos Jumalan mielipiteestä halutaan välittää.

Viimeisiä kuvia

Itselleni on tullut tutuksi sanonta: ""Ja hetki hiljaa", sanoi Pyhälahti, kun ruumista kuvas." Minulla oli kuitenkin tänään vielä elävät kohteet, joita halusin kuvata.

Kana juoksee harja hulmuten.

Komia kana.

Toinen katselee ja toinen syö vesiheinää.

Astelua ruusupensaan alla.

Kananpuot ja peräkanaa.

Päivän putsaukset.

Kanalauma, tosin yksi on jossain muualla.

Kohti kuolemaa

Nuoriahan kanat ovat kuolemaan. Jos ne olisivat pysyneet häkkikanalassa, josta ne on haettu, jatkaisivat ne siellä elämäänsä vielä ensi kevääseen. Kanat olivat tänne tullessaan munineet vasta 1,5 kuukautta ja normaalisti kanaloissa kanat munivat noin vuoden ajan. Kesäkanan elämä vaan jää lyhkäisemmäksi. Tautiriskin ym. monien muiden syiden takia kanoja ei voi palauttaa takaisin sinne mistä alun perin tulivat. Ja kuolevat ne lopulta sielläkin. Kaikilla on sama loppu, kellä ennemmin kellä aiemmin.

Maailman vanhin kana on Matilda. Se eli 16 vuotta, tällaisen tietoon olen netissä törmännyt. Iso määrä kanoja kuolee taas jo ihan untuvikkoina: kukkountuvikoista kun ei munantuotannossa merkitystä ole. Broilerkanat puolestaan kasvavat täyteen marinoimisikäänsä viidessä viikossa. Matildaan verrattuna nämä kanat kuolevat kovin nuorena, mutta moniin muihin verrattuna ovat kyllä eläneet ihan pitkän ja vaiherikkaan elämän. Nyt olen koittanut rohkaista kanojani sanoen: kerran se vain kirpaisee..

Kanan kuolema on aika lailla erilaista kuin ihmisen, kana kun ei ole ikuisuusolento. Eri tilannetta kuvataan mm. seuraavasti: ”Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?” (Saarn. 3:21). Kanat elävät vain tämän ruumiin elämän, mutta ihminen on tehty Jumalan kuvaksi ja ikuisuusolennoksi. Eläimet ja niiden päivät ovat annettu ihmisten vallittaviksi: ”Jumala sanoi: Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”. (1. Moos. 1:26). Ihmisten päivien määrä taas on Jumalan määräämä asia: ”Sinun silmäsi näkyvät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetun sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.” (Ps. 139:16). Koska ihmisen päivät ovat Jumalan vallinnassa, ihmisten ei pitäisi ottaa aktiivista otetta toisten ihmisten tai omien päivien päättämiseen. Tämän takia esim. abortti, itsemurha ja eutanasia ovat asioita, joissa ihminen astuu alueelle, joka kuuluu vain Jumalan päätäntävaltaan. Hän on meidät jokaisen luonut ja suunnitellut, Hänen käsissään on myös jokaisen päivien luku. (Kaikki synnit näilläkin alueilla voi toki saada anteeksi.)

Kyllähän sitä aina joskus miettii, että millaista on kuolla. Ja että onko valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Että jos tulee tilanne, jossa joutuu valitsemaan Jeesuksen kieltämisen tai kuoleman, niin onko valmis kuolemaan. Haluaisi olla. Uskossa kuoleminen kun ei ole kamalaa. Raamatussa kerrotaan Stefanuksesta, joka kuoli uskonsa tähden: ”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota minun henkeni! Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.” (Apt. 7:59-60). Muuallakin Raamatussa kuolemaa kuvataan nukahtamiseksi. Että ei sen itse ruumiin kuolemanhetken mitään kamalaa pitäisi olla. Silti vain Jumalan Pyhä Henki voi antaa sellaisen rauhan, ettei pelkää kuolemaa, uskon tähden tai muullakaan tyylillä.

On suht helppo sanoa, että on valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Mutta käytäntö onkin sitten aivan toista. Nimittäin arjessa. Uskovan kun pitäisi kuolla itselleen joka päivä. Tehdä niitä asioita, mitä Pyhä Henki kehottaa, vaikka ne olisivat omalle mielelle ensin ajateltuna vastenmielisiä. Kertoa vaikka uskostaan. Tai tunnustaa syntinsä jollekulle tai isommalle porukalle. Tai kertoa jotain muita asioita itsestään, joita ei haluaisi paljastaa. Tai mennä jonnekin omat suunnitelmansa unohtaen. Rakastaa ja kunnioittaa jotakuta, vaikka hän ajattelee joistain opinasioista aivan eri tavalla kuin itse. Sanoa julki asioita, joista tietää, että toiset eivät pidä ja että voi tulla hylätyksi. Tällaisissa ja vastaavankaltaisissa tilanteissa itselle kuoleminen, omalle sielulle kuoleminen on konkreettista. Ilman Hengen johdatusta tällaista ei tietenkään kuulu tehdä, Hän antaa sitten myös voiman, tarkoitus ei ole väkisin vääntää mitään eikä katkeroitua, vaan seurata Jeesusta miten Hän itsekutakin vie. ”Ja hän (Jeesus) sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” (Luuk. 9:23).

Tämä tämmöinen itsensä kieltäminen ei ole ollenkaan yksinkertaista eivätkä kaikki uskovat välttämättä ole tehneet sitä oikein koskaan. Täytyyhän ensin voida erottaa ylipäätään mikä on Pyhän Hengen ääni sisimmässä ennen kuin sitä voi noudattaa. Siinä tietysti yksi syy siihen, miksi kaikenlaisia ongelmia hengellisessä kentässä on: puuhastellaan ja puhutaan asioita vaikkeivat ne olekaan Jumalan inspiroimia. Itsekään en voi sanoa kuulevani niin selvästi Pyhän Hengen ääntä, että päivittäin olisin tilanteissa, joissa kokisin kieltäväni itseni ja seuraavani Jeesusta oman tahdon kieltäen. Joskus tällaista kuitenkin on tapahtunut ja tavallaan periaatteessa kai tiedän mistä tässä puhutaan.

Rukoilen, että Herran Henki minussa jatkaa työtään ja että minun niin kuin jokaisen muunkin uskovan elämä saisi kirkastaa Jeesusta ja että elämällä sitä kautta olisi merkitys. ”Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.” (Room. 12:1) "Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu." (Room. 8:9) "Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia." (Room. 8:14) "Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?" (1. Kor. 3:16)

Allergiat

Kuulin tänään lapsesta, jolla on kananmuna-allergia. Välillä on vaikeaa, kun kyläpaikoissa tarjotaan kakkua, jota ei sitten saakaan syödä vaikka kaikki muut syö, kun kakussa onkin munaa. Ja tietysti monessa muussakin ruuassa kuin kakussa on munaa. Tällä lapsella on kuitenkin toivoa parantua allergiasta iän myötä. Hänellä on nuorempana ollut paljon monia muitakin allergioita, mutta monet niistä ovat jo menneet pois. Muna ja joku muu on vielä jäljellä tässä vaiheessa.

Allergioista tulee mieleen hengelliseen elämään liittyvät allergiat. Niitä on kahta päätaudinkuvaa:

Ensimmäinen allergian muoto on se allergia Jeesusta kohtaan, joka on jokaisessa ihmisessä luonnostaan. Syntiinlankeemuksessa ihminen sai sellaisen taudin, että eläminen Jumalan yhteydessä Jeesuksen kautta tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta. Allergian oireiden taso eroaa henkilöstä toiseen: joku on kiiinnostunut Jumalasta, muttei vaan halua kokonaan antaa elämäänsä Jeesukselle, joku toinen ei siedä kuullakaan mistään hengellisiin asioihin liittyvästä ja saa aivan kauhean allergiareaktion, kun Jeesuksen nimi tai Raamattu mainitaan. Sitten on erilaista oireilua näiden ääripäiden välillä. Kukaan ihminen ei luonnostaan halua tulla uskoon ja alkaa uskovaiseksi, vaan ainoastaan Jumala voi parantaa tämän allergian eri yksilöiden kohdalla. Jeesus sanoo: ” Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” (Joh. 6:44) Erilaisten elämänjuttujen kautta allergiat voivat vähetä tai toisaalta paheta. Jumala kuitenkin rakastaa jokaista allergista ihmistä ja rakkaudellaan vetää puoleensa eri tavoin. Että saisi uudestisyntyä Jumalan lapseksi ja parantua täydellisesti syntiinlankeemuksen aiheuttamasta allergiasta.

Toinen allergian laji liittyy sitten enemmän uskovia kiusaaviin allergeeneihin. Jumalan Sana ja se minkä Pyhä Henki vaikuttaa on täysin puhdasta eikä aiheuta kenessäkään uskovassa mitään allergiaa vaan päinvastoin on elämän ravinto. Ongelma kuitenkin on, että eri piireissä on historian (hyvin pitkän tai ihan lyhyenkin) aikana muodostunut omia tapoja, sääntöjä, perinteitä ja tyylejä, jotka eivät ole Jumalan Hengen vaikuttamia vaan ihmisistä lähtöisin. Ei tarvitse kuin kuunnella jonkun tietyn suunnan edustajien puheita, niin huomaa pian, että heillä on kaikilla lähes samanlainen puhetyyli, artikulointi. Jossain pukeudutaan tietyllä tyylillä. Jossain on ollut tietyt kaavat vuosisatoja. Jossain on joku painotus, mikä aina nostetaan esiin. Kun käy eri suuntien tilaisuuksia huomaa aika äkkiä, mitkä ovat ihmistekoista vaikutusta.

Nämä ihmistekoiset jutut ovat niitä allergeenejä. Kun on tarpeeksi kauan ollut jossain tietyssä porukassa, on täysin sopeutunut allergeeneihin, eikä uskova välttämättä itse huomaa niitä ollenkaan siellä omassa ”hengellisessä kodissaan”. Mennessään toisen porukan piiriin, toisten allergeenit tulee heti huomatuksi ja saattaa jopa reagoida niin voimakkaasti, ettei pysty olemaan paikalla eikä erottamaan sitä mikä on Herrasta kun oireet ovat niin voimakkaat. Allergeenit erottavat uskovia toisistaan. Jonkun verran pystyy harjoittamaan siedätyshoitoa eli että keskittyy vain siihen mikä on Herrasta ja koittaa unohtaa ne asiat mitkä vähän häiritsee. Jumala voi auttaa unohtamaan toisten allergeenit ja että pystyy keskittymään siihen mikä on Hänestä. Rakkauden yhteys yksilöiden välillä on tärkeää.

Kuitenkin pidemmän päälle pitäisi pyrkiä siihen, että allergeeneista päästäisiin eroon. Kirkkokunnat eivät tavoistaan luovu, mutta yksilötasolla on mahdollista rukoilla Jumalaa näyttämään mitä omassa itsessä on niitä asioita ja tapoja ja tyylejä, jotka ovat muualta opittuja eivätkä Pyhän Hengen ja Raamatun kautta tulleita. Käsitän, että Jumala rakastaa persoonallisuutta. Jokainen saa todistaa Herrasta omalla persoonallisella tyylillä eikä minkään ennalta odotettujen ja opetettujen tapojen mukaan. Pyhä Henki johdattaa jokaista uskovaa joka päivä eikä niin että hengellinen elämä tapahtuisi esim. aina jonain tiettynä viikonpäivänä tiettyyn aikaan. Uskovien yhteys on paljon helpompaa, kun riisuudutaan tyyleistä ja tietynlaisista uskonnollisista uniformuista ja ”meidän seurakunnan” asioista. Yhdessä voidaan sitten rukoilla Jumalaan paljastamaan Hänen tahtonsa ja Hänen oppinsa, jos jossakin asiassa jää vielä epäselvyyksiä, että kuinka asia onkaan.

Varmasti Jumala haluaa näyttää mikä on puhdasta Sanan leipää, hengellisestä vedestä, viljasta ja suolasta tehtyä, jota kaikki pystyvät syömään. Varmasti Hän haluaa opettaa myös mitkä ovat niitä ihmisten leipään lisäämiä aniksia, fenkoleja ja kuminoita, jotka toisten suussa maistuvat kamalilta ja saavat aikaan allergiareaktiot ja kohtaukset. Minä ainakin rukoilen sellaista uskovien yhteyttä ja sellaista opetusta, jossa ei maistu yhdenkään kirkkokunnan mausteet, vaan ainoastaan Jumalan puhdas Sana Pyhässä Hengessä.

Virkavalta paikalle

Tänään olen itkenyt ja nauranut yhtä aikaa. Ei ikinä voi uskoa mitä kaikkea tulee vastaan, kun ottaa kesäkanoja!!

Lueskelin päivän lehteä, kun ovikello soi. Menin avaamaan ja oven takana oli kaksi virkapukuista poliisia! Toinen heistä kysyi, tiedänkö mitään kanantaposta!! Kanat siinä kotkottelivat vieressä ja kakeltelin hämmentyneenä, että juu, kyllä noiden päivät pitäisi tässä syksyllä päättää.

Poliisit kertoivat saaneensa joltain tietoonsa, että täällä olisi järjesteillä joku uskonnollinen kanantapporituaali! Koitin sanoa, että kyllä minä uskossa olen, mutta ei tässä kanojen lopettamisessa todellakaan mistään rituaalista ole kyse. Poliisi kysyi miten kanat aiotaan tappaa ja siinä sitten selostin parhaani mukaan, kuinka hommaa tulee tekemään sellainen, jolla on kokemusta asiasta ja lisäksi yritin selittää niskojen napsauttamista. Virkavalta olisi ihan tervetullut seuraamaan, että kaikki tapahtuu varmasti lakipykälien mukaan! Keskustelun lopuksi toinen poliiseista kertoi, kuinka kanoihin tulee hyvä maku, kun keittää sitruunan ja laittaa sen kypsennysvaiheessa kanan sisään.

Kyllä minua huvittaa tämä juttu, ei voi mitään. Että nyt vielä virkavaltakin tulee katsomaan minun tipujani! Ja antavat reseptivinkkejä! :) En ole näin paljon nauranut ihan hetkeen, olenkohan koko kesänä! On tässä virtsanpidätystä koeteltu!

Mutta sitten on myös se surullinen puoli. Että miten voidaan asiat nähdä niin vinoon ja ihmeellisestä näkökulmasta. Rituaaliteurastus? En käsitä, mistä tämä asia on poliiseille mennyt. Kirjoitanko täällä blogissa niin epäselvää tekstiä, että jollekulle on jäänyt käsitys, että Jeesukseen uskovat harrastavat kanojen rituaaliteurastuksia?? Ajatteleeko joku oikeasti, että uhraan kanoja? Käsittääkö joku niin, että kun uskovia ystäviäni tulee tänne opettelemaan kanankynimistä ja suolistamista, niin että täällä oikeasti juotaisiinkin tuoretta verta suoraan kaulavaltimosta ja luettaisiin loitsuja? Voi surkujen surku. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten voidaan asiat ymmärtää niin väärin, mutta kyllä vaan näköjään voidaan.

Soittelin siinä sitten vielä lakimiesystävälleni ja yhdessä Maa- ja Metsätalousministeriön nettisivuilta etsittiin ohjeistusta. Ettei nyt vaan olisi mitään laitonta tapahtumassa. Siellä oli tällaista tekstiä: ”Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö, jolla tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Kana saadaan lopettaa ampumalla tai katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella tai murtamalla alle kolme kiloa painavan kanan niska nopeasti ja tehokkaasti. Kana saadaan lopettaa myös hiilidioksidilla.”

On totta, että minulla ei ole kokemusta kanan lopettamisesta. Mutta kuka sitten voi lopettaa kanoja, jos kukaan ei koskaan saa tehdä sitä ensimmäistä kertaa..? Kanakauden päättäjäisiin kanoja lopettamaan tulee henkilö, joka on aikanaan ollut opettajana Siipikarjanhoitokoulussa. Lisäksi mukana on ihminen, jolla on kokemusta fasaanien lopettamisesta. Virkavalta on ollut kuulustelemassa minua. Saisikohan näillä taustoilla yrittää tehdä kanoista viillokkia? Vai kuuluisiko vielä pyytää kunnaneläinlääkäri paikalle..? Vai kenties läänineläinlääkäri..? Ylitarkastaja MMM:sta tai Evirasta?? Itse kyllä kaipaisin eniten paikalle Kokki Kolmosta tai Jyrki Sukulaa..

Polliisihärdelli siis naurattaa, mutta käsitykset uhrirituaaleista eivät naurata. Yksi uhri tarvitaan ja se jo on uhrattu, Messias Jeesus. Hän on Jumalan uhrikaritsa syntiemme tähden. Syntipukki, jonka päälle laitettiin ihmisten synnit ja hänet itse syyttömänä ja viattomana uhrattiin. Muita uhreja ei sitten tarvita eikä pidä olla.

Väännetään nyt vielä varmuuden vuoksi rautalangasta, että ruuaksi on tarkoitus kanat tappaa. Ja siksi, että talvi tulee, yöt kylmenee, eikä kanoilla olisi enää hyvät oltavat ulkosalla kovin pitkään. Olen ollut siinä käsityksessä, että jos tätä blogia on joku lukenut, niin on kyllä ymmärtänyt, ettei näissä kanakauden päättäjäisissä rituaaleista ole kyse. Että suorastaan kauhistun kaikkia rituaaleja ja uskonnollisia tapoja ylipäätään. Herra siunatkoon sinua, joka ilmoituksen olet poliisille antanut. Se oli ihan mainio juttu, onpahan taas puheenaihetta hetkeksi tähän välillä niin ykstoikkoiseen kananpitäjän elämään. :)

(Kuvaa ei valitettavasti ole, Kyyhökana konstaapelin kourissa olisi ollut aika mainio otos! :) )

Kukko-taulun huone

Tänäkin iltana sain vielä olla uskovien yhteydessä, täällä lähiseudulla. Maanantaisin ollaan kokoonnuttu yhdessä huoneistossa. Siellä on seinällä kukko-taulu. Hassua sekin, että koko kesän olen käynyt tuossa kukko-taulun paikassa. Tässä kukko-taulu:

Tänä iltana kukko-taulun kokoustilassa minua puhutteli 1. Kor. 15:10: ”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen”. Tuohon kohtaan liittyy kipuakin. Sen takia, etten vieläkään pysty olemaan monenkaan ihmisen kanssa sellainen kuin aivan oikeasti on. Vaikka Jumala on luonut jonkinlaiseksi eikä hän tee virheitä, niin sitten kuitenkaan ei vain uskalla olla oma itsensä. On niin kuin kananpoika kuoren sisällä. Kuori peittää ehkä ihan söpönkin tipun. Mutta kun ihmiset näkevät vain kuoren, kovan ja kylmän, niin kuoren sisällä on tipulla yksinäistä.

Tipu voi tulla ulos vasta kun se on saanut tarpeeksi emokanan lämpöä. Rakkautta. Ei ole aina itsestään selvää, että uskovienkaan yhteys on niin rakkaudellinen ja lämmin, että uskaltaisi tulla ulos kuorestaan. Ja että ihmisillä olisi aikaa kuunnella ja olla toistensa kanssa. Kanakin hautoo munia 21 vuorokautta poistumatta munien päältä juuri ollenkaan. Jos saa kokea uskovien yhteyttä pari tuntia kerran viikossa, niin eihän se oikein riitä siihen, että kukaan kunnolla mitään omia asioitaan pääsisi käsittelemään. Kyllä siihen, että todella tiput uskaltaisivat tulla kuoristaan, tarvittaisiin lämmintä rakkauden yhteyttä ihmisten välillä paljon pitkäkestoisemmalla tavalla. Mutta saa vain uskoa, että Jumala tällaistakin vielä elämään entistä enemmän tuo.

Päässä pyörii nyt myös Raamatunkohta: ”Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.” (Ef. 4:25) Että saisi laittaa pois kaikki naamiot ja kuoret, jotka kumminkin ovat tavallaan valhetta. Ja että saisi olla totuudellinen. Kuinka usein monet keskustelutkin heti alkavat valheella, kun joku kysyy, että mitä kuuluu ja siihen vastataan ”no, kiitos, ihan hyvää”, vaikkei todellisuudessa näin olisikaan. Mutta kun ei vaan jostain syystä pysty toisinkaan vastaamaan. Kohteliaisuudetkin voivat olla mitä suurinta valehtelua ja sitä kautta olemme kaikki valehtelijoita. ” Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4) Valehtelu puolestaan on syntiä ja sitä kautta jokainen joka on koskaan vastannut ”ihan hyvää”, vaikkei kuuluisikaan ”ihan hyvää” on tehnyt syntiä. Syntiset eivät pääse taivaaseen. Vain Jeesuksen sovitusuhrin takia voi saada Jumalalta valehtelun synninkin anteeksi. Ilman Jeesusta ei kellään ole mitään asiaa Jumalan tykö. Raamatun sanoin: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.

Et joo, kyllä mulla, kesäkanalla, on ollut ihan hyviä hetkiä kukko-taulun huoneistossa. Totuuden nimissä on sanottava, että kaipaisin elämääni vielä syvempää, konkreettisempaa, läheisempää ja arkisempaakin uskon ystävien yhteyttä kuin mitä tuolla on koettu, mutta kyllä sielläkin Jeesuksen läsnäolo on selvästi tuntunut ja Hänen rakkautensa ilmapiiri on vallinnut. Ei väheksytä pienten alkujen päiviä.

Munapää matkoilla

Olen ollut matkoilla! Ensimmäistä kertaa yön yli poissa kotoa koko kanakauden aikana! Ja heti kerralla oikein kaksi yötä! Valtavaa! (Juu, kyllä, tiedetään, ei hyvin mee.. ;) ) Viikonloppuna auton matkamittariin tuli 1000 km lisää. Jotain uusia reittejäkin tuli ajettua. Kivoja maisemia oli. Oli ihanaa lähteä hetkeksi vähän muualle..

Reissulla sai tutustua joihinkin uusiin uskoviin. Se on aina mielenkiintoista. Yhdenkin uuden tyypin kanssa puhuttiin näiden kanatekstien tekemisestä kirjaksi. Aika erikoisia johdatuksia voi tulla matkoilla vastaan (esim. menee paikkaan X ja huomaa olevansa kustannustoimittajan kämppiksenä..) Herra johdattakoon senkin asian tahtomansa mukaan, sitä rukoilen. Kanoilta katkeaa pää ja meikäläisen kirjoittelut loppuu netissä siinä vaiheessa, mutta jääkö sitten jotain elämään sen jälkeen, se olkoon Herran asia. Minulla itselläni ei ainakaan ole mitään erityistarvetta sellaiseen, mutta en nyt tietenkään halua lähteä vastustamaankaan, jos näyttää siltä, että sellainen prosessi lähtisi Hengen johdatuksessa etenemään.

Kanat joutuivat olemaan reilun vuorokauden kopissaan, kun täältä oli muitakin poissa eikä niitä voinut jättää vapaaksi. Kun meni päästämään niitä vapaaksi, niin tuntui että koppi on kauhean paskainen. Kärpäsiä surrasi siellä valtava määrä. Ihmetytti miten ne alkukesästä ylipäätään ollenkaan voivat olla siellä ympäri vuorokauden. Kun on kerran päässyt vapaaksi kanaksi niin kyllä sitten häkki tuntuu ikävältä. (Ja juu, kun on kerran päässyt vapaaksi uskonnollisten järjestelmien häkeistä, niin en kyllä tiedä montaakaan, joka niihinkään olisi takaisin hinkunut. Vapaa kana kun löytää parhaimmat madot! :) Mutta tietysti ilman Jeesuksen johdatusta ei voi löytää mitään. Ilman Häntä on sokea kana.)

Joo, oli kiva olla reissussa. Mutta nyt sitten alkaakin oikein todella kanakauden lopun lähestymisen odotus. Kerkesi ajatukset hyvin irroittautumaan siitäkin, mutta nyt vähän alkaa jännittämään, kun miettii kanakauden päättäjäisiä. Kuinka se sujuu? Pystynkö tappamaan kanan vai enkö pysty? En kyllä välttämättä pysty. Jotenkaan en voi yhtään tietää etukäteen, että pystynkö vaiko enkö pysty. Tai että haluanko kokeilla. Se on vähän semmoista hommaa, ettei oikein tekisi mieli sillai vaan puolittaisesti yrittää. Puoliksi tappaa.. Jos tapan vain varovasti? Tapan vain ihan pikkuisen. Jos tappaisin sillai tosi hennosti.. Oi voi.

No, ei jaksa murehtia nyt sit taas enempää tuota asiaa. Päivä kerrallaan: ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä.. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt. 6:34). Ennemmin voisin vielä iloita matkoista:

”Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat! Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla. He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa. Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa. Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!” (Ps. 84:6-8,11-13)

P.S. Tässä kuva matkani varrelta. Joskus yritin vähän etsiä mistä aapiskukko on peräisin. Että miksi kukko. En muistaakseni löytänyt kunnolla vastausta siihen. Aapiskukon ja kunnian kukon mysteerit ovat siis edelleen selvittämättä.

Dekoplaus

EU:n maatalouspolitiikka on aivan typerää. Kananmunantuotanto irrotetaan tuotannosta. Tarkoittaa sitä, että jatkossa ei ole väliä kuinka monta munijaa kanalassa kaakattaa, vaan että tuki (joka on nykyisillä munanhinnoilla täysin välttämätön) maksetaan sen perusteella montako kanaa oli viitevuotena 2007. Jos haluaa ottaa enemmän kanoja, niin vaikka kustannuksia tulee enemmän, rahaa ei tule. Jos taas vähentää munijoita, tukisumma pysyy samana (paitsi tietty minimikanamäärä pitää kuitenkin ylittyä koko ajan). Tämmöiselle hommalle on annettu nimeksi dekoplaus. Jos lopettaa munimistouhun kokonaan, niin sitten voi hakea rakennemuutoskorvausta.

On nämä termitkin niin ihmeellisiä. Tuotannosta irrotettu tuki: Irrotan kanat kohta tuotannosta. Voisinko hakea tuotannosta irroittamistukea? Dekoplaus. Kuulostaa aivan siltä, kun kalikalla kopattaisiin kanaa päähän. Rakennemuutoskorvaus. Kanojen rakenne muuttuu radikaalisti pikapuoliin, kun niin pääkallo irrotetaan ensimmäisestä niskanikamasta. Jos lähetän maatalousviranomaisille tällä perusteella rakennemuutoskorvaushakemuksen? Viitevuosi 2007: Ai niin, olenkin väliinputooja. Ei minulla ollutkaan munantuottajia vielä 2007. Riittääkö se, että haaveilin silloin jo kanoista? Eikö hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Mitä sanovat komission virkamiehet?

Onko mitään tukimuotoa kun luovun kanoista? Sielun kipuun ja särkyyn? Luopumistukea? Ei sekään sovi, pitää olla 56-vuotias ennen kuin voi saada luopumistukea. Luonnonhaittakorvausta? Kun ottaa niin luonnolle tuo kanantappo ja liika kiltti luonne on haittana.

Kiitos Herralle, nämä kanat saavat olla EU-tukivapaita. Ei tarvitse miettiä, että mitähän siellä komissiossa seuraavaksi päätetään minun kanojen pääni menoksi, vaan saa ihan itse suunnitella kanojen pään menoa. Tietysti jotain sellaisia päätöksiä voi vielä vaikka tullakin, että kielletään kanojen pito esim. pihassa. Tai että pitää raportoida kunnan maatalouselinkeinoviranomaiselle jokaisen kananpläjäyksen sijainti kartalla. Onhan sitä tukien ehdoissakin toki joku kohtuus vielä olemassa, mutta silti jos elämäänsä alkaa maataloustukien perusteella suunnittelemaan, niin ahdistus valtaa hyvin äkkiä eikä päämäärästä ole mitään tietoa, kun koko ajan vaihdellaan tavoitteita ja suuntauksia sekä lisätään ehtoihin ihmeellisiä yksityiskohtia. On surullista kuulla henkilöistä, jotka ovat suunnitelleet maataloustuotantonsa jonkun tietyn hetken tukipolitiikan mukaisesti ja sitten kun kurssia yhtäkkiä käännetään, ollaankin aivan ihmeissään ja elämä sekaisin.

Surullista on, että ihmiset niin herkästi uskovat toisten ihmisten kautta tulevia ohjeita ja neuvoja, eivätkä etsi Jumalan tahtoa elämäänsä ja ano häneltä viisautta ja johdatusta valintoihin. Viljelijäpiireissä koetaan suurta ahdistusta tukipolitiikan heittelevyyden takia ja puhutaan siitä, kuinka pitäisi olla pysyvämpiä tukimuotoja. Näin asia onkin, mutta toiveet eivät ole toteutuneet, EU vie hommaa milloin sinne milloin tänne eivätkä kotimaan päättäjätkään oikeastaan sen paremmin aina osaa linjassa pysyä. Käytännössä kun Suomi haki turvaa EU:sta eikä luottanut elävän Jumalan apuun pitää huolta kansastamme, niin vaikeuksia on tullut. Nyt monet haaveilevat Naton jäsenyydestä, vaikka edelleen voisimme myös kansakuntana kaikissa asioissa kääntyä maailmankaikkeuden suurimman turvan eli Jumalan puoleen.

Edellisenä sota-aikana suomalaiset rukoilivat ja Herra pelasti kansan ihmeellisellä tavalla miehitykseltä. Nyt kuitenkin eletään aikaa, jolloin Jumalaa pilkataan ja syntiä ei enää osata nähdä synniksi kansakunnassamme. Todellinen Jumalanpelko on harvinaista. Ja kun ei tunneta Jumalaa, ei luoteta Hänen täydelliseen kykyynsä pitää huolta myös sellaista maasta, joka ehyellä sydämellä etsii Herran tahtoa myös kansakunnan asioissa. Miten valtavaa olisikaan, jos kansanedustajat rukoilisivat ja kyselisivät Jumalan mielen mukaisia päätöksiä. Jos pääministeri ja presidentti kuuntelisivat neuvonantajinaan myös todellisia Jumalan profeettoja ja ministerit olisivat elävässä uskossa Jeesukseen.

Jumalalla on suunnitelmia myös kansakuntia kohtaan. Jumala voi sallia kansoille hyvin vaikeita aikoja, jotta he kääntyisivät Herran puoleen. Tämä siksi, että Jumala rakastaa todellisella Isän rakkaudella ja tietää mikä on pitkällä tähtäimellä parasta. Kova kurituskin. Iankaikkisuuden näkökulmasta niinkin pahalta kuulostava asia kuin sota voi olla hyvä asia, jos se saa ihmiset tekemään parannusta synneistään, kääntämään ajatuksensa Herran puoleen ja turvautumaan Häneen. Parempi tietysti olisi, että jo vähäisempikin asia saisi ihmiset kääntymään elävän Jumalan puoleen, mutta monet ovat niin ihmeellisessä tilassa, etteivät koe tarvitsevansa Jumalaa ennen kuin jotain todella radikaalia tapahtuu.

Herra Sebaot ei ole mikään lässynlässyn Jumala. Ilman Jeesuksen syntejä sovittavaa uhria kellään ihmisellä ei ole mitään asiaa Hänen Pyhyytensä luokse. Hän on peljättävä Jumala. ”Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa ” (Jes. 8:13) ”Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas; hän on kiivas Jumala.” (2. Moos. 34:14) ”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5. Moos. 13:4) ”Peljätkää vain Herraa ja palvelkaa häntä uskollisesti kaikesta sydämestänne. Sillä katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt.” (1. Sam. 12:24) ”Peljätkää ainoastaan Herraa, teidän Jumalaanne, niin hän pelastaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä” (2. Kun. 17:39)

Money talks

Kanakauden loppu alkaa olla jo niin lähellä, että voidaan alkaa suorittaa loppuyhteenvetoja. Viime vuonna minulta kysyttiin, että enkö ole laskenut kananpidon kannattavuutta. En ollut laskenut. Teen nyt sitten jonkunnäköisen laskelman:

Munien määrä tähän mennessä, 76 päivän aikana: 418 munaa, eli n 25 kg.

Kanan hinta: 5 euroa, 6 kanaa = 30 euroa
Rehut: kaurojen ja spelttien menekkiä ei laskettu, arvio 10 euroa
rehusäkin puolikas viime vuodelta, arvio 20 euroa
Kananhakumatkan bensakulut: 30 euroa
Verkko harakoita vastaan: 5 euroa
Menot yhteensä: 100 euroa

Jos olisin ostanut kaupasta luomumunia, joiden kilohinta on 6 euroa, tuon määrän, jonka kanat ovat nyt munineet, olisi siihen mennyt 150 euroa. Siitä kun vähennetään menot, niin ylijäämä on 50 euroa. Jos olisin ostanut kaupasta koko kesän kaikkein halvimpia munia, joiden kilohinta on 2 euroa, niin kesän muniin olisi mennyt 50 euroa ja silloin kesäkanaharrastus pitäisi katsoa tappiolliseksi toiminnaksi. Kaupassa kananmunien hintahaitari vaihtelee tosiaan alle kahdesta eurosta yli kuuteen euroon kilo. (Ja sanotaan nyt sekin, että kananmunista kananmunantuotantoa työkseen harjoittavalle maksetaan vain n. 90 senttiä kilo. Noin 18 kanan päivän työstä saa euron! Ja siitä pitää vielä vähentää kaikki menot (tosin vähän tukiakin saa lisäksi). Mutta jo on markkinat!)

Mitä tästä nyt sitten voidaan päätellä? Kanakauden tulos? Voittoa vai tappiota? Kannattiko pitää kanoja vai ei? Jos haluaa syödä halvimpia mahdollisia munia (tai ei syö munia), niin ei kannata pitää kanoja itse, eikä ainakaan hakea niitä useamman sadan kilometrin päästä. Jos arvostaa vapaita luomukanoja, niin silloin kesäkananpito on taloudellisestikin kannattavaa (kun häkki on jo entuudestaan olemassa, palkat jätän myös pois laskelmasta). Kanakauden päättäjäisiin on siis käytettävissä ainakin 50 euroa. Niin joo ja lihojen arvoa en myöskään ole huomioinut! Enkä höyhenten, jos tekee höyhentyynyjä! :)

Raha on tavallaan vähän vaikea aihe mielestäni. Itse ainakin usein rukoilee Herralta viisautta rahankäyttöön. Ja rahaan suhtautumiseen ylipäätään. Sanotaanhan Raamatussakin: ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1. Tim. 6:10) Tärkeintä kai olisi se, ettei sydän olisi kiinnittynyt rahaan eikä pitäisi sitä turvatekijänään tai tekemisiensä kannustimena ja suunnannäyttäjänä. Yhtä lailla köyhän kuin rikkaan ajatukset voivat olla kietoutuneet rahaan. Toisaalta taas niin vähärahainen kuin varakaskin voi olla irti rahan vallasta ja antaa Herran johdattaa kokonaisvaltaisesti myös rahojen käyttöä ja rahaan liittyviä ajatuksiaan. Pankkitilin saldo ei kerro mitään suhtautumisesta rahaan. Jumala sen sijaan näkee sydämen ja tietää mihin kukakin turvaa.

Mielenkiintoisen kuvion raha-asiassa tuo myös tulevaisuuden näkymät. Enkä nyt tarkoita korkojen ja pörssikurssien muutoksia seuraavan vuoden aikana, vaan niitä tulevaisuuden näkymiä, joista Raamattu kertoo. Odotettavissa on nimittäin jollain aikajänteellä iso muutos maksujärjestelmään. Sellainen muutos, joka on ilmoitettu Johannekselle jo n. 2000 vuotta sitten. Merkittävä muutos siis, joka on yhtenä todisteena siitä, että elämme viimeisiä aikoja ennen Jeesuksen paluuta. Raamatuntekstissä puhutaan pedosta, joka ”saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat ja köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku” (Ilm. 13:16-17). Ilmestyskirjassa on monta varoitusta tuon merkin ottamisesta: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä.” (Ilm. 14:9-10)

Ilmestyskirjan tapa kertoa asioista voi kuulostaa aluksi hämmentävältä, mutta kyllä siinä kovastikin fakta-asioita kerrotaan. Hyvinkin vakavia sellaisia. Tässä puhutusta pedon merkistä, siitä joka laitetaan käteen tai otsaan tuntuu vallitsevan melko laaja yksimielisyys. Asia ymmärretään tällä hetkellä niin, että tulee aika, jolloin jonkinlainen (mikro)siru laitetaan ihon alle, käteen tai otsaan ja rahan käyttäminen tapahtuu tuon sirun kautta. Että pankkikortti (ja mitä muita tietoa sitten sisältääkään, varmaan kaikki henkilötiedot samalla) sijoitetaan ihon alle ja siitä tulee ainoa mahdollinen maksutapa (ehkä vähitellen, mutta vääjäämättä). Nykypäivänä ei ole enää vaikea kuvitella tällaisen asian toteutuvan jollain aikavälillä. Maksujärjestelmiä yhdenmukaistetaan ja uusitaan sellaista vauhtia, ja teknologia on jo niin pitkällä, että tuntuu vain ajan kysymykseltä, koska maksaminen alkaa tapahtua kädessä olevan mikrosirun kautta.

Siinä sitten ollaankin mielenkiintoisen tilanteen edessä. Raamatun profetiat toteutumassa silmiemme edessä. Ja äärimmäisen vakavan ja selvän varoituksen kera. Mikrosirua ei missään tapauksessa pidä mennä ottamaan itseensä, vaikka se markkinoitaisiin ja perusteltaisiin miten välttämättömänä hyvänsä. Ne, jotka Jumalan varoituksen ottavat vakavasti, jäävät tässä vaiheessa pois rahaan perustuvasta markkinataloudesta. En tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta pitää vain rukoilla Herraa johdattamaan asioita, ajatuksia ja elämää, että saisi viisautta valmistautua tuohonkin aikaan. Jumalalla on varmasti suunnitelmansa jokaiselle tuollekin ajalle ja Hän pitää omistansa huolen. Silloin varmaan osaa arvostaa kananmuniakin paremmin! Onhan sekin upeaa, ettei sitten tartte enää ajatella rahaa ollenkaan! Ja kun tuohon aikaan tullaan, niin tarkoittaa sitä, että Jeesuksen paluu on jo hyvin lähellä. Rahat veke ja Jeesus tulee, Jee!! :)

Lihotuskanat (6+1)

Kanakauden päättäjäiset lähestyvät vääjäämättä. Kanojen pitäisi tulla siis sopivan pulleiksi. Niiden pitäisi syödä nyt enemmän kuin kuluttavat, että lihoisivat. Homma ei vaan meinaa toimia. Minä en tunnu jaksavan toimittaa kanoille sen enempää ruokaa kuin normaalistikaan. Toisekseen vapaat kaakat säntivät ympäri pihaa ja taitavat olla kanamaailman usainboltteja että energiaa kyllä kuluu. Otto Kallelan Kananhoidon opas v. 1956 kertoo: ”Lyhyt, viikon pari kestävä lihotuskausi tarkoitukseen sopivia rehuja käytettäessä varmasti kyllä parantaa lihan laatua huomattavasti. Lihotusaikana tulee eläimen liikkua vähän. Ahdas karsina tai lihotushäkki, samoin kuin puolihämärä ruokinnan väliajoilla vähentää liikkumishalua. Ruokinnan tulee tapahtua usein, 4-5 kertaa päivässä.”

En nyt aio noudattaa näitä ohjeita ja tukkia kanoja mihinkään lihotushäkkiin. Sitä nyt sitten vaan sen verran säälii niiden loppua, että ajattelee, että juoskoot vapaina viimeiseen saakka. Nyt kun ovat vapauteen tottuneet. Aamuisin ne odottavat häkin ovella vapauttamistaan. Eihän niitä hentoisi enää lihotushäkkiin laittaa. Hernekeittoa ja perunoita kanoille keitellään, ne ovat haluttua ruokaa. Mutten kyllä usko, että munijoiden elopaino tuosta mihinkään nousee tai että lihan laatu johonkin muuttuisi. Eipä taida olla kovin mureita koipireisiä näillä kanoilla. Parempi olisi varmaan verrata kanojen koipia kestävyysjuoksijoiden kuin spinttereiden reisiin.

Kulunutta kesääni voisin kyllä omasta puolestani verrata lihotuskanan elämään. Tuntuu, että omalla kohdallani on toteutunut Kallelan ohjeet vähäisestä liikkumisesta ja ahtaasta karsinasta. En ole koko kanakauden aikana käynyt oikein missään. Lähikaupungissa vain asioilla ja uskovien kokoontumisissa. Pisimmillään olen kanakauden aikana käynyt yksissä häissä, jotka olivat 130 kilsan päässä. Muuten elämäni on todellakin pyörinyt vain 20 km säteellä. ”Lihotusaikana tulee eläimen liikkua vähän” on kyllä omalla kohdalla ollut konkreettista. Varsinkin kun olisi sisäinen halu liikkua kauempanakin. Mutta ei sitä sitten ilman mitään syytä yksistään lähde ajelemaan sinne ja tänne. Tämän kesän tarkoituksena on sitten ollut olla lihotuskanana.. Lihotuspuoli on kyllä toiminut ihan konkreettisestikin, jokapäiväinen itsetehty jäätelö on pitänyt siitä huolen..

Kun elää lihotuskanan elämää, eikä pääse liikkumaan muualle, niin toivottavasti aika ei sitten kumminkaan ole mennyt hukkaan. Uskon, että Herra vaikuttaa niin, että kaikilla ajoilla on tarkoituksensa, silläkin ettei pääse elämään sellaista elämään kun sisimmässään kaipaisi. Saa uskoa, että sellaisenkin aika vielä joskus tulee ja lihotuskanaelämä sellaiseen valmistaa. Nyt kun on sitten kumminkin ollut jossain määrin esim. aikaa lukea Raamattua ja muita hengellisiä kirjoja. Että jos Herra olisi Sanallaan lihottanut ja sillä lailla valmistanut. Sitä en silti tiedä, omaa hengellistä kasvua ei niin pysty eikä halua eikä kai ole tarpeenkaan arvioida, vaan haluaa jättää sen Herran asiaksi. Että Hän tietää millä konsteilla kanojansa lihottaa. Runsas Jumalan Sanan syöminen ei koskaan voi olla haitaksi. Vaikken nyt todellakaan sano, että tänä kesänäkään olisin niin valtavasti Raamatun äärellä ollut.

Ruumiillinenkin liikunta on ollut itsellä myös aika vähäistä tänä kesänä. Minkäs teet, kun vain ei ole virtaa ja muitakin rajoitteita on ollut. En pysty muuta kuin ajattelemaan, että Herra tietää mikä on parhaaksi ja Hän voi sitten myös antaa intoa ja mahdollisuuksia liikkumiseenkin aikanaan. En minä pysty mihinkään ilman Herraa, en edes lenkkeilemään. Lohtuna tässäkin kohtaa on Sana: ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevan.” (1. Tim. 4:8) Uskon, että Herra tietää mikä on parhaaksi pitkällä tähtäimellä. Fyysisen kunnon kohottaminen on kuitenkin periaatteessa mahdollista suht lyhyessä ajassa, jos vaan saa innon asiaan, mutta monet asiat mitä Herra haluaa opettaa vievät yleensä paljon pidemmän aikaa. Hän kun johdattaa niin monenlaisten elämäntilanteiden ja elämänkokemuksen kautta eikä kokemusta voi syntyä hetkessä. Sanotaanhan näinkin: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan" (Apt. 14:22). Kuitenkin myös nuori uskova voi olla esikuvana muille, eikä nuoria uskoviakaan saisi vähätellä: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.” (1. Tim. 4:12)

Kanakausi loppuu pian ja itse asiassa ainakin jossain määrin minunkin paikallaan pysyvänä lihotuskanana oleminen lähestyy loppuaan. Syyskaudelle on sitten taas jo jonkun verran menoja tiedossa. Suomen rajojen ulkopuolellekin. Ettei tämä ahtaan, pimeän häkin vaihe nyt sitten aivan loputtomiin kestä. Jotenkin on jo häkin ovi raollaan. Onkohan se totta vai kuvittelenko vain..?

Kana perunoiden äärellä.

Uusavuttomuus vaivaa

Oi voi tätä uusavuttomuuden määrää.. Pohdiskelen täällä taas kanan teurastusta ja käsittelyä. Ja olen aivan kysymysmerkkinä. Esimerkiksi sen asian suhteen, että pitääkö kanan ruhoa riiputtaa vai voiko sen valmistaa heti ruuaksi? Otto Kallelan Kananhoidon oppaassa sanotaan: ”Kotikäyttöön teuraskanoja varattaessa on parasta antaa niiden riippua pari kolme päivää ennen kynimistä.” Kotiruoka-kirja vuodelta 1922 ei taas puhu riiputuksesta mitään kanan kohdalla, vaikka jonkun muun linnun kohdalla puhuukin. Mitä sitten tapahtuu, jos ei riiputa? Voidaanko kanakauden päättäjäisissä samana päivänä lopettaa kanat ja valmistaa niitä? Jos jollain on asiasta käytännön kokemusta, niin kertokaa mulle pliis!

Tässä sitten kätevät ohjeet teurastukseen: ”Venytysteurastus on kaikkein yksinkertaisin ja vaivattomin teurastustapa. Se sopii mainiosti esim. kotiteurastuksessa. Venytysteurastus tapahtuu seuraavasti: eläin otetaan vasempaan käteen niin, että jalat ja siivet jäävät käden sisään. Oikealla kädellä tartutaan päähän siten, että peukalo tulee niskapuolella ja muut sormet kanan alaleukaa vasten. Nopealla liikkeellä nyrjäytetään niskanikamat sijoiltaan ja samalla venytetään niin paljon, että muodostuu noin kahden sormen levyinen väli. Tähän pussiin kerääntyy veri. Tiedottomuus seuraa silmänräpäyksessä selkäytimen katketessa ja heijastusliikkeetkin lakkaavat verraten pian.”

Teurastuksen jälkeen pitäisi suolistaa: ”Ruho tuetaan toisella kädellä maata tai polvea vasten, ja toisen käden etusormi työnnetään peräaukosta suoleen, jne”

Sitten on vuorossa kyniminen, käsin tai kuumavesikäsittelyllä.

Kotiruoka-kirjasta puolestaan luen: ”Lintu kynitään ja siivet leikataan poikki nivelen kohdalta. Polvinivelien ympäriltä leikataan nahka auki ja jalat vedetään pois niin, että reidessä olevat suonet seuraavat jalkaa. Samoin leikataan kaulanahka auki. Nahka vedetään alaspäin, kaula katkaistaan, ja ruokakupu sekä henkitorvi poistetaan. Rintaluun alapuolelle tehdään aukko, josta sisälmykset vedetään ulos. Jne”

Melkein on täyttä hepreaa tämä keittokirjan lukeminen. En kyllä usko ollenkaan pystyväni ilman ohjausta tekemään mitään noista jutuista, pelkän kirjan varassa. Onneksi kanakauden päättäjäisiin on nyt kumminkin ilmoittautunut ainakin yksi, joka on aiemminkin käsitellyt lintuja. Että kai tämä vielä tästä konkretiaksi muuttuu!

Vaikken nyt pystykään heti seuraamaan keittokirjojen ohjeita, kun olen niin uusavuton, niin en kuitenkaan väitä että kirjat olisivat tiedoissaan vanhentuneita. Minun käsityskyvyssänihän vika on. Kanakauden päättäjäisten jälkeen ymmärrän jo noitakin opuksia paljon paremmin, kun olen nähnyt asioita käytännössä. Ja saanut vielä opetusta aiheeseen ja ollut itsekin tekemässä ja kokemassa. Ollut mukana sellaisessa, josta kyllä vanhat kirjat kertovat ja joka on ihan arkipäiväistä asiaa, mutta josta nykyihminen on vaan jotenkin vieraantunut.

Joo, lukija voi sitten varmaan jo arvata, mistä muusta sanon että nykyihminen voi olla vieraantunut. Kyllä, Raamatun kertomista asioista. Jotkuthan leimaavat Raamatun tekstit aivan vanhentuneiksi, ettei muka olisi tämän päivän kanssa enää mitään tekemistä. Tai, että joku osa on hyvää, mutta joku osa on vanhentunutta. Leimaaminen tehdään sen takia, kun joku kohta vaan ei ole itselle vielä auennut tai ei vain halua ottaa asiaa vastaan. Tai sitten on niin vieraantunut aiheesta, ettei voi käsittää, että sillä voisi olla jotain tekemistä oman elämänsä kanssa.

Kyllähän Raamatun tekstit voivat jossain määrin vaikeaselkoisilta tuntuakin. Niin kuin minä nyt tarvitsen alkuopetusta kanantappoon, kun kirja ei itsessään riitä, niin hyvä olisi jokaiselle saada kokeneemmalta uskovalta apuja raamatun lukemiseen, opetusta jne. Yksin ja yhdessä, kaikki on hyväksi.

Raamattu on Vanhan Testamentin puolelta alkuteksteiltään täyttä upeaa hepreaa. Siis kirjoitettu hepreaksi (+ muutamia arameankielisiä osia). On valtavan hienoa, kun saa kuulla jonkun sellaisen kertovan asioita, joka itse on osaa hepreaa. Taas avautuu paljon lisää Raamatun ihmeellisyyksiä, sellaisia jotka eivät oikein suomenkielisessä voi tulla esiin: esim. miten jossain psalmissa jokainen jae alkaa aina aakkosissa seuraavalla kirjaimella yms. Ja tietysti jotkut sanatkin antavat enemmän, kun kuulee niiden täyden alkuperäisen merkityksen. Ja onhan suomenkielisessä raamatussa jotain ihan selkeitä käännösvirheitäkin. Vaikka en todellakaan ole mikään asiantuntija niin veikkaisin, että esim. ”Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat” (Jes. 34:14), pitäisi metsänpeikkojen tilalla olla joku muu sana. No, uudemmassa käännöksessä näyttääkin olevan villivuohi.

Tällaisista inhimillisistä käännösvirheistä huolimatta, Raamattu ei ole yhtään vanhentunutta kamaa. Jumalan vaikuttama ja Jumalasta kertova teksti ei voi vanheta, koska Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Mitä enemmän Raamattua lukee, sitä enemmän se kiinnostaa. Kaikkein vähiten se kiinnostaa sellaisia, jotka eivät ole jaksaneet koko kirjaa avatakaan ja erikoista kyllä, heillä tuntuu kuitenkin olevan kaikkein parhain käsitys siitä, kuinka vanhentunut kirja on kyseessä. Mutta kyllä tällainenkin henkilö voi vielä päästä sisälle Sanaan! Jos ei nyt ymmärrä jotain kohtaan tai ei pysty ottamaan sitä vastaan, niin aina voi pyytää, että Jumala antaisi ymmärrystä. Itselläkin on lukuisia esimerkkejä, kuinka joku kohta on ensin ollut käsittämätön tai sellainen, ettei ole halunnut sitä ottaa vastaan ja kuinka se sitten myöhemmin onkin tullut valtavaksi siunaukseksi ja aarteeksi. Tätä toivottavasti jatkuu läpi loppuelämän. Onhan sitä itse ainakin Raamatuntuntemisessa aivan alkutekijöissään ja haluaisi oppia paljon paljon lisää.

”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa” (2. Tim. 3:16)

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.” (Jaak. 1:22)

Tänään onkin itsellä muuten Raamattupiiri. Kivaa!!

Kana kattilassa

Putkahti tuossa ihan yllättäen mieleen eräs näky, jonka muistan erään henkilön kertoneen viime talven aikana. Käsitin, että Herra oli antanut tämän näyn kertojan ystävälle. Näyn saanut henkilö käsitti, että näky koskee Suomen uskovien tilaa. En tiedä/muista tarkemmin, oliko hän juuri rukoillut aihetta vai millä lailla asiayhteys oli tullut selville, mutta kumminkin kerrottaessa tämän näyn sanottiin olevan liittynyt nimenomaan Suomen uskovien nykytilaan.

Näyssä oli elävä kana. Kana oli kattilassa, jossa oli vettä, liesi oli päällä ja kun vettä pikkuhiljaa kuumennettiin, niin näytti siltä, ettei kana ymmärtänyt poistua ajoissa vaan oli vaarassa kuumentua.

Joskus on parempi, ettei lähde kovasti tulkitsemaan näkyjä, ainakaan kenenkään toisen puolesta. Mutta kun tämä nyt kerran vielä koski kanojakin, niin tekee mieli kertoa, mitä siitä itselle tulee mieleen. Jollekulle muulle Herra voi avata ihan toisenlaisia ajatuksia.

Näitä ”vesi kuumenee vähitellen” juttuja on toki ollut muitakin. Se on yleensä aina varoitusta. Joskus esimerkkinä on vaihtolämpöinen sammakko, jonka ruumis tottuu vähitellen aina kuumempaan ja kuumempaan, kunnes sitten lopulta kuolee, kun ei ole ymmärtänyt lähteä ajoissa pois. Ajatuksena yleensä on synnin vähittäinen lisääntyminen ja hyväksyminen. Kun joku synti, yksilön elämässä tai yhteisössä saa salakavalan hitaasti sijaa, jos ei valvo tilaansa käy todella huonosti ja on lopulta sokeutunut koko asialle.

Minua puhutteli aikanaan näkemäni pieni kyykäärme. Se näytti kauhean söpöltä pikku käärmeeltä. Ei yhtään pelottavalta, sahalaitakin oli niin hellyyttävä. Tuolloin ajattelin kuinka kavalia eksytykset ja synnit voivat olla. Pienessäkin käärmeessä on paljon myrkkyä. Ja toisaalta, jos ottaisi tuon pienen käärmeen hoiviinsa, siitä tulisi valtavan iso ja hallitseva käärme elämään. Parempi rukoilla viisautta, että osaisi kavahtaa pieniäkin käärmeitä ja syntejä ja eksyttäviä asioita.

Näyssä siis kana, joka kaiketi nyt sitten kuvasi suomalaisia uskovia, oli kattilassa. Jos kyseessä oli valkoinen kana, niin voisi ajatella, että valkoinen tarkoitti puhtautta, verellä puhdistettua kansaa. Kumminkin se, että elävä kana oli vedessä ja kattilassa, kertoo siitä, että kanassa on jotakin todella pahasti vialla. Voisi jopa ajatella, että kana oli jonkunlaisen loitsun tai lumouksen vallassa tai hyvin sairas, kun se kerran istui vedessä. Vedessä istuminen ei nimittäin ollenkaan sitä mitä kana normaalisti tekee. Jos pihassa on vesilätäkkö, niin kanat eivät taatusti mene siihen istumaan, vaan kiertävät lätäkön. Hiukan voivat juomahörppyjä korkeintaan ottaa.

Suomalaiset uskovat ovat siis vaaran paikassa. Jonkunlaisessa eksytyksen suuressa vaarassa. Istuvat vesikattilassa, ovat sokeutuneita eksyttävälle hengelle, joka pahimmassa tapauksessa on hengellisesti tappavaa. Kanan ei kuulu istua vedessä. Kana on väärässä paikassa ja aivan tunnoton, kun ei huomaa tilaan!

Jokaisen tulisi rukoilla Herraa avaamaan omalle kohdalle tämä näky. Istunko minä vesikattilassa kuumenemisvaarassa? Olenko jonkun eksyttävän hengen vaikutuspiirissä, jota en itse pysty havaitsemaan? Pyytää, että Herra avaisi silmät, auttaisi tekemään parannusta ja poistumaan sellaisen hengen/synnin vaikutuspiiristä, joka ei ole hyväksi vaan vaaraksi. Rukoilla Jumalalta nöyryyttä ja voimia lähteä pois tutuistakin kuvioista, jos ne eivät ole pitkällä tähtäimellä hyväksi, vaan pahaksi. Että saisi lähteä pois ennen kuin on liian myöhäistä, mitä pikemmin sen parempi.

Tämä oli minun tulkintani näystä. Jollekulle muulle siitä voi tosiaan avautua jotain muuta. Mutta käsitin tosiaan, että tämä oli vakava varoitus.

Puku puhtaaksi

Kanojen päivä koostuu tietyistä asioista, joita ei jätetä väliin. Yksi jokapäiväinen tai useamminkin päivässä suoritettava juttu on höyhenpeitteen puhdistaminen ja voiteleminen. Nokalla puhdistetaan höyheniä ja suitaan sulkia. Pyrstön yläpuolella on rauhanen, josta erittyy jotakin rasvaa, jota kanat sitten nokallaan levittävät höyhenistöönsä. En osaa tarkemmin sanoa, mitä öljyä tuo on, mutta kuitenkin sen tarkoituksena on pitää höyhenpeitettä kunnossa. Et sillai ihmeellistä, kun hoitoaineetkin tulevat ihan omasta takaa, kirjaimellisesti.. :)


Kanat putsaa.

Kun kerran kanat pitävät huolta puhtaudestaan, niin kyllä pitäisi uskovienkin pitää. Enkä nyt tarkoita fyysistä puhtautta, vaan hengellistä puhtautta. Minäkään en näe kanojen likaisuutta, mutta ne ymmärtävät puhdistaa itsensä jo ennen kuin ovat aivan kuraklimppejä. Jotain loisia mitä niissä on, en edes voi nähdä, mutta näkymätöntä putsattavaa riittää kovasti. Uskovissakin on paljon sellaista putsattavaa, joka ei näy päälle, ja jota välttämättä ei edes itse tiedosta, vaan silti löytyisi poislaitettavaa. Luulen, että Jumalan Henki on niin hienotunteinen, ettei Hän myöskään ala ihan kauheasti sormella osoittelemaan eri asioita, ennen kuin uskova itse alkaa kysellä Häneltä. On hyvä pyytää, että Herra näyttäisi niitä asioita, jotka eivät ole Hänen mielensä mukaisia, tai niitä oppeja, jotka eivät ole alun perin Herrasta. Sanoohan Jeesus: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. (Matt. 15:13). Olisi hyvä rukoilla, että Herra opettaisi hengellistä lajintunnistusta, että voisi oppia tunnistamaan Hänen istutuksensa ja erottamaan ne ihmisten istutuksista, esim. uskonnollisista tavoista, joihin on vain lapsesta saakka oppinut. Vanhat tavat voi heittää veke: ”Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina.” (1. Kor. 5:7)

Juudan ja Israelin kuninkaista kerrottaessa Raamattu mainitsee yleensä aina ensimmäisenä tekikö kukin Herran silmissä oikein vai ei. Jotka tekivät oikein ja etsivät Herraa puhdistivat Herran temppelin ja hävittivät epäjumalanpalvelukseen liittyviä alttareita, uhrikukkuloita, patsaita jne. Tärkeämpää oli mielenlaatu Herraa kohtaan, kuin inhimillisesti läheisiä ihmisiäkään kohtaan: ”Kuningas Aasa erotti äitinsäkin Maakan kuningattaren arvosta, koska tämä oli pystyttänyt inhotuksen Aseralle.” (2. Aik. 15:16) Joku kuningas hävitti vain osan inhotuksista, joku kaikki. Toiset kuninkaat taas tekivät sitä mikä on pahaa Herran silmissä ja rakensivat epäjumalanalttareita lisää ja palvoivat epäjumalia eivätkä Herraa. Silloin ei mennyt hyvin.

Kuninkaista lukiessa saa käsityksen, etteivät he itsekään aina tienneet kaikkea sitä mikä olisi pitänyt hävittää. ”Mutta uhrikukkulat eivät hävinneet Israelista. Kuitenkin Aasan sydän oli ehyesti Herralle antautunut, niin kauan kuin hän eli.” (2. Aik. 15:17). Jokainen voi rukoilla omassa elämässään Herraa paljastamaan kaikki uskonnolliset uhrikukkulat, että saisi todella hävittää aivan kaiken, mikä ei ole todellista ja elävää Herran palvelemista hengessä. Omassa voimassa emme pysty itseämme puhdistamaan, mutta Jumala on luvannut tehdä sen: ”Jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän (Isä) puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.” (Joh. 15:2) Asiaa etenee nopeammin, jos on ensin saanut Herralta asenteen, joka on valmis poisoppimiseen ja luopumiseen. Jumala ei ihmetöin hajottanut Israelin asera-karsikkoja ja uhrikukkuloita, jokaisen kuninkaan piti tehdä se itse mielenlaatunsa mukaan.

Nykypäivän suomalaisessa kristillisyydessä on valtavan paljon poislaitettavaa, sellaista mikä ei nouse Raamatun istutuksista vaan muista lähteistä, kirkollisesta perinteestä jne. Kenenkään ei ole kuitenkaan tarkoitus puhdistaa instituutioiden ja järjestöjen oppeja, vaan omaa itseään, sitä Herran temppelin osaa, joka itse on. ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" (1. Kor. 6:19) ”Poistakaa vieraat jumalat, joita teillä on keskuudessanne, puhdistautukaa ja muuttakaa vaatteenne.” (1. Moos. 35:2), ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jes. 52:11)

Kanat tarvitsevat puhdistukseen talirauhasensa rasvaa ja uskovat tarvitsevat Pyhän Hengen öljyä. Pyhä Henki asuu uudestisyntyneen uudistuneessa hengessä eli apu on lähellä saatavilla. Saa vain rukoilla, että hän näyttäisi niitä asioita, joista Hän haluaisi puhdistaa. Vääristä opeista, turhista tavoista ja perinnäissäännöistä puhdistuminen vie kohti uskovien yhteyttä: ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä” (1. Piet. 1:22).

Putsaus jatkuu.

Ruudun takaa

Kun se yksi kana sitten herätti minut tänä aamuna, niin päätin sitten nousta vähän pystympään asentoon siinä aamun hetkenä. Istuin sängyllä ja katselin pihalle: sitä hetken aikaa kovasti kaakattanutta kanaa ja muuten vaan aamuista puutarhaa. En halunnut avata ikkunaa, kun tuntui, että sieltä tulisi liian kylmää ilmaa sisään. Ikkunalasin läpi vain katselin. Näin kanat ja puutarhan, kuulin ääniäkin, mutta olin kuitenkin lasilla erotettu.

Siinä sitten taas mietin yhtä asiaa, joka on tässä viime päivinä ollut mielessä. Tätä kasteasiaa. Jotenkin tuli sellainen ajatus, että sekin asia on vähän kuin tuo ikkunalasi. Uskovia on lasin eri puolin. Näemme toisemme, tiedetään, että ollaan samaa Kristuksen ruumista, voimme tehdä asioita yhdessä, meillä on sama Herra. Mutta sitten kuitenkin on olemassa myös tällainen erottava asia. Niin surullisen erottava asia. Ja niin vaikea, että monissa paikoissa kielletään jopa koko asiasta puhuminen, ettei yhteys rikkoutuisi. Jos asiasta puhuu taidottomasti, haavoja tulee. Se on melkein sama kuin yrittäisi lasin läpi mennä toiselle puolelle. Tai käskisi toista tulemaan ikkunalasin läpi omalle puolelle. Sirpaleita tulee heti, jos omassa voimassa mitään yrittää. Tämä on niin surullinen asia, eikä se vaikenemallakaan poistu.

Alkukesästä juttelin erään uskovan kanssa kasteesta. Hengen yhteys tämän ihmisen kanssa on erittäin hyvä. Halusin jutella hänen kanssaan kasteestakin. Tiesin melko varmaksi, että hänellä on eri käsitys siitä kuin itsellä. Juttelimme aiheesta. Ylipäätään on jo niin harvinaista, että voi edes keskustella aiheesta sellaisen kanssa, jolla on eri käsitys. Kyllähän mekin siinä keskustelussa päästiin sitten siihen perinteiseen inttämisvaiheeseen. Ja jotenkin hengessä surukseni koin, että ikkunalasi oli välillämme. Mutta mielestäni tärkeämpää kuin olla oikeassa, on tässä asiassa ensin asenne. Kun huomattiin, ettei keskustelu vie yhtikäs mihinkään, niin rukoilimme. Että Herra kirkastaisi Hänen tahtonsa, näkemyksensä ja opettaisi ja johdattaisi meitä niin, että voisimme käsittää asian vielä samalla tavalla. Että kumpikin oli valmis luopumaan käsityksestään, kunhan vain Herra avaisi tämän asian, näyttäisi ja opettaisi mitä tästä kuuluu ajatella ja miten toimia. Ettei olisi mitään esteitä, vaan yhteys ja Herran mielen mukainen näkemys. Odotamme nyt vastausta asiaan.

Minusta suurimmat esteet tämän asian avautumisella ovat uskovien sydämissä. Puolin ja toisin lasia. Sydämen kovuudessa. Halussa olla oikeassa. Muutosvastarinnassa. Rakkaudettomuudessa. Ennakkoluuloissa. Peloissa. Perinnäissäännöissä. Kuinka yksinkertaista onkaan rukoilla: ”Herra Jeesus, näytä sinä minulle tahtosi tässä asiassa. Jos haluat että menen kasteelle, niin vaikuta niin, että se saa tapahtua.”

Lisäksi voimme rukoilla toisten puolesta tässäkin asiassa. Enemmän rukoilla, kuin kiivailla omien mielipiteiden puolesta. Että saisi tapahtua se, mikä on toiselle todella parasta. Tässä asiassa kun on niin kauhean kiva olla oikeassa, mutta uskon että Jeesus haluaisi ottaa sellaisenkin asenteen pois. ”Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” (1. Kor. 10:24)

Raamatussa tämä kaste-asia on tietysti kerrottuna. Kovin erikoisilta itsestäkin tuntuvat jotkut tulkinnat, mitä joillakuilla aiheesta on. Mutta jotenkin Herra on nyt vaan sallinut tämmöisenkin ajan, että uskovilla on suomuksia silmillä ja asia ei ole yhtälaisesti kaikille avautunut. Kiivailulla pidetään toiset kaukana asiasta tai sitten vaietaan ja pyritään unohtamaan koko juttu. Mutta eihän näistä toimintatavoista kumpikaan ole Herran tahdon etsimistä?

Minä ainakin haluaisin rukoilla kaikille uudestisyntyneille uskoville nöyrää mielenlaatua ja halua etsiä Herran tahtoa tässä asiassa sekä Jumalan mielen mukaista asennetta. Asennettaan voi hioa, vaikka seuraavilla Raamatunkohdilla: ”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1) ”Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee” (1. Kor. 8:2), ”Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.” (Jaak.1:26) ”Ja vaikka… ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon… mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” (1. Kor. 13:2).

Kyllä Jumala varmasti paljastaa tämänkin asianlaidan sellaiselle, joka sitä häneltä vilpittomästi kysyy. Sellaiselle, joka haluaa vaeltaa kaikessa totuudessa ja etsiä Herran tahtoa joka asiassa ja kysymyksessä. Herran Henki sanoi Filippukselle ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja.” (Apt. 8: 29) Vaunuissa oli mies, joka sitten tuli uskoon ja halusi kasteelle. Mutta jos Filippus ei olisi mennyt luo ja pysytellyt lähellä, niin mitään ei olisi voinut tapahtua. Jos uskovilla ei ole rakkautta käydä kenenkään kasteesta toisinajattelevan luo ja pysytellä lähellä, niin pelkään, että lasiseinä jää välille.

Ei kompromisseja, ei maton alle lakaisua, vaan nöyränä totuuden etsimistä. ”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka”. (Ps. 51:8) ”Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa.” (Sef. 2:3)

Aikainen kana

Mikä on laiskuuden huippu? Näkee unta muttei viitsi katsoa.. :) Tänä aamuna en ollut aivan laiskuuden huipussa, koska katselin unta. Kesken unen tapahtumien alkoi kuulua kovaa kotkotusta. Olin aluksi aivan ihmeissäni, että kuinka kanat nyt voivat minun ikkunan alla kaakattaa, kun häkille on pitkä matka. Katsoin kelloa ja se oli 6:34. Talossamme on aamuvirkku, hän oli päästänyt kanat ulos niin kuin kyllä tekee nykyään muinakin aamuina, mutta tänä nimenomaisena nyt sitten yksi kana vaan tuli kaakattamaan kovinta mahdollista huutoaan juuri ikkunan alleni. Ensin ajattelin kyllä, että voi tattis vaan sulle kana.

Tässä viime aikoina olen kyllä muutenkin heräillyt noihin samoihin aikoihin, kuuden maissa. Ihan itsekseni, ilman kanoja. Olen sitä vähän ihmetellytkin, että kuinka näin aikaisin herään, vaikken oikein haluaisikaan herätä eikä nouseminen innosta. Olen sitten kuitenkin aina välillä tehnyt sitä mikä innostaa eli alkanut lukea Raamattua ja ollut rukouksessa. Olen myös ajatellut, että kun kerran Jeesuskin sai itsensä kangettua ylös: ”Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan; ja siellä hän rukoili.” (Mark. 1:35), niin ehkä hän vaikuttaa minussakin intoa rukoilla aamulla.

Katselin tuossa myös netistä, että mihin aikaan suurinpiirtein Jeesus on ollut liikkeellä, kun hän ennen pimeän tuloa lähti. Israelissa aurinko nousee kesällä varhaisimmillaan klo 5:34 ja talvella myöhimmillään klo 6:43. Et ehkä sit jotain viiden pintaan on Jeesus lähtenyt autioon paikkaan. Ai niin, pitääkin vielä poistaa kesäaikakellonsiirron vaikutus, jota ei silloin ollut, eli kesällä aurinko onkin noussut oikeasti klo 4:34. Jos tuossa Raamatunkohdassa puhutaan kesällä tapahtuneesta asiasta, niin sitten Jeesus onkin voinut olla jo neljän aikaan matkalla autioon paikkaan. Tässä sitä taas kysytäänkin, että onko minusta Jeesuksen seuraajaksi? Herätä rukoilemaan aina välillä joskus neljän viiden aikaan aamulla? Ei ole kyllä Jeesuksen seuraamishaluja omassa voimassa, liha on niin aamu-uninen! Mutta Herra voi tätäkin asiaa vaikuttaa, jos Hän näkee hyväksi rytmejä muuttaa. Olen tosiaan tänä kesänä jo kovasti ihmetellyt, että miksi tuossa kuuden jälkeen tuppaan heräämään ja sitten tekee mieli alkaa lukea raamattua.

Raamattu kehottaa useasti valvomiseen, esim.: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee” ( Matt. 24:42) ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko." (Mark. 14:38) ”Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät. ” (1. Kor. 16:13) ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa” (Kol. 4:2) Joskus aikanaan ihmettelin, että tarkoittaako tämä, ettei saisi lainkaan mennä nukkumaan, vaan valvoa vain. Ei nyt sentään. Kyllä Jeesuskin sentään nukkui. Simahti oikein paattiin myrskyssäkin. Kai se tosiaan ennemmin tarkoittaa hengellistä valvomista, uskossa valvomista, hengellistä hereillä oloa. Mutta ehkä myös joskus sitä, että voi myös asettaa rukouksen unta tärkeämmäksi, jos Herra siihen kutsuu. Uskon, että tällöin Herra antaa myös voiman olla pirteänä ja jaksavana muun päivän. Ja pääasia, että edes johonkin aikaan rukoilee. Sanotaanhan näinkin: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tess. 5:17).

Joo, kanoista varmaan vaan pitäisi myös ottaa mallia. En edes tiedä, mihin aikaan ne tulevat pois orrelta ja alkavat päivänsä. Illalla ainakin elävät nyt valon mukaan, että kun kymmenen maissa alkaa olla hämärää, niin silloin menevät orrelle.

Vielä muutama Raamatunkohta rukouksesta:

"Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2)

"Miksi te nukutte? Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen." (Luuk. 22:46)

”Rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne” (2. Tess. 3:1)

”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.” (Jaak. 5:16)

”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." (Joh. 4:24)

Luopumisen iloa

Katselin taas hetken aikaa rauhassa kanoja. Niitä kannattaa nyt ihailla, kun kovin kauaa tipusia ei enää ole. Siinä taas ihmeellisesti pörhistelivät höyheniään ja leppeästi kotkottivat. Kun menee ulos, ne lähtevät seuraamaan, kun joka kerta kuvittelevat saavansa ruokaa. Ja joskus tietysti saavatkin.

Joku kysyi minulta, että kuinka maltan luopua kanoista. Vastaus ainakin tällä hetkellä on, että tuntuu että ihan hyvinkin maltan luopua niistä. Se on sillai jännä: toisaalta tykkää niistä ja ovat kivoja, mutta sitten ihan hyvin pystyy luopumaankin. Ei tunnu, että sydän olisi kuitenkaan kiinnittynyt niihin. Niin kuin Raamatussa kerrotaan: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla… Aika on purkaa ja aika on rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa.” (Saarn. 3:1-4) Aika on hoitaa kanoja ja aika olla kanaton. Molemmat ovat hyviä aikoja. Ja ne nyt on vain kanoja.

Mutta voisihan sitä sitten olla kauhean kiintynytkin kanoihin. Ihmiselle on niin luontaista olla kiintynyt johonkin maalliseen, joihinkin ihmisiin tai omiin mielipiteisiin, tunteisiin tai älyyn, asemaan jne. Jeesus kuitenkin haluaa irrottaa ihmisen näkemään koko elämän toisenlaisin silmin. Ei maallisesta näkökulmasta, vaan taivaallisesta näkökulmasta. Hän haluaa irrottaa vanhasta elämästä ja antaa uuden elämän tilalle, jo tässä elämässä eikä vasta kuoleman jälkeen.

Jeesus sanoi: ”Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14:33). Mutta jos haluaa olla Jeesuksen opetuslapsi, niin Jeesus antaa kyllä voiman ja halun luopua niistä asioista, joista kuuluu luopua. Joskus itsekin ajatteli, että nytkö tässä heti pitäisi luopua kaikesta ja lähteä yksinään teille hortoilemaan, mutta eihän se sitä tarkoittanut. Herra kyllä itse näyttää mistä asioista kulloinkin on hyvä luopua. Ja monesta asiasta ei todellakaan mitenkään edes itse pysty luopumaan, on niin kiinnittynyt tavalla tai toisella, eikä edes tiedosta asiaa. Siksi onkin niin ihmeellistä huomata miten Jumala pystyy irrottamaan. Hellällä tavalla jopa valtavan läheisestä ihmisestä, jos ihmissuhde on Jumalan valtakunnan työn esteenä. Se on semmoista, ettei sitä pysty selittämään muuta kuin toteamalla että Jumalalle on totisesti kaikki mahdollista.

Kun jostakin luopuu Jeesuksen tähden, on aina parempaa luvassa, vaikka luopumisprosessin ollessa käynnissä näyttäisi siltä, ettei tilalle tule mitään ja vaikka tuntuisi olevansa heittäytymässä täysin tyhjän päälle. Jeesus lupaa: ”Ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Luuk. 18:29-30). Tällä hetkellä tunnen ainakin useampia henkilöitä, jotka ovat Jumalan valtakunnan tähden luopumassa nykyisestä työpaikastaan. Jos joku lähtee esim. ulkomaille, hän joutuu silloin tavallaan luopumaan ehkä vanhemmistaan tai lapsistaan (ei tarkoita tokikaan huolenpitoa tarvitsevia vanhempia tai alaikäisiä lapsia..) Tai joutuu tavallaan luopumaan läheisistään, jos he eivät hyväksy uskoontuloa, tätä tapahtuu ihan Suomessakin, vaikka jossain muussa maassa voi vielä konkreettisemmin joutua ulos perheestä, ihan vainotuksi asti. Esimerkkejä varmaan riittäisi monenlaisia. Paljon arkisempiakin. Jos ei voi luopua koskaan hetkeksikään telkkarinkatselusta, omista arkiaskareistaan tai harrastuksistaan raamatunluvun, rukouksen tai hengellisen kokouksen takia, niin vaikea silloinkaan on olla Jeesuksen opetuslapsi.

Kaikissa luopumistilanteissa on kuitenkin lohtu, että Jeesus tietää paremmin mikä meille on hyväksi, Hänen seuraamisensa on aina parempi kuin mitä tämä maailman normaalianti ja että hän antaa parasta, vaikka pimeät hetket kuuluvat myös vaellukseen. Hänen rakkautensa on parempi kuin inhimillinen rakkaus ja hän antaa uuden perheenkin, rakkaat uudet veljet ja sisaret ja uuden suvun, hengen mukaan eikä perimän mukaan. Ja siis jo tässä ajassa. Lupaahan Jeesus: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10).

Konkreettisten asioiden lisäksi saadaan myös luopua turhista luuloista ja siitä mitä pidetään maailmassa yleensä viisautena: ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: Herra tuntee viisasten ajatuksen, hän tietää ne turhiksi.” (1. Kor. 3:18-20). Jumalallinen viisaus rakentuu toisesta lähtökohdasta: ” Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä.” (Sananl. 9:10)

Herra on vaikuttanut siis sydämessäni nyt sellaista, että pystyn luopumaan kanoista. Näkee sitten mitä luopumista hän vaikuttaa jatkossa. Siunattu asia on, ettei omassa voimassa ja väkisin tarvitse luopua mistään, Pyhä Henki kyllä ohjaa siinä missä kulloinkin kuuluu luopua. Tietysti saa myös rukoilla, ettei sydän kiinnittyisi väärällä lailla mihinkään. No, sen kyllä tietää, että varmasti oma sydän on vielä kiinni ties missä, mutta saa uskoa että Jumala näitäkin asioita vie omalla tavallaan eteenpäin.

Se, joka ei ole uskossa saa luopumisen sijaan miettiä vastaanottamista: huutaa avuksi Jeesusta. Pyytää Häntä elämänsä Herraksi. Rukoilla, että saisi vastaanottaa Hänen lahjoittaman ikuisen elämän. Hänen verensä on jokaisen syntien tähden vuotanut. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” (Joh. 1:12)